Kissin rumpalina koko 1980-luvun vaikuttaneen Eric Carrin kuolemasta tulee kuluneeksi 30 vuotta.
Valokeilassa nyt yhtyeen vuosikymmenen melodisemman vaiheen huipentuma ”Crazy Nights”.
Levy jakaa yhtyeen faneja edelleen ja bändi itse on voimakkaasti myöhempinä vuosina kritisoinut sen AOR-vaikutteista linjaa.
”Crazy Nights” oli listamenestyksellä mitattuna Kissin 1980-luvun siihen saakka menestynein levy ja myös ensimmäinen kerta useaan vuoteen, kun tuottajan pallilla istui kokonaisvaltaisesti ulkopuolinen henkilö Led Zeppelinin ja Bad Companyn kanssa työskennelleen Ron Nevisonin astuessa kuvioihin.
Koko yhtyeen johtotehtävät olivat muutaman vuoden sisällä luisuneet Paul Stanleyn harteille Gene Simmonsin keskittyessä filmi- ja tuottajatöihinsä. Simmonsin materiaali ei 1980-luvun puolivälissä tasollisesti yltänyt lähellekään Stanleyn kappaleita, jotka poikkeuksetta muodostivat kunkin albumin single- ja livevalinnat. ”Crazy Nightsin” levytysten aikaan Stanley nosti asian pöydälle ja tätä seurannelle ”Hot In The Shade”-albumille Simmons palasi ruotuun.
Vuonna 1987 AOR oli suosion huipulla ja listoilla vaikuttivat glam heavyn lisäksi radiossa runsaasti soittoaikaa saaneet Foreignerin ja Journeyn kaltaiset titaaniyhtyeet. Kissin vuoden 1985 ”Asylum” oli jo imagollisesti antanut viitteitä tästä, soundin ollessa vielä enemmän kallellaan 1980-luvun puolivälin heavy-tyyliin. Ron Nevison oli edellisenä vuonna tuottanut Ozzy Osbournen kevempää tyylisuuntaa esitelleen ”The Ultimate Sin” –levyn, ja Nevisonin mukaan erityisesti ”Shot In The Dark” -biisin menestys oli siirrettävissä myös Kissin musiikkiin:
In those days you almost had to drag rock stars onto the pop charts. But Paul was savvy enough to work with kind of co-writers who would help with that goal. I didn’t want to piss their old fan-base off, but at the same time I wanted to break in new ground. ISo I went with what was happening on pop radio for two or three of the songs. The synthesizer added bigness to it. It was a gamble to make them more pop. I think Crazy Nights turned out a little slick, although It was an effortless album to make. In retrospect I would have turned down the synthesizers a little bit more.
Levy kantoi esituotantovaiheessa nimeä Who Dares Wins, mutta kesällä 1987 tästä luovuttiin ja levyn nimeksi valikoitui ”Crazy Nights” Stanleyn teemaa johtaneen biisin mukaan. Paul kirjoitti kappaleita jo vuoden 1982 ”Creatures Of The Night” -vaiheessa mukana olleen Adam Mitchellin sekä melodiamestari Desmond Childin kanssa. Myös toinen hittitekijä Diane Warren pääsi nyt ensimmäistä kertaa Kiss-levylle ”Turn On The Nightin” syntikkamelodioiden luojana. Kitaristi Bruce Kulick ja rumpali Carr saivat myös nimensä pariin kappaleeseen, vaikka pääasiallisesti tekivät töitä Simmonsin kanssa.
Stanley:
”Crazy Nights” is a better album than it wound up sounding. I think it’s a bit plastic sounding. The material, and what it could have been was better than it turned out to be. It’s not an album I’m anyway ashamed of though. I tried writing with keyboards especially with “Crazy Nights” because I wanted to see how it would affect my writing. The band was going through another trying time in that different people in the ranks had varying and various priorities that compromised the band.
Levy on edelleen kaksijakoinen kokonaisuus. Tuotannon osalta kuultiin selvä parannus kahteen edeltäjäänsä verrattuna. AOR- ja pop metal-luokassa Paulin singlet sekä ”My Way” vakuuttavat yhä, sovitusten ollessa tarttuvia ja mukaansa vieviä. Stanleyn ääni nousi levyllä stratosfäärisiin korkeuksiin ja ”My Wayn” lisäksi erityisesti kakkosbiisi ”I’ll Fight Hell To Hold You” hakee vertaistaan vokaaliakrobatiassa. Nevison kehui useaan otteeseen Stanleyn ääntä ja sen kestävyyttä ajoittain raskaan kiertueaikataulun puitteissa. Jo seuraavalla levyllä ”Hot In The Shade” rekisteriä tuotiin alas inhimillisemmälle tasolle.
I think songs like ”My Way” are in unnecessary high keys. I was so fascinated with my own range that it really became more of a challenge to me see how high I could sing. There’s times where if I sang any higher dogs would run into the street.
”Reason To Live” täytti puolestaan jokaiselta säveleltään voimaballadin tunnusmerkit ja sai listamenestystä musiikkivideon pyöriessä säännöllisesti MTV-kanavalla. Stanley kertoo kappaleesta ja videosta:
It was the age of power ballad. The only hope for a band at the time to get airplay was a ballad. To make it more palatable they got labelled power ballads. A ballad is a ballad is a ballad. The song was well received at MTV and for me the best part of making videos was always getting to choose great looking women to work with. It was a job that had to be done, and I grudgingly volunteered.
Simmonsin biisit olivat marginaalinen parannus ”Asylumista”, mutta demoni ei selkeästi tuntenut oloaan kotoisaksi tämän kaltaisen musiikin sekä imagon keskellä. Ja kuten aiemmin mainittiin, basistin ajatukset tuntuivat olevan muualla. Gene oli huolissaan levyn pop-suuntauksesta, ja biisit kuten ”Good Girl Gone Bad” ja ”Hell Or High Water” muistetaan paremmin toisen Kiss-studiolevyllään vaikuttaneen Kulickin teknisesti taitavista sooloista kuin itse sävellyksistä.
Livenä kuultu ”No No No” on rasittavaa kuunneltavaa, joten parhaaksi Simmonsin kappaleeksi nousee albumin päättävä ”Thief In The Night”, jonka hämyisessä tunnelmassa on jotain kiehtovaa. Biisiä oli kirjoittamassa Mitch Weissman, joka oli säveltänyt myös ”Animalizen” loppupuolelta löytyvät ”Murder In High-Heels” sekä ”While The City Sleeps”. ”Thief In The Night” oli alun perin kirjoitettu Wendy O. Williamsille, joka taltioi sen vuoden 1984 ”WOW”-albumille muutaman muun Kiss-kappaleen lisäksi. Erityisesti ”While The City Sleeps” ja ”Thief In The Night” tuntuvat nyt kuunneltuina jatko-osilta.
Simmons on myöhemmin tuonut selkeästi esiin mielipiteensä ”Crazy Nightsista”:
“Crazy Nights” is one of my least favorite records of any of the ones that we have done. I thought it sounded thin. I thought we became happy band although it sold tons of records worldwide. It’s much too happy. “Let’s have a good time, I love you” makes me want to retch. I think the playing is okay and some of the song writing’s okay but it’s much too pop. I had lost my way at the time. We just became what we looked like in the videos. Silly. Not as good as Bon Jovi, not as good as Poison. They were better versions of what we did. Better-looking guys, young and thinner who wrote better songs in that pop vein. But when you are in the eye of the hurricane you are not aware of what’s going on outside. There were very few options and while we were doing it we thought that was what you’re supposed to be doing.
Kuten Kiss-sessioissa usein oli tapana, materiaalia oli levylle tarjolla enemmän. Paulin hyvin levyn pop-vaikutteisen linjan mukaiset kappaleet, Bruce Kulickin kanssa kirjoitettu “Sword And Stone” sekä Desmond Childin “Time Traveler” jäivät sivuun. Viimeksi mainittu julkaistiin lopulta 2000-luvun alussa Kiss-boksilla. “Sword And Stone” on ollut kuunneltavissa bootleg-julkaisuilla ja saksalainen Bonfire levytti sen kolmannen ”Point Blank” -albumin sessioissa 1989 ja biisi julkaistiin Shocker-elokuvan soundtrackilla.
Kissin seuraavalla ”Hot In The Shade”- levyllä singlenä ilmestynyt ”Hide Your Heart” kirjoitettiin jo ”Crazy Nightsille” samoin kuin vuonna 1989 julkaistu Genen ”Betrayed”. Eric Carr toi sessioihin puolivalmiin idean ”Dial ”L” for Love”, jota Simmons ja Kulick työstivät eteenpäin. Valmista siitä ei koskaan tullut, ja demoa voi kuunnella Carrin kuoleman jälkeen julkaistulla levyllä ”Unfinished Business”.
”Crazy Nights” oli listamenestyksellä mitattuna Kissin paras suoritus vuosikausiin. Nimikappale nousi Englannin singlelistalla peräti sijaluvulle neljä. Samaan sijoitukseen yllettiin LP:n osalta myös Suomessa ja albumi liikkui täällä kultalevyyn oikeuttavan 25 000 kappaleen verran.
Kolmesta kaupallisesta Stanleyn laulamasta singlestä julkaistiin musiikkivideot ja yhtye suuntasi sen perään maailmankiertueelle. Crazy Nights -kiertue kesti yhtyeen sen aikaisessa mittapuussa kauan, peräti vuoden ajan ja sisälsi mm. Kissin ensimmäisen vierailun Japaniin 10 vuoteen huhtikuussa 1988 sekä esiintymisen Doningtonin Monsters Of Rock-festareilla elokuussa 1988. Tokion keikat myös taltioitiin ammattikalustolla ja ne julkaistiin virallisesti osana ”Kissology” DVD-sarjaa 2000-luvulla. Kiertue saapui myös Suomeen ja nähtiin Helsingin Jäähallissa tarkalleen vuosi levyn julkaisun jälkeen syyskuussa 1988.
”Crazy Nights” on lähes 35 vuotta myöhemmin kuunneltuna vahvasti aikakautensa levy hyvässä ja pahassa, levy on kuitenkin mainettaan parempi kokonaisuus ja Nevisonin taitavan tuotannon sekä hittiensä avulla 1980-luvun loppupuoliskon kokonaisuutena vahvin Kiss-albumi.
Teksti: Ville Krannila
Alta katseluun kuvagalleriaa, levyltä lohkaistut musiikkivideot sekä sessioista yli jääneet kappaleet ”Sword And Stone” ja ”Time Traveler”:
