Kuolemaa Seinäjoelta – haastattelussa Whitemour

Seinäjokeilainen death / black metal – yhtye Whitemour täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Yhtye on julkaisemassa uutta materiaalia neljän vuoden hiljaisemman jakson jälkeen. Otimme yhteyttä kitaristeihin Jani Rohuseen sekä Juha Kormanoon.

Heti alkuun perinteinen kysymys, eli mitä kuuluu?

Juha: Kiitos kysymästä ja hyvää kuuluu, kiirettä sekä bändihommien,että siviilielämän kanssa, ruuhkavuodet tai jotain sellaista meneillään.

Jani: Hyvää tosiaan kuulu. Bänditreenejä, säveltämistä, ideointia tulevasta. Itsellä siis hyvinkin pyörii kaikki tämän bändin ympärillä, kun etsin myös keikkoja ja ylläpidän Whitemourin kotisivuja, teetän paitoja bändille yms. You name it!

Mikä yhtye on Whitemour ja miten kuvailisitte musiikkianne?

Juha: Whitemour on black- ja death metallista inspiraationsa ammentava yhtye joka ei vedä tiukkoja rajaviivoja eri tyylilajien välille.

Musiikkia kuvastaa parhaiten black metallista pursuava saatanallinen raivokkuus ja death metallista tulevat murhaavat riffit. Lyriikat käsittelevät perinteisesti synkkiä aiheita kuten sotaa, kuolemaa, ihmisen pahuutta, omaa sisäistä tuskaa ja jossain määrin satanistisia teemoja. Jos jotain bändien nimiä täytyisi sanoa mitkä ovat suurimmat vaikuttimet niin olkoon ne sitten Satyricon, Bloodbath, Ajattara, Deathchain ja Dissection/Soulreaper.

Jani:Kerrotaan salaisuus. Itsellä on yhdessä tulevassa biisissä vaikutteita jopa Autopsystä. Heh! 😀

Yhtyeenne perustamisesta tuli viime vuonna kuluneeksi kymmenen vuotta. Miten katsotte aikaa taaksepäin ja minkälaisia ajatuksia Whitemour vuonna 2006 herättää?

Juha: Itsehän liityin Whitemouriin vasta vuoden 2008 tietämillä eli en kuulu perustajajäseniin,mutta näitä vuosia kun tarkastelee niin WM oli tuolloin nuori aloitteleva bändi, joka opetteli vielä bänditoiminnan perusteita, haki omaa tyyliään ja koki asioita kantapään kautta. Paljon on kehitystä tapahtunut noista ajoista ja nälkä on kasvanut vuosien varrella siitä mitä kaikkea tällä hommalla voisi saavuttaa. Muistoja on vuosien varrelta niin hyvässä kuin pahassa ja iso liuta uusia ihmisiä on tullut tutuiksi tämän pohjalta.

Jani: Kyllähän, kun tätä hommaa taaksepäin katsoo,kun perustin vuonna 2006 Whitemourin yhdessä kaverini Miikan kanssa ja meillä oli tasan sähkörummut ja yksi kitara, joita sitten jammailtiin rivitaloasunnossa, niin onhan touhu siitä mennyt paljonkin vakavampaan ja ainakin puoliammattimaiseen suuntaan.

Vuonna 2006 tehty ensinmäinen demommekin laittaa kyllä hieman naurattamaan. Oltiin niin vasta-alkajia ja homman kanssa tosissaan. Totuus on kuitenkin se, että eihän parina ekana vuonna kyllä saatu oikein mitään järkevää kasattua. Lähinnä se oli sellaista jammailua ja hauskanpitämistä, mutta sanotaan näin, että se eka demo oli sen ajan kuva. Homma lähti vasta rullaamaan kunnolla joskus vuosina 2008-2009.

Olette julkaisseet kaksi demoa ja kaksi EP:tä. Onko seuraavaksi vuorossa täysipitkä vai minkälaisia suunnitelmia teillä on tulevaisuuden suhteen

Juha:Vuoden 2016 lopulla saimme tulevan digisinglen äänitykset purkkiin ja tätä kirjoittaessa singlen miksaus ja masterointi ovat loppusuoralla ja sinkkubiisin musiikkivideon suunnitelu on alkanut. Tämä single oli meille tavallaan testi ja kokeilu siitä miltä me kuulostamme tällä kokoonpanolla, kun vihdoin pääsimme asiallisiin olosuhteisiin ja tiloihin tekemään vähän paremmilla kamoilla nauhoitushommia.

Täyspitkä on seuraavaksi suunnitteilla ja biisimateriaalin tekeminen on kovaa kyytiä käynnissä. Toistaiseksi voi sanoa että luvassa on tuttuun tyyliin monipuolinen biisikattaus bläkkistä ja döödistä tiukalla groovella ja raivoavalla asenteella.

Jani: Niin kuin Juha tuossa totesikin, että ensimmäinen virallinen musiikkivideo on tulossa ja kuvaukset aloitetaan tässä lähiaikoina. Yksi meielenkiintoinen virstapylväs on sitten taas sen jälkeen saavutettu.

Biisejä meillä alkaa olla debyytti täyspitkälle sen verran paljon, että jotain jää auttamattomasti yli. Ehkä julkaisemme ne joskus jossain? Ehkä, joku basement tapes kokoelma? Hah!

Edellinen EP:nne ”Astarte” julkaisiin vuonna 2012. Mitä on tapahtunut tässä välissä?

Juha: Astarte EP:n jälkeen hommat olivat hieman levällään ja takki oli tyhjä, jokaisen soittajan elämässä tapahtui kaikenlaista ja prioriteetit alkoivat siirtyä pois bändistä kohti muita asioita, tästä syystä WM hajotettiin ja laitettiin jäihin eikä sille kukaan osannut sanoa tuleeko enää jatkoa.

Jossain vaiheessa vuotta 2014 alkoi viestittely Janin kanssa WM henkiinherättämisestä, syy tähän oli että molemmilla oli jäänyt se tunne että ei tämä nyt voinut olla tässä ja että viimeistä sanaa ja sointua ei oltu vielä soitettu että kyllä meillä annettavaa vielä olisi. Näin jälkeenpäin katsottuna WM hajottaminen oli välttämätöntä uudelleenrakentamisen vuoksi, oli saatava olla hetki erossa siitä mitä oli tehnyt jo useamman vuoden että pystyisi näkemään tämän homman uudessa valossa.

Aloimme suunnitella miten aloitamme homman uudelleen, miten uudistamme tyyliämme siitä mihin oltiin jääty ja alettiin värvätä uusia jäseniä, jotka löytyivät kiitettävän nopeasti. Rumpuihin asettautui Juho Lepistö, vokalistiksi nousi Petri Haarala, itse vaihdoin bassosta kitaraan joten basson varteen ja taustavokaaleihin valittiin Kristian Nyman joka myöskin on ottanut osaa Janin ja itseni lisäksi sävellyspuuhaan. Petri on myös kunnostautunut lyriikoiden kirjoittamisen saralla.

Olitte esiintymässä syyskuussa Kaamos Metal Festareilla kotikaupungissanne. Minkälaiset fiilikset jäivät tapahtumasta ja omasta keikastanne?

Jani: Tosiaan, olimme heittämässä keikan Seinäjoen Rytmikorjaamolla Kaamos metal festival II tapahtumassa. Itse kuvailisin tuntoja sanalla: Vitun siistiä! Siis olihan se todella mahtavaa päästä soittamaan Rytmiksen päälavalta, missä olen käynyt itse katsomassa monia kovia isoja bändejä. Henkilökohtaisesti itseä ei tuo isompi keikka jännittänyt oikeastaan lainkaan, vaikka muuten olenkin melkonen paskahousu takahuoneessa ennen ”normi” keikkoja. 😀

Jengi oli hyvin mukana ja ihan kivasti keikalla myös oli porukkaakin, että päästiin vetämään ”tuoreella” kokoonpanolla hieman isommallekkin porukalle. Tästä jäi tietenkin joka jätkälle hemmetinmoinen palo päästä soittamaan jopa vielä isommalle lavalle, jos semmoinen mahdollisuus tälle bändille joskus suodaan.

Seuraavaksi ollaankin sitten taas kotikonnuilla 25.3.2017 Bar 15:ssa, tutummin Wartissa, joten siellä seuraavaksi nähdään hyvät herrat ja daamit! Kuolleet ja epäkuolleet!

 

Viime vuosina on tapahtunut yleisökatoa etenkin klubikeikkapuolella. Mikä on oma näkemyksenne asiaan ja miten ihmiset saadaan keikkapaikoille nauttimaan livemusiikista?

Juha:Yksi syy voi olla että alkoholin kulutus on tilastojen mukaan ollut laskussa ja useamman vuoden ajan, johtuuko se sitten alkoholin kalliista hinnasta vai muuttuneista elämäntavoista, mutta ihmiset ehkä käyvät vähemmän baareissa ja klubeilla kuin ennen mikä näkyy tietenkin lipunmyynnissä.

Toinen syy voi olla sosiaalinen media ja internetaikakausi jossa ihmiset ovat muuttuneet passiivisemmiksi ja ihmekös tuo kun kaikki keikkakuvat on nähtävillä facebookissa, Youtubesta voit käydä katsomassa perunalla kuvatun videon keikasta ja voit vielä käydä kehumassa/haukkumassa bändin vielä samaan syssyyn kommenttiosiossa 😀 ja kaikki tämä mukavasti omalta kotisohvalta eikä tarvinnut vaivautua paikalle ollenkaan.

Vastausta siihen miten ihmiset saataisiin keikoille en osaa antaa sen suuremmin, kuin että mainostaminen pitää olla aktiivista juuri siellä sosiaalisen median puolella ja ihmisiä täytyy kehottaa tulemaan paikalle pois sieltä sohvalta kokemaan se livemusiikin syke ja tunnelma.

Jani: Juhan kanssa samoilla aaltopituuksilla tämän asian kanssa. Striimaus ja Youtube on karkoittanut mielestäni paljonkin klubeilla livenä kuuntelevia asiakkaita ja pienempien metalliyhtyeiden on myös todella hankala saada keikkoja, koska kaikki menee ns. isoille bändeille.

Klubipuolella on tosiaankin käynyt melkoinen yleisökato ja tälläiselle vanhanliiton death metal äijälle tämä on kyllä melkoinen isku vasten kasvoja. Edellisen kerran, kun menin itse katsoaan klubikeikkaa ja bändinä oli jo hieman tunnettavuuttakin saanut metalliakti, oli baarissa minun ja paremman puoliskon lisäksi tasan 5 ihmistä. Lauantai iltana/yöllä klubikeikalla siis yhteensä 7 ihmistä.. Ei perkele! Surullista!

Mikä on death metallin nykytila kotimaassa sekä ulkomailla?

Jani:Mitä nyt ulkomaan skeneä ja Suomen skeneä tulee seurattua, niin omasta mielestä(huom. Minun mielipide, ei koko bändin), on se, että vanhanliiton death metal alkaa ottamaan taas jalansijaa pikkuhiljaa Suomessa ja kaiken maailman coret alkaa pikkuhiljaa väistyä.

Tässä oli jonkin asteinen rässibuumikin välissä, mutta alkaako sitten tämä puoli hyytymään taas.. Tiedä häntä. Thrash -skeneä aika vähä seuraan kuitenkin. Toki on sieltä puolelta pari kovaa nimeä suomessa nyt kyllä noussut, mutta perustan tämän ajatuksen siihen, että esim. käsitykseni mukaan dödis-festareilla ja -keikoilla menee pääsääntöisesti hyvin mitä sivusta seuraa. Hyvänä esimerkkinä Finnish death metal maniacs. Jopa Abhorrence on nostettu kuolleista! Mahtavaa!

Ug:ssa menee mielestäni hyvin. Jos ei keikkaa tule niin ne keikat järjestetään itse ja aina löytää porukkaa tarpeeksi paikalle(Omakohtaista kokemusta löytyy ;))

Mitä taas on tullut seurattua ulkomaan skeneä death metallin puolella, niin hyvimpä näyttää suksi siellä luistavan! Ainakin näillä isoimmilla nimillä tuntuu olevan salit aina täynnä.

Ulkomaan ug skeneen on sitten jo hankalampi ottaa kantaa. Vaikka paljon tulee tubesta etsittyä pienempiä dödis bändejä ja uusia tuttavuuksia niin tarttumapinta ulkomaiseen ug skeneen on aika olematon omalla kohdalla.

Sanotaan tässä loppukaneettina vielä, että mielestäni ainakin Suomessa metallin suosio menee ”sykleissä”.

Miten Whitemourin kappaleet syntyvät? Mistä ideat saavat lähtönsä?

Juha: Omalta osaltani kaava on ollut jo vuosia sama, eli omassa rauhassa yksin kotona kitaran kanssa fiilistelen ja etsin sitä hyvää biisin ideaa. Jossain kohtaa se idea syntyy ja siitä se lähtee ruokkimaan itseään ja sitä mukaa kirjoitan riffit tietokoneelle ja väsäilen demon muille jäsenille jonka lähetän siinä kohtaa kun biisistä on puolet tehtynä ja kuulostelen näin muilta kuulostaako se myös heidän korvaansa hyvältä.

Whitemourilla ei ole varsinaisesti tiettyä tunnistettavaa soundia tai kaavaa joka toistuu kaikissa biiseissä, vaan jokainen kappale on eräänlainen konsentraatio sen hetkisistä fiiliksistä ja tuntemuksista ja ideoista ja tästä syystä biisimateriaali voi kuulostaa todella vaihtelevalta eikä kahta samanlaista teosta ole.

Ja mitä tulee omalta osaltani lyriikoiden kirjoittamiseen niin ideat kumpuavat usein ympäröivästä maailmasta ja tapahtumista, ei tarvitse kaukaa hakea aiheita lyriikoille jos kontekstina on sota, julmuus, ihmisen pahuus ja muut synkät aihepiirit. Omissa lyriikoissa pyrin käyttämään paljon kielikuvia eikä asioita sanota suoraan, vaan kuulija joutuu hieman miettimään mitä sanoituksissa sanotaan ja vetämään omat johtopäätöksensä.  

Lopuksi terveiset lukijoille ja faneillenne?

Juha: Käykää keikoilla, ostakaa levyjä ja oheistuotteita, pitäkää  yllä niitä suosikkibändienne paitoja, jakakaa sosiaalisessa mediassa sanaa bändeistä ja osallistukaa aktiivisesti musiikkitouhuihin, ilman faneja mikään bändi ei ole kovin pitkäikäinen ja yleisö on se syy miksi WM ja kaikki muut bändit haluavat tehdä musiikkia ja käydä soittamassa livenä. Kiitos!

Jani: Todellakin. Käykää keikoilla ja tukekaa myös niitä pienempiä bändejä, jotka puurtavat asiansa eteen taukoamatta. Jos satutte keikalle, niin tulkaa rohkeasti juttelemaan ja heittämään läppää. Itse tykkään ainakin olla fanien ja ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa. On aina mukava kuulla keikan jälkeen tunteita ja kuulumisia ihmisiltä, jotka keikallemme päättävät tulla. Niin hyvässä, kuin pahassa. Keep it death metal!

P.S. Jos tykkäät jostain vähän tuntemattommammasta dödis bändistä, niin laittakaa esim. Mailia paikalliseen ravintolaanne ja pyytäkää kyseistä bändiä heille esiintymään. Melko usein tämä toimii. 😉

Kuvat: Yhtyeen Facebook-sivut, Mika Alavesa (c)