Kotkan Honkalan ampumahiihtostadionilla järjestettävää, Suomen sympaattisimmaksi festariksi mainittua Dark River Festivalia päästiin pandemiasta huolimatta juhlimaan onnekkaasti loistosäässä elokuun puolivälissä.
Korona-rajoituksien sekä terveysviranomaisten suositusten puitteissa järjestelyt totesimme toimiviksi ja edellisvuosista laajennetun alueen pieneksi, mutta mukavaksi. Käsidesiä ja maskeja riitti järjestäjän puolesta kaikille tarvitsijoille, eikä tilan puolesta ihmismassoihin ollut pakko jäädä oleilemaan.
Istumapaikkoja, tilaa, vastuullista käyttäytymistä ja käsidesiä. Niistä on turvallisuussäädösten mukaiset festarit tehty.
Festivaalin yleisvaikutelma on hyvin kodikas, mutta pienestä koostaan huolimatta Dark River Festival on ammattimaisella otteella toteutettu tapahtuma. Myös tänä vuonna DRF marssitti lavalle joukon erinomaisia kotimaisia artisteja. Onneksi Suomesta löytyy laaja kattaus metallibändejä, koska koronarajoitusten takia ulkomaisten aktien saaminen paikalle osoittautui mahdottomaksi. Myös Dark River Festival joutui tekemään pandemian vuoksi muutoksia esiintyjäkaartiinsa.
Maskeissa löytyi niin perusvalkeaa kuin persoonallisia kestoversioitakin.
Ovatko maskit jäämässä osaksi keikkavarustusta myös tulevaisuudessa?
Pienenä miinuksena järjestelyissä mainittakoon, että ruokaa alueelta sai vain yhdestä kojusta, ja jonot näyttivät aika ajoin tuskaisen pitkiltä. Onneksi nestemäistä leipää sai sitten hieman nopeammin ja vesipisteillä riitti helteen kuivattamille juhlijoille myös alkoholitonta kurkunkostuketta.
Asim Searah esitti klassisen rokin klassikoita pikkulavalla.
Uutuutena alueella oli pieni ulkolava, jossa kumpanakin päivänä esiintyi ”mies, kitara ja ääni” -tyyppisiä ratkaisuja. Perjantain esiintyjänä nähtiin mm. Asim Searah ja lauantaina kansaa viihdytti paikallisessa suosiossa paistatteleva Vanhala & Aalto -duo HIM-hiteillään. Mielestäni nämä ikivihreitä tarjoilleet karismaattiset esiintyjät ovat hyvä lisä ohjelmistoon, aivan koko aikaa ei varsinaiselta lavalta möykkää tuutattu roudaustaukojen ja sound-checkien viedessä aikansa.
Perjantai 14.8.2020
Perjantaina saavuimme Kotkan kupeessa sijaisevalle Honkalan ampumahiihtostadionille hyvissä ajoin ennen virallisen ohjelman alkua.
Kauniin Kuolemattoman Mikko Heikkilän puhtaat laulut vakuutti myös Dark Riverin keikalla.
Kaunis Kuolematon aloitti festarit, ja kyllä aloitti mahtavalla tavalla! Tämä taisi olla järjestävältä taholta harkittu liike, jolla saatiin heti paikalle runsaasti porukkaa. Valitettavasti ne, jotka joutuivat olemaan perjantaina töissä saattoivat missata koko keikan, ja tästä tuli jonkin verran katkeraa palautetta. Kyseessä on doom metalia kahdella solistilla ja jylhällä saundilla soittava poppoo. Sanoitukset ovat suomeksi ja kokonaisuus potkaisi tämmöistä noviisia perseelle ja lujaa.
Kauniin Kuolemattoman Ville Mussalo ottaa livetilaisuudet vakavasti ja pokerinaamalla.
Olli Suvannon korinat kaikuivat räyheinä Honkalan ampumahiihtostadionilla.
Vakavan kokoonpanon ilopilleri Jarno Uski tarjoili Dark Riverissä bassorytmien lisäksi tukan huisketta ja rokkiposeerauksia.
Bändi yllätti minut erityisesti balladinomaisella aloituksella ”Paha ihminen” -biisissä, muuttaen kappaleen nopeasti enemmän metallille tyypilliseen ilmaisuun. Tällainen genren rajoja venyttävä vaihtelu äärilaitojen välillä on hyvin tyypillistä yhtyeen ilmaisulle.
Seuraavana ohjelmassa Fear Of Domination esitti takuuotteella viihdyttävää bile-metallia, parthialaisena laukauksena Bloodhound Gangin kuuluisaksi tekemä ”Bad Touch”, mikä tavallaan summaa hyvin koko keikan: bileet pystyyn ja aivot vähäksi aikaa narikkaan, sillä nyt mennään ja lujaa!
Fear Of Dominationin keikalla voi varautua aina pitämään hauskaa. Muusta ei voi mennä takuuseen, koska koskaan ei voi ennalta arvata, mitä tämä riehakas poppoo keksii.
Tavoitin myös erään festarikävijän kertomaan mielipiteensä bändistä:
”Kokonaisuus oli tosi jees! Fear of Domination oli illan paras bändi.”
Saku Solin esitteli kesän kuumimmat tanssiliikkeet.
Fear Of Dominationin sisäinen hyvä meininki on tarttuvaa laatua.
Sing to the hand, because the face is screaming at yours.
#vainfearofdominationjutut
Fear Of Dominationin lisäksi Turmion Kätilöissä ja Stereo Terror DJ’s:n riveissä vaikuttava Saku Solin ansaitsisi metallitapahtumien työmyyrän tittelin.
Sittemmin perkussioista rumpusetin taakse virallisestikin siirtynyt Miikki Kunttu tarjoili teknisten pulmien ajaksi väliaikarumpusoolon.
Hauskanpitoa ei voi estää.
Lasse Raelahti tarjoaa kollegiaalista tukea Johannes Niemelle.
Antakaa meidän hengittää, tehdä jotakin parempaa!
Saku, Jan-Erik ”JINX” Kari ja Sara Strömmer esittävät kukin versionsa korkeasta polviseisonnasta.
Lauri Ojanen ehti hengähtää tiivistahtisen setin aikana, kiitos teknisten pulmien.
Lauri ja Jinx esittelemässä sukka- ja tossumuotia.
Dawn Of Solace vaihtoi esiintymisaikaa toisen Tuomas Saukkosen yhtyeen, Wolfheartin kanssa. Yleisö viihtyi hyvin, mutta settiin olisi kaivattu enemmän vanhempia biisejä. Silti keikka oli hyvä suoritus bändiltä, erityisesti jos tykkää Saukkosen projekteista. Soitto sujui kohtalaisesti, mutta parempaa oli poppoolta joskus kuultu.
Dawn Of Solace on Tuomas saukkosen projektien faneille nykyään harvinaisempaa herkkua.
Mikko Heikkilä lavalla Dawn Of Solacen keulilla.Tuomas Saukkosen vakaaseen lavaesiintymiseen ei pandemian aiheuttama keikkatauko ole vaikuttanut. Wolfheart Dark River Festivalin päälavalla.
Wolfheartia olin hieman odottanut, mutta ei se nyt maistunut aivan odotetulla tavalla. Hyvää matskua, mutta kärsii tasapaksuudesta näin vähemmän yhtyeen materiaalia kuluttaneen korviin. Myös soundit olisivat voineet olla paremmat. Yleisöstä löytyi myös yhtyeen faneja, joiden mielestä Wolfheart on aina kova. Tämäkään kerta ollut poikkeus, kehnoista soundeista huolimatta.
Koska Turmion kätilöt on vuosien mittaan nähty monta kertaa, pyysin muutamaa bändin fania kertomaan tuoreemman mielipiteensä.
Saku ”Shag-U” Solin ja Petja ”MC Raaka Pee” Turunen mahtuvat mikkiongelmien järjestelemisen ajan laulamaan samaankin tööttäimeen.
”Pidän bändistä, koska sanoituksissa ei ole päätä eikä häntää ja siten aivot voi jättää narikkaan.” -Jan
Saatanalle turvaväli, ethän käytä saatana turvaväliäsi ikinä, ikinä Mikä on se saatana turvaväli.
”Turmarit on pomminvarma bilebändi, josta saa aina hyvät fiilikset.” -Mika
Oli miten oli, joka tapauksessa suurin osa yleisöstä oli keikkaa seuraamassa. Kätilöt huomioivat esityksessään myös ajankohtaisen tilanteen soittamalla korona-oodin, ”Turvasana” -kappaleesta versioidun ”Turvavälin”. Kätilö-huumori ei petä koskaan.
Päivän pääesiintyjä Insomnium soitti keikan hyvällä otteella ja otti yleisönsä tuttuun tapaan. Settilista tarjoili passelin yhdistelmän viimeisimmän levyn tarttuvaa tuotantoa sekä vanhempia hittejä.
Niilo Sevänen piti yleisöä keikan ajan hellästi hyppysissään.
Vakavasta musiikillisesta viestistä huolimatta Inska on aina myös ilo silmälle ja sielulle. Yhtye nautti selvästi lava-ajastaan ja yleisö puolestaan palkitsi suorituksen elämällä shown mukana täysin rinnoin.
Markus Vanhalan kitarataiturointia.
Kymiläinen ja kemiläinen normipuuhissaan.
Nokkamies Niilo Seväsen eläytyvän ilmaisun lisäksi erityismaininnan saa, kuten viimeisen parin vuoden aikana on ollut tapana, keihäsosasto Markus Vanhala sekä Jani Liimatainen. Kaksikko lavahassuttelua on aina jännittävä seurailla. Tällä kertaa bonus-ohjelma tarjoiltiin stetsonit päässä akustisin kitaroin mariachi-tunnelmoiden. Ville Frimanin läsnäolo on toki aina toivottu lisä, mutta näinä tautisina aikoina on ymmärrettävää, ettei kaikkea voi saada.
Lauantai 15.8.2020
Lauantain sää oli jopa parempi kuin edellisenä päivänä, ehkä jopa liian lämmintä mustanpuhuvalle metalliyleisölle.
Omalta kohdalta päivän aloittanut Wheel soitti mahtavaa, jylhää, junnaavaa ja hypnoottista progerokkia taitavilla kitarakoukuilla. Yhtye oli päivän englantilais-suomalainen yllättäjä, erityisesti kun korona-ajalle poikkeuksellisesti välispiikit puhuttiin englanniksi. Tämä yhtye kannattaa ottaa kuunteluun mikäli yhtään genre kiinnostaa, kyseessä oli erittäin kova performanssi ja sen näki myös yleisöstä.
Tunnelmallinen Wheel onnistui vangitsemaan yleisön kuplaansa myös päivänvalossa, vaikka yhtyeen upea valoshow onkin yön pimeydessä enemmän edukseen.
Oceanhoarse hoiti tonttinsa suhteellisen hyvin ja sai jopa yleisöä mukaansa, vaikka minut yhtye jätti kylmäksi.
Ben Varonin kipparoima Oceanhoarse on ollut vakaassa nousussa perustamisestaan saakka.
Oceanhoarsen bassotaitelija Jyri Helkon erityisosaamiseen kuuluu myös ilmassa tapahtuva akrobatia sekä lentävät takut.
Oululainen Blind Channel tanssitti yleisöä rajoja rikkovalla violent popillaan. Hyvin energinen ja pirteä esitys, joka toi hieman väriä muuten niin synkeään kattaukseen.
Suomalaisen metallin epävirallisen poikabändin keikoilla sattuu ja tapahtuu hengästyttävään tahtiin.
Ajankohtaista maskimuotia by Blind Channel.
Bloodred Hourglass veti hienon keikan ja itse pidin heidän kiukkuisesta melodeathistään, samoin kuin yleisö, jota oli paikalla runsaasti.
Jarkko Koukosen napakka ote yleisöstä ei ole hellittänyt sitten viime näkemän.
Odotan mielenkiinnolla miten BRHG kehittyy, sillä nousujohteisuutta on havaittavissa sekä sävellysten, että livehommien osalta.
Diablo oli lauantain pääesiintyjä, ja se aloitti todella vakuuttavasti ”Read My Scarsilla” jatkaen hyvällä otteella sekä uusien että vanhempien kappaleiden voimin. Yleisö oli jo edellisen bändin aikaan hyvin mukana meiningissä, mutta nyt se piiskattiin entistä kovempaan hurmokseen.
Diablo lähestyi yleisöä Kainuun maakuntalaulun ”Nälkämaan laulun” sävelin, mutta ruttasi loppukeikan turhia hempeilemättä.
Kiitos rennosta ja hyvin hoidetusta festarista Dark River Festivalin järjestäjätaholle! Toivottavasti palaamme saman aiheen tiimoilta ensi vuonna!
Möröistä blues rockiin ja punkkiin seikkaileva nörtähtävä kameranainen. Jos en ole keikalla, niin olen todennäköisesti puuhaamassa hevosen kanssa, pelaamassa tai lukemassa Terry Pratchettia tai Jane Austenia muutama kissa sylissä.
Tiedote 13.12.2024
Viime vuonna Dance Devil Dance -albuminsa julkaissut Avatar ahkeroi parasta aikaa järjestyksessään jo kymmenennen studioalbuminsa parissa, ja jouluun laskeudutaan nyt uudella versiolla vuonna 2014 Hail...
