Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna juhlittiin Kallaveden rannalla Kuopion Väinölänniemellä järjestyksessä neljättätoista Kuopio Rockcockia. Juhlijoita kertyi yhteensä 18 000 koko viikonlopun aikana ja perjantain päiväliput myytiin loppuun. Festarista päästiin nauttimaan kesäisen kauniissa säässä viime minuuteille saakka, vaikka lauantaina ukkonen uhkaili kauempana illan alkaessa hämärtyä.
Ohjelmaa festarivieraille tarjoiltiin yhteensä viidellä lavalla. Kolmen ison ulkolavan lisäksi Kasinolava tarjosi pienemmän esiintymispaikan Peräniemen Kasinon tiloissa. Väinölänniemen hiekkarannalla Väinöstagella oli tarjolla ysäribileet molempina päivinä. Väinöstagen luona pidettiin lauantaina myös Turmion Kätilöiden ja Lazy Bonezin välinen beach volleyn Savon rokkimestaruus. Ohjelmassa riitti siis vaihtelua ja esiintyjien erilaisuuden vuoksi aikaa jäi myös käydä syömässä ja istuskelemassa anniskelualueilla sekä tutkia muita läsnäolevia kojuja.
Esiintyjinä Rockcockissa kuultiin kotimaisia artisteja Antti Tuiskusta ja Jari Sillanpäästä Popedan ja Klamydian kautta Santa Cruziin ja Viikatteeseen. Ulkomaan vahvistuksina nähtiin paljon odotettu Whitesnake, ruotsalainen The Sounds ja Pohjois-Irlannista kotoisin oleva The Answer.
Festareilla palveluita riitti mukavasti, vaikka ruokakojujen ja oluen festarihinnat nikotuttivatkin aluksi varsinkin seurueen Itävallan vahvistusta. Bajamajoja, ruokakojuja ja anniskelualueita riitti niin kivasti, että varmasti jokainen tarvitsija löysi helpotuksen tavallaan joltain alueen kolkalta. Stadionlavan anniskelualue vaikutti tosin lähes aina varsin vilkkaalta. Vesipisteiden hyvä saatavuus oli selkeä bonus aurinkoisena viikonloppuna ja bajamajojen luona käsidesi riitti lauantai-illan loppuun asti.
Perjantai
Perjantain aloittajan Shiraz Lanen näkemiseksi piti työviikon päätteeksi pitää kiirettä ja osa keikasta jäi näkemättä kiirehtimisestä huolimatta. Nousussa oleva nuorten kavereiden bändi veti yhtä iloisen eloisasti kuin keväällä kuulemallani klubikeikallakin. Harmi vain, että paikalle ei vielä ollut ehtinyt isompia yleisömääriä.
Seuraavana Puistolavalla vuorossa ollut Diablo puolestaan oli jo kerännyt mukavasti kuulijoita. Laulaja-kitaristi Nygård piti välispiikeissä yhteyttä yleisön kanssa mm. tuttuja moikaten. Diablo on livenä ammattitaitoinen ja toimiva, vaikka onkin jäänyt levyltä vähemmälle kuuntelulle jo vuosiksi.
Puistolavalla jatkoi Diablon jälkeen Stam1na, mutta se sattui soittamaan päällekäin pohjois-irlantilaisen rokkipumpun The Answerin kanssa. Stam1na tuli nähtyä viimeksi viikkoa aiemmin, joten harvinaisempi herkku vei tällä kertaa voiton. Rantalavalle The Answeria kuuntelemaan kertyi keskimäärin vähän aikuisempaa väkeä, kuin kaksi aikaisempaa nähtyä esiintyjää. Muutaman ensimmäisen biisin aikana permanto täyttyi mukavasti, vaikka keikkaa mahtui kuitenkin seuraamaan varsin väljästi loppuun saakka. Kaikille Metalliluolan lukijoille ei välttämättä yhtyeen hard rock/blues rock linja pure, mutta allekirjoittanut vietti kyllä pitkälti aikaa ihastuneena Rantalavan edessä. Solisti Cormac Neesonin ääni teki livenä vielä levyäkin suuremman vaikutuksen ja varsinkin “Memphis Water” sai aikaan kylmiä väreitä.
Tovin tauon jälkeen Santa Cruzin keikka jäi valitettavasti lyhyeksi, koska jouduin kiirehtimään Whitesnaken photo pittiin. Ensimmäiset neljä-viisi biisiä soivat yhtyeelle tyypillisen reippaasti. Setti lähti käyntiin radiosoitossa tutuksi tulleella “Bonafide Heroes”:illa. Sen jälkeen soitettiin “Velvet Rope”, joka on yksi henkilökohtaisista suosikeistani. Olisin viihtynyt pidempäänkin toisissa olosuhteissa.
Whitesnaken settilistassa komeili liuta omia suosikkeja, enkä selvästikään ollut ainoa. Stadionlavalla kuultiin mm. “Slide It In”, “Love Ain’t No Stranger” ja loppuun ”1987”- albumin hittiputki “Is This Love”, “Give Me All Your Love”, “Here I Go Again” ja “Still Of The Night”. Stadionlavan alue oli täynnä väkeä, joista suurin osa jammaili ja lauloi mukana hyväntuulisesti. Takuuvarmoista biiseistä huolimatta yleisöstä kuului myös murinaa, koska äänentoistossa oli ikäviä ongelmia pitkin matkaa. Coverdalen ääni ei ole myöskään aivan nuoruuden päivien vireessä, mutta henkilökohtaisesti olen valmis antamaan sen anteeksi. Epäilemättä “Wine, Women an’ Song” on ollut uran varrella äänenhuoltoa tärkeämpää. Huomioni sai eniten herpaantumaan kuitenkin pitkät instrumentaalisoolot. Olisin mieluummin ottanut pari biisiä lisää niiden tilalle.
j
Maj Karma esiintyi illan pimennyttyä Rantalavalla. Herra Ylpön ja kumppaneiden rymistely keräsi paikalle hyvän määrän väkeä. Kontakti yleisöön oli välitön Herra Ylpön käydessä mm. pyörähtämässä kuulijoiden joukossa laulaessaan. Maj Karmaa olen kuunnellut vain ohimennen radiosta, mutta livenä yhtye oli kyllä oikein mukava. Valot ja savun määrä lavalla teki vielä tummasävyisille soundeille sopivan visuaalisen ympäristön. Antti Tuiskun keikka siirtyi Puistolavalta Stadionlavalle yhtäaikaa Maj Karman kanssa. Joitain yleisöstä Tuiskun keikka häiritsi, itse en oikeastaan kiinnittänyt siihen huomiota lähempänä Rantalavaa, mutta kauempana lavasta Stadionlavan soundit kuuluivat kyllä taustalla.
Illan viimeisenä esiintyi vielä Apulanta isolla ja näyttävällä showlla, mutta hiivimme yön selkään ennen väenpaljoutta.
Lauantai
Lauantain avasivat Savon omat rockmiehet eli Lazy Bonez. Väki valui paikalle keikan aikana. Letkeä musiikki soi mukavasti. Säässäkään ollut valittamista, kun istui varjossa. Lazy Bonezin kanssa lavalla pyörähti myös Tarotista parhaiten tunnettu Zachary Hietala.
Keikan jälkeen Lazy Bonez mitteli taitojaan rantalentiksessä toisen savolaisen rähinäjengin Turmion Kätiöiden kanssa Väinölänniemen hiekoilla. Turmion Kätilöt voitti matsin, mutta minusta näytti kyllä että heillä oli ulkopuolisia vahvistuksia. Kuten vaikkapa Hietalan Marco.
Rantalentiksen jälkeen piipahdin seurueineni toviksi katsastamaan Raaka-Aineen live-esitystä Rantalavalla. Suomenkielinen rock tuntui soivan taidokkaasti ja viihtyisästi, mutta kiirehdimme lopulta ilmeisesti aikaisemman urheilun seuraamisen ja helteen kuivattamina Kasinolavan varjoiselle anniskelualueelle odottamaan Kuopion oman AC/DC:n Block Busterin aloittamista.
Block Buster soitti Kasinolavalla Peräniemen Kasinon tiloissa. Lava oli vauhdikkaille nuorukaisille varsin ahdas ja tila hikisen kuuma sekä bändille, että katsojille. Yleisöä oli paikalla verrattain vähän, mutta osallistuminen jammaillen ja mukana laulaen oli aktiivista. Keikan päättyessä saunanlämpimästä rakennuksesta poistui hyväntuulinen joukkio.
Ehdin kuulemaan vielä Turmion Kätilöiden keikan loppurutistuksen. Vierailevina tähtinä Kätilöiden kanssa lavalla nähtiin myös Marco Hietala ja Lazy Bonezin Tuple Salmela.
Battle Beast tarjoili lauantain ja ehkä koko viikonlopun reippaimman yhteislaulu- ja jumppatuokion. Noora Louhimon ääni kantoi ilokseni viime viikonloppua paremmin ja kuulosti taas omalta upealta itseltään. Battle Beast oli yhtä hyväntuulinen kuin aina ja fiilis tarttui yleisöön jälleen kuin positiivinen tauti. Settilistassa oli pitkälti samat biisit kuin viime viikollakin, mutta tämä ei menoa haitannut. Perinteisessä powerdrinking-tempussa yllättäen olut ei uponnut normaaliin tapaan keytaristi Janne Björkrothille eikä rumpujen takana Pyry Vikillekään. Oluessa lienee ollut joku vika. Keikan jälkeen minulla oli hiki ja ääntä lähti enää vain pihisemällä. Hyvä oli!
Battle Beast soitti harmillisesti Viikatteen kanssa päällekäin. Olisin mielelläni nähnyt molemmat ja jättänyt sen sijaan vaikkapa pitämättä taukoa Popedan aikana. Mutta aina ei voi saada kaikkea.
Reckless Love keräsi Rantalavan permannon täydeltä kuulijoita, joista kaikki eivät yllättäen olleetkaan nuoria naisia. Ennen keikkaa uhkaavasti murahdellut ukkonen luovutti positiivisen glitterenergian edessä ja yhtye sai esiintyä lämpimässä kesäillassa. Olli Herman kiitteli kotipuolen yleisöä lähes sujuvalla ensimmäisellä kielellään eli savolla. Bändi on lavalla aina hauska ja settilistan biisit helposti lähestyttäviä. Tämä saattaa johtua myös siitä, ettei yhtyeellä ole muunlaisia kappaleita. Harmitti jättää pari viimeistä kappaletta kuulematta seuraavan lavan kuvauskarsinaan ehtiäkseni.
Viikonlopun päätti ruotsalainen elektropop-punk pumppu The Sounds. Yhtye juhlisti esiintymisellään toisen albuminsa “Dying To Say This To You” julkaisua kymmenen vuotta sitten soittaen levyn kokonaan. Keikan äänet oli miksattu nätisti ja Maja Ivarssonin laulu kaikui kuulaana ja kauniina. Popahtava ja herkkä esiintyminen sai kivasti kontrastia Majan reippaasta kiroilusta ja tupakoinnista lavalla. Ihana keikka, vaikka yhtyeen faneja ei välttämättä Metalliluolan lukijoissa olekaan tungokseen asti. Lopuksi saatiin vielä ilotulitus ja loppuyön Kuopiossa satoi vettä. Juhlia saatiin kuitenkin heinäkuun helteissä.
Teksti: Raisa Krogerus
Kuvat: Raisa Krogerus ©Metalliluola
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
