Vuoden 2014 yksi parhaimpia black metal julkaisuja oli Lord Of Pagathornin Nekros Philia, joka keikkui monien metallimedioiden vuoden levyt – listoilla. Otimme yhteyttä yhtyeen pääpiruun Corpselordiin haastattelun merkeissä.
Mitä Lord Of Pagathornin leiriin kuuluu? Huhujen mukaan olette valmistelemassa uutta albua?
C: Tervehdys! Perinteisesti kiirettä on pitänyt ja parhaillaan treenaamme uutta materiaalia seuraavaa kokopitkä levyä varten. Levy kantaa työnimeä ”Daimono Philia”. Tarkoitus olisi aloittaa levyn nauhoitukset vielä tämän vuoden loppupuolella. Myös tällä välin bändin kokoonpanomme on kutistunut kahden jäsenen bändiksi Seditin jättäydyttyä pois basson varresta.
Viime vuonna julkaistu Nekros Philia oli suomen black metal piireissä menestys. Levynne näkyi vuoden levyt 2014 listoilla ja arviot olivat pääosin hyviä. Seuraatteko itse ollenkaan levyjenne arvioita ja miltä tämmöinen palaute tuntuu?
C: Arvioita tulee luettua, jos joku niitä lähettää meille. Itse niitä ei tule etsittyä, koska tätä bändiä ja sen tekemää musiikkia tulee tehtyä itseä varten, joten muiden mielipiteillä ei ole merkitystä. Ja toiseksi, arviothan ovat aina yhden ihmisen mielipiteitä ja makuasioista ei voi muuta kuin kiistellä.
Nekros Philian levyn tarina kietoutui taidokkaasti levyn musiikkiin. Jatketaanko tulevalla albumilla samaa konseptia? Voitko valaista minkälaista tarinaa fanit saavat odottaa?
C: ”Nekros Philia” oli teemalevy, mutta tuleva ”Daimono Philia” -levy tulee sisältämään erilliset sanoitukset kahdeksaan kappaleeseen. Sanoituksissa tullaan keskittymään pahuuden ytimiin, sen moninaisiin merkityksiin ja ulottuvuuksiin sekä ilmentymiin. Lähestyminen aihealueeseen konkretisoituu – kenties yllätys yllätys – hyvin henkilökohtaisista kokemuspohjista ja näkemyksistä, sisältäen myös kosketuksia konkreettisiin henkisiin työskentelyihin. Näiltä osin voimme (voitte) odottaa lähtökohtaisesti astetta monisyisempää ja ”värikkäämpää” kokonaisuutta verraten debyyttijulkaisuumme.
Lord Of Pagathornilla on tunnistettava omanlainen soundinsa. Kuinka tärkeänä pidät tästä kiinni ja onko kenties uudella levyllä odotettavissa uusia tuulia?
C: Soundimme lähtee pääsääntöisesti irti soittajista. Soundiimme vaikuttaa myös käyttämämme normaalista E-vireestä poikkeava matalampi kitaravire ja sitä ei tulla muuttamaan. Myös Drophammer studiolla on ollut oma osansa äänimaailmaan. Todennäköisesti seuraava levykin tullaan nauhoittamaan Drophammer studiolla.
Vaikka yhtyeenne musiikkinne onkin hyvin primitiivistä ja pimeää, mutta se on kumminkin helposti tunnistettavaa ja omalla tavallaan hyvin selkeäpiirteistä. Kuinka paljon perinteinen heavy metal on vaikuttanut sävellysprosesseihin ja yhtyeen musiikkiin?
C: Biisimme ovat hyvin riffivoittoisia ja riffien sanelemana yleensä kappaleet syntyvät, koska itse vastaan kaikkien biisien tekemisestä alusta loppuun asti ja pääsoittimeni on kitara. Välillä kyllä tulee mietittyä, että olisi pitänyt aloittaa rumpujenkin treenaaminen aikoinaan. Myös perinteinen heavy metalli vaikuttaa varmasti taustalla alitajuntaan, koska raskaan musiikin parissa on elänyt koko elämänsä.
Mielestäni Nekros Philian ”Chapter VI” on ehdottomasti yksi suomen black metallin parhaimpia sävellyksiä, jossa yhdistyy pimeys, kierous ja koko albumin tarina. Biisi eroaa levyn muusta materiaalista, joten kertoisitko kappaleen sävellyksestä ja taustoista enemmän?
C: Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys siinä mielessä, että itse biisin tekemisestä ole enää hirveästi muistikuvia, koska se on sävelletty vuonna 2008. Jostain idea alkuriffissä esiintyviin huiluääniin tuli ja ne toimivat mielestäni erittäin hyvin. Muutenkin koko ”Chapter VI” biisi on aika perinteistä 90-luvun alkupuolen black metal worshippiä.
Yhtyeenne on pitänyt suhteellisen matalaa profiilia, virallisia bändikuvia ei ole ettekä ole esiintynyt livenä. Onko tämä tietoinen ratkaisu vai nähdäänkö Lord Of Pagathornia jatkossa myös livenä?
C: Rituaalinimien käyttäminen sekä bändikuvien ottamatta jättäminen on ollut tietoinen valinta. Olemme kyllä miettineet keikkojen tekemistä ja sen visuaalista puolta. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tulleessaan keikkojen osalta. Nyt kuitenkin prioriteetti numero yksi on uuden levyn biisien treenaaminen ja valmistautuminen nauhoitus-sessioon.
Minkälaista musiikkia itse kuuntelet? Mitkä olivat vuoden 2014 parhaimmat julkaisut?
C: Pääasiallisesti vinyylilautasella yleensä pyörivät black, death, doom ja thrash metal kiekot, unohtamatta tietenkään perinteistä heviä kuten Iron Maiden. Viime vuodelta Mavethin osuus Maveth / Embrace of Thorns splitiltä oli kovaa tavaraa. Oudoista levyistä puolestaan kiinnostuksen herätti Emptiness:in ”Nothing But The Whole” levy. Myös Sinmara:n ”Abhotic Wonb” oli varsin asiallinen teos.
Kuinka paljon black metal on mielestäsi muuttunut 90-luvun alusta tähän päivään?
C: Suuri näkyvä muutos on bändien määrä, niin kotimaassa kuin maailman laajuisesti. Toiseksi black metal leimalla mielletään kaikkea musiikkia, joissa on repivämmät vokaalit ja blastbeat rummut. Myös tuosta soittamisesta on tullut liian välineurheilua ja sen myötä ideologinen puoli on päässyt hautautumaan.
Metalliluola kiittää haastattelusta. Onko jotain mitä haluatte sanoa lukijoille?
C: Suuri kiitos haastattelusta ja sen sisältämistä mielenkiintoisista kysymyksistä.
-/Corpselord IV/2015 A.S/-
www.lordofpagathorn.com
Haastattelu: Juha Karvonen 04/2015
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
