[three_fourth]Nomen est omen vai onko levyn nimi sittenkään enne tulevasta?
Tartuin mielenkiinnolla mahdollisuuteen tutustua tähän, ainakin omasta vinkkelistä, hieman tuntemattomaan progekokonaisuteen. Kouzin Bedlamin maalaama albumin mittainen matka onkin jokseenkin mielenkiintoinen. Levy vaatii ehdottomasti kuuntelua avautuakseen, eikä se siten ensi kuulemalta paljasta kaikkia koukeroitaan.
Intron jälkeen avautuva avausraita johdattaa kuulijat olettamamaan levyä jokseenkin suoraviivaiseksi runttaukseksi, jossa “The accusation of Job” toimiikin mainiona genren edustajana. Jobin syytöksissä kuuluu vahva perimä 80-luvun metallin suuruuksilta. Seuraavan raidan aloitusriffit vielä antavat vaikutelman samankaltaisesta junttaamisesta, mutta kuitenkin ilmassa on jo muutoksen sävyä, tunne vain vahvistuu Pavane for a dead princess’n osien vaihtuessa kappaleen edetessä. Musiikillisen linjan muutos leimaa myös seuraavia raitoja ja levyn koko keskiosuus elektro-pop -sävyineen onkin luonteeltaan selkeästi alun suoraviivaisesta riffittelystä poikkeava.
Albumin keskivaihe jättää allekirjoittaneelle hieman suunnattoman mielikuvan, vaikka soitannallisesti siinä ei sinänsä mitään vikaa olekaan. Yksittäisenä nostona todettakoon, että albumin kuutosraidassa voivat vanhemmat tieteenharjoittajat kuulla hieman vanhoja “Waltarimaisia” piirteitä, joilla kertosäettä ryyditetään totuttua metallikiertoa epäkonventionaalisempaan suuntaan.
Levyn loppupuolella palataan jälleen selkeästi enemmän tutumpiin kiertokuvioihin sekä rytmiikkaan ja lopusta löytyykin oikein tarmokasta poljentaa. Yhteenvetona kuittenkin todettakoon, että vaikka kolme viimeisintä raitaa johdattelevat kuulijaa takaisin bändisoitannan konventionaalisemmalle tantereelle hyvinkin onnistuneesti, jää levystä kokonaisuudessaan hieman linjaton mielikuva. Parinkymmenen kuuntelukierroksen jälkeen en ole onnistunut ylittämään tätä leimaavaa yleisluonnetta. Tulkittakoon siten albumin nimen johdattelevan jo kuulijaa hieman vielä keskeneräisen, mutta mahdollisesti tulevaisuudessa selkeytyvän musiikillisen linjan äärelle.
7- / 10
Toni Hirvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
01. Ordo Ab Chao
02. The Accusation of Job
03. Pavane for a Dead Princess
04. Never Come Home Again
05. Shadows in the Dark
06. Psychonaut
07. Oxygen
08. Return to the Caves
09. Crash Test
10. Longing for the Incomplete[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
