Koti Haastattelut ja raportit Kuopiorock 2025 @Väinölänniemi Kuopio 24.-26.7.2025

Kuopiorock 2025 @Väinölänniemi Kuopio 24.-26.7.2025

Tekijä

1.8.2025

MAINOS:

TORSTAI

Kuopiorock startattiin torstaina 24.7.2025 helteisissä tunnelmissa: koko Suomeen oltiin luvattu kesän lämpöennätyksiä ja myös Kuopion Väinölänniemellä lämpötila nousi +30 asteeseen. Festivaalialueeseen kuului kävijöiden onneksi uimaranta joka olikin koko viikonlopun aktiivisessa käytössä.

Kuopiorockissa oli entiseen malliin neljä esiintymislavaa, joista kaksi suurinta oli sijoitettu urheilustadionin kentälle. Tuolla varjopaikkoja oli vain vähän ja pelikentän nurmi oli peitetty mustalla kankaalla joka hohki kuumaa entisestään. Pienemmät lavat alueen puistikossa ja rannalla tarjosivat varjoisemman ja tuulisemman ympäristön jossa viilentyminen oli helpompaa. Alueen sivuille oli tänä vuonna kuitenkin lisätty varjoisia istumapaikkoja, joihin rokkikansa pääsi helteen keskellä lepäämään. Vesipisteitä oli riittävästi, kuin myös anniskelupisteitä. Päälavoilla järjestyksenvalvojat ruiskuttivat vesiletkuilla viilennystä yleisöön keikkojen aikana.

Torstaina Rock Academyn Northern Doom avasi rokkiviikonlopun uimarannan Väinö stagella. Yleisö oli löytänyt hyvin eturiviin. Bändissä esiintyi selkeästi viikonlopun nuorin tähti: rumpali Kevin Laaksonen on vasta 11-vuotias.

Savonia stagen korkkasi Antti Railio duo, joka aloitti keikan tribuutilla alkuviikosta menehtyneelle Ozzy Osbournelle: Mama im coming home soi upeasti ja kosketti myös silminnähden itse artistia. Antin ääni on komea soi erityisen hyvin korkeissa nuoteissa. Keikalle oltiin suunniteltu rockimpi biisilista, mutta yleisöstä tuli runsaasti toiveita Antin omasta tuotannosta joten myös tuota kuultiin. Kitaristina keikalla toimi Timo Niemistö.

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus soitti vuonna 2000 ilmestyneen Itku pitkästä ilosta levynsä kokonaisuudessaan. Rautiainen kommentoi lavalla levyn teemoja ja että noille on aikanaan naureskeltu, mutta “mites nyt on käynytkään tässä 25 vuoden aikana”.

Kuopiolainen Kaikkeus keräsi Savonia stagelle paljon kotiyleisöä ja sekä bändi että yleisö nauttivat keikasta. Laulaja Mikko Maasu jalkautui useamman kerran yleisöön ja lavalla nähtiin myös totutusti Ilta-Saatanaa lukeva Saatana. Iltapäivän kuumuus oli kovakuntoisillekin muusikoille raskas ja Maasu kertoi jälkikäteen olleensa keikan jälkeen hämärän rajamailla kuumuudesta johtuen.

Stam1na toimitti settinsä varmalla asenteella ja sai pitin pyörimään kentällä useampaan kertaan. Keikkakokoonpanossa oli tällä kertaa myös kaksi naista taustalaulussa. Päälavoilla esiintyneet Anssi Kela, Eppu Normaali ja Apulanta saivat saapumaan paikalle eniten yleisöä ja yhteislaulu raikasi. Yleisömäärä jäi kuitenkin torstaina viikonlopun päiviä vähäisemmäksi.

PERJANTAI

Perjantain ensimmäinen esiintyjä oli yksi viikonlopun mielenkiintoisimmista: kuopiolainen Rock Academyn Jatkoroikka666 jakoi esiintymisvuoronsa Mummopunk-yhtyeen kanssa. Mummopunk aloitti toimintansa alun perin Kuopion kaupungin kansalaistoiminnan palveluiden rahoittamana yhteisötaiteellisena toimintana, mutta on jatkanut sen jälkeen toimintaansa itsenäisesti. Keski-ikä yhtyeellä on yli 70 vuotta ja alkuvaiheessa musiikillinen kokemus oli 0. Nyt settilistaan oltiin kuitenkin saatu useita itse tehtyjä kappaleita ja mummot esittivät nuo hyvällä asenteella helteestä huolimatta. Mummopunk keräsi selkeästi suurimman yleisön Väinö stagelle mitä itse olen koskaan todistanut.

Ismo Alangon keikalla hyväntuulinen yhteislaulu soi ja artistin keikkakunto oli loistava. Hittibiisejä tuli toisensa perään ja yleisö nautti.

Battle Beastin lavakokonaisuus oli aiempia vuosia massiivisempi kuten myös Noora Louhimon asusteet. Bändi oli ainut, jolla kyseisenä päivänä oli hieno pyroshow, tuo erottui hyvin edukseen vaikka keikka olikin vielä valoisaan aikaan. Nooran ääni kesti upeasti koko keikan ja koko bändin hyväntuulista meininkiä oli ilo seurata.

Ruotsalainen The Hellacopters oli harvoja ulkomaalaisia tähtiä tänä viikonloppuna. Ajoittain Kuopiorockin kattausta on sanottu liian pop-voittoiseksi, joten yhtye toi kaivattua rockenergiaa ja vahvaa livesoitantaa vuosien ja vuosien kokemuksella.

Viikonlopun ylivoimaisesti kovin veto nähtiin lauantain pääteeksi, kun Turmion Kätilöt esiintyivät yhdessä Kuopion Kaupunginorkesterin kanssa. Esiintymistä oltiin suunniteltu parin vuoden ajan ja Vili Robert Ollila oli tehnyt loistavat sovitukset yhtyeen tuotannosta joka antoi hyvin tilaa sekä orkesterille että bändille. Lava oli esiintyjistä ääriään myöten täynnä, kuten myös kenttä yleisöstä. Hämmennys keikalla oli allekirjoittaneella suuri, koska massiivisuudessaan tämä yhteistyö kuulosti siltä että näinhän tämän soitannan kuuluisi aina olla. Toivottavasti tästä yhteistyöstä kuullaan vielä jatkossa ja jonkinlainen taltiointi tulisi suuremmallekin yleisölle kuunneltavaksi.

LAUANTAI

Lauantain ensimmäisten esiintyjien joukossa oli alkukesästä paluun tehnyt Technicolour. Yhtye vietti 18 vuotta hiljaiseloa ja palasi kesäkuussa lähes alkuperäisellä kokoonpanolla lavoille. Savonia stagelle kertyi hyvin yleisöä ja Jimi Pääkallon vuorovaikutus yleisön kanssa oli käsinkosketeltavaa. Sekä 20 vuotta vanhat hittibiisit että tuoreempi tuotanto toimivat erinomaisesti ja helteestä huolimatta yhtye veti keikkansa nahkatakeissa – toki Jimi paidatta loppukeikan kuten tavaramerkkiin kuuluu.

Demolition 23 soitti pahimmassa kuumuudessa ja keikan lopulla Michael Monroen niskaan kaadettiin jäitä ja artisti esitti viimeisiä biisejä lavalla pötkötellen. Monroen keikkakuntoa ei voi kuitenkaan vähätellä, koska alkukeikan ajan hän jaksoi totuttuun tapaansa pomppia ja esiintyi muun muassa turva-aitojen päälle kiiveten.

The 69 eyes toimitti oman settinsä varmasti ja uskottavasti. Helsingin vampyyrit eivät luopuneet nahkavaatteistaan helteestä huolimatta.

Marko Hietalan keikka sisälsi hieman supistetun version alkuvuoden kiertueen settilistasta. Keikalla nähtiin myös onnellinen jälleennäkeminen, kun Floor Jansen saapui laulamaan Left on marsin Markon rinnalle. Yhteishenki ja esiintyminen heidän välillään oli luontevaa ja nauravaista sekä suomeksi että englanniksi, vaikka Nightwishin yhteisistä vuosista on jo vierähtänyt tovi.

Floor Jansen oli ensimmäistä kertaa Suomessa keikalla oman hollantilaisen yhtyeensä kanssa. Muutamia sanoja suomeksi jutellut Floor esiintyi varmasti ja biisilista sisälsi sekä hänen omaa tuotantoaan että muutamia Nightwishin kappaleita. Yleisö riemuitsi ja lauloi mukana etenkin noissa Nightwishin hiteissä. Omaa tuotantoaan Floor oli mukauttanut metallimpaan suuntaan ja nuo sovitukset toimivat erittäin hyvin. Keikan lopussa koettiin yksi viikonlopun hienoimmista hetkistä, kun lavalle asteli Marko Hietala ja tälläkin keikalle päästiin todistamaan heidän duettoaan: tällä kertaa molempien aiemminkin esittämä mutta ensimmäistä kertaa yhdessä laulettu Phantom of the opera. Esitys oli molemmille sopivasti hieman teatraalinen ja äänimaailmaltaan niin mahtipontinen kuin näiltä kahdelta kuvitella saattaa.

D-A-D eli Disneyland After Darkin keikalla koettiin viikonlopun ainoat äänentoiston ongelmat. Kokeneet keikkamuusikot kuitenkin selvisivät noista hienosti ja muun muassa laulun hävitessä Jesper Binzer laulatti sitten yleisöä. Basisti Stig Pedersen oli sonnustautunut kokonaan kultaiseen, ihonmyötäiseen kokonaisuuteen ja toi omalla esiintymisellään milloin missäkin asennossa elävyyttä esitykseen.

Lauantain pääesiintyjänä nähtiin Haloo Helsinki jonka pyroshow oli taas omaa luokkaansa. Kuopiorockin nimestä huolimatta juhlakansa otti myös hyvin vastaan heidät sekä aiempina päivinä esiintyneet Kaija Koon, Vesterisen yhtyeineen sekä muut hieman kevyemmän luokan artistit. Kuopiorockissa oli tänä vuonna hyvä monipuolinen kattaus joka veti viikonlopun aikana paikalle 23000 kävijää.