[three_fourth]Varsin kummasti ja suorastaan typerästi nimetty Lody Kong sai syntynsä 2011, jolloin perustajajäsenten, veljesten Igorin ja Zyonin metalcore-pumppu Mold Breaker otti ja hajosi. Uudet bändikaverit löytyivät kotinurkilta ja debyyttialbumin työstö sai alkaa. Välissä Lody Kong julkaisi muutamia demoja ja EP:tä sekä kävi lämppäämässä muun muassa Soulflyta, jonne Zyon on sittemmin saanut pysyvämmän pestin rumpupatteriston takana.
”Dreams And Visions” saatiin lopulta pihalle alkuvuodesta 2016 ja bändi on juuri päättänyt pitkän kiertueen Yhdysvalloissa.
Avausraita “Chillin´, Killin´” on nopeatempoinen, jopa groovahtava moshaustykitys. Levyn parhaimmistoa, kuten myös seuraava tittelibiisi “Dreams and Visions”, jonka riffiruntta on kelvollisen jyräävä ja kappale kulkee mutkattomasti. Seuraavat “Kreative Center”, “Pig In the Pen” ja “Rumsfield” ovatkin suorastaan tylsiä ralleja ja toistavat itseään liiaksi asti vaikkakin energiaa niistäkin löytyy. Etenkin viimeisin, joka varmasti toimii livenä hyvänä jumppabiisinä.
“Smashed And Blasted” on melko keskinkertaisilla aineksilla rakennettu, mutta Lody Kong saa sen silti potkimaan alkukantaisen raa’alla mentaliteetilla. “Some Pulp” ja “Dangerous Quest” ovat laadultaan levyn keskitasoa, vaniljaista ja helposti unohtuvaa materiaalia.
“Topaz” on muuten toimiva ralli, mutta kuten levyn muissakin biiseissä paikoitellen esiin pomppaavat naiivit lyriikat aiheuttavat hämmennystä. Vai miltä seuraava runoilu kuulostaa: ”I’ll take her home tonight (x4), and I will go inside (x4), every single night…”?
Levyn päättää melko ansiokas “Venomous Kool-Aid”, jolla viitataan yhteiskuntaa myrkyttäviin kultteihin ja massaitsemurhiin.
Lody Kongin anti on kivan pikantti sekoitus sludgea, punkia ja paikotellen jopa thrashia. Igor ärjyy kitaranvarressa nuoruuden uholla Zyonin tulittaessa komppejaan. ”Dreams And Visionsia” vaivaa lievä tasapaksuus ja nuoruuden vimma, joka kanavoituu ennakkoluulottomien ja luovien musiikillisten koukkujen sijaan turhaan ja tylsään angstailuun. Onnistumisen elkeet ovat kuitenkin ilmassa ja osaamista löytyy, mutta bändi tarvitsee kypsymistä ja vielä selkeämmän oman suunnan.
Niin, Igor ja Zyon ovat Sepultura/Soulfly/Cavalera Conspiracy-legenda Max Cavaleran poikia. Omena ei ole kauas puusta pudonnut, mutta veljekset eivät ainakaan musiikillisesti halua mielestäni ratsastaa isän maineella. Vaikka monet riffittelyt ja kitarasoundit tuovat mieleen isipapan tuotannon, niin Lody Kongilla on ihan oma juttu meneillään. Pojat ovat saaneet isin siemenestä tarvittavan määrän rautaa ja metallia, joten yhteneväisyyksiä toki löytyy. Tosin Max ja hänen veljensä tekivät samanikäisinä janttereina pykälän verran parempia biisejä – etenkin lyriikoiltaan, vaikka kielitaitoa ei ollut juuri nimeksikään. Lody Kong kannattaa kuitenkin painaa mieleen ja mielelläni näkisin bändin livenä.
7/10
Pete Alander
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
- Chillin’, Killin’
- Dreams and Visions
- Kreative Center
- Pig In The Pen
- Rumsfield
- Smashed and Blasted
- Some Pulp
- The Dangerous Quest
- Topaz
- Venomous Kool-Aid
[/one_fourth_last]
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.
 Metalliluolan arviossa.){kind=link}