Kai Hahto on yksi Suomen arvostetuimmista ellei arvostetuin metallirumpali. Hänet on nähty patterin takana mm. Swallow The Sunissa, Wintersunissa sekä Rotten Soundissa. Entistä suurempiin parrasvaloihin Hahto astui liittyessään Nightwishiin tuuraamaan alkuperäisrumpali Jukka Nevalaista. Kai Hahto tunnetaan metallipiireissä herrasmiehenä ja päätimmekin lähestyä rumputaituria haastattelun merkeissä.
Hellou! Miten vuosi on sujunut?
Tervehdys! Vuosi on aika pitkälle vierähtänyt keikkailun merkeissä sen jälkeen, kun saatiin Nightwishin uusi albumi ”Endless Forms Most Beautiful” kauppoihin asti. Tässä on nyt sellainen 57 keikkaa tehty ja vielä olisi tälle vuodelle vajaa 30 jäljellä kun aloitetaan Euroopan kiertue 13. marraskuuta Espoon Barona areenalta. Noin vuosi on vielä tarkoitus kiertää eli tuonne lokakuuhun 2016 asti. Ensi vuonna mennään siis aika tiiviisti myös Australiaan,Kiinaan,Venäjälle,Singaporeen, toinen Pohjois-Amerikan kiertue,kesäfestarit jne. Eli kiirettä pitää kyllä.
Sinulla on raskas kiertue Nightwishin kanssa vielä kesken. Kerrotko mitä esimerkilliseen kiertuepäivään kuuluu?
Aika paljonhan se on ajan tappamista. Riippuu tietenkin onko kyseessä Eurooppa, Amerikka vai Etelä-Amerikan rundi. Etelä-Amerikka vaatii enemmän lentämistä ja nytkin meillä oli siellä 18 lentoa kuukauden sisään. Euroopassa ja Jenkeissä mennään enemmän bussissa joka on rennompaa.
Normaali päivähän on yleensä se, että crew menee aiemmin keikkapaikalle laittamaan kamat pystyyn ja tekee linjat kuntoon. Meillä on siinä aamupäivällä aina vähän luppoaikaa ja sitten jossain vaiheessa tehdään soundcheck jonka jälkeen yleensä syödään. Sen jälkeen taas odotellaan, että se keikka alkaisi ja yleensä tuntia ennen keikkaa aloitan valmistelut/lämmittelyt ym. Suurin osa ajasta on siis odottelua ja jokainen tappaa sen ajan sitten omalla tavallaan. Joskus yhdessä esim. pelailemalla ja joskus itekseen vaikka leffaa katsomalla ym…enemmän se on sellaista rentoutumista ja voimien säästämistä sitten lavalle, että jaksaa sen 2h heilua siellä.
Sinut tunnetaan monipuolisena rumpalina. Minkä metalligenren olet muusikkona kokenut kaikkein haastavimmaksi?
Jokaisessa ”tyylissä” on ne omat haasteensa. Doom Metal ei todellakaan ole mitään helppoa veivata. Swallow the Sunin kanssa soittaminen oli hyvä koulu ja oppi taas uutta omista heikkouksistaan ja hitaiden tempojen soittamisesta ja ajattelusta. Grind core puolella on taas se, että tempot ovat korkeampia ja tarvitaan ihan erilaista kestävyyttä ja siinä joutui itsekin tarkastelemaan esim. omaa tekniikkaa uusiksi että siinä nakutuksessa ei hajota paikkojansa. Wintersunin kanssa taas on haastavaa rakenteet, rytminvaihdokset ja kappaleen kasassa pitäminen groovea kadottamatta. Nightwishin kanssa taas mennään ihan eri meiningillä ja varsinkin vanhemmissa biiseissä täytyy pitää Jukan sovitukset takaraivossa mutta silti luon sinne pikkasen omaa sekaan,mutta ei liikaa. Uusissa kappaleissa on vähän helpompaa kun ne on jo kerran äänittänyt levylle. Yksinkertaisten asioiden hyvin soittaminen on aina haastavaa koska niissä huomaa heti jos homma ei ole paketissa. Kyllä kaikissa tyyleissä on ollut omat haasteensa ja koko ajan on oppinut myös uutta itestään kun on päässyt soittamaan kaikenlaista Doomista Grind coreen.
Kuinka paljon oikealla soittotyylillä voi ehkäistä rumpalin ammattitauteja ja miten itse pidät kiertueiden aikana kropastasi huolta?
Kysymyshän on enemmän soittotavasta kuin tyylistä eli miten istuu,rumpua lyö ja pedaalia polkee ja miten setti on aseteltu suhteessa omaan kroppaan. Kiertueellahan yleensä tehdään toistoja eli setti kasataan,merkataan ja sitten sillä soitetaan se kiertue ellei kyseessä ole oma rumpusetti jolla on jo soitettu treenikämpällä ja treeneissä ja asiat on merkattu mattoon ym. jo ennen kiertuetta. Joskus lainakamoilla voi olla haastavaa saada oikeat korkeudet jos esim 22” basarin sijasta onkin tuotu 24” naaman eteen ja sillä nyt pitää vaan pärjätä. Mun mielestä suurimmat soitto-ongelmat johtuu siitä että istutaan sellaisella korkeudella ja setti on aseteltu siten, että kroppaan kohdistuu turhaa rasitusta. Se on helppo soittaa yksi keikka mutta jos pitää vetää 5 viikkoa samalla setillä ja se on ”väärin” aseteltu niin se alkaa jo tuntua kropassa.Tärkeintä itselle on hyvä setuppi ja venyttely/lämmittely rundilla. En käy lenkillä koska se 2h soitto on jo itsessään aikamoista lenkkiä.
Itse myös huomaan kyllä heti eron jos on nukkunut vähän huonommat yöunet. Soitto ei lähde välttämättä yhtä rennosti ja vapaasti kuin hyvin levänneenä.
Jos Lars Ulrich ottaisi sinuun yhteyttä oppilaana niin minkälaisen lähestymiskulman ottaisit opetuksessa? Ja onko hän mielestäsi niin huono rumpali kuin mitä nettikansa antaa ymmärtää?
Jokainen oppilas jonka kanssa toimin/saan auttaa on tietenkin yksilö ja sitä lähdetään yhdessä rakentamaan, että mitä kyseinen oppilas tarvitsee, jotta pääsee asioissa eteenpäin tai eroon jostain tietystä ongelmasta joka vaivaa. Kyllä mulle Lars on ollut innoittaja ihan alkuajoista asti ja Metallicaa on tullut nakutettua levyjen mukana kovastikin. Larsin soittohan on hyvinkin tunnistettavaa ja se on myös hänen juttunsa. Onhan sillä välillä soitossa asioita mikä monia häiritsee mutta myös sillä on juttuja jotka on todella tunnistettavia. Metallica on kuitenkin mulle ollut ehkä bändinä silti tärkeämpi kuin Larsin soitto erillisenä,mutta kyllä mulla vois Larsille muutama vinkki heittää joka varmasti helpottais hänen soittoaan. No,tuskinpa tälläistä tilannetta eteen kuitenkaan tulee…heh!
Millaisin tuntein jätit Swallow The Sunin taaksesi, vietit kuitenkin useita vuosia bändin mukana ja tuloksena syntyi kaksi hienoa levyä?
No sanotaanko, että tietenkin vähän haikein fiiliksin, koska siinä ehdittiin tehdä varmaan joku 300 keikkaa ympäri maailman ja oikeasti pidän jätkistä ja musasta jota tehtiin. Mutta myöskin realiteetit olivat ne etten halunnut bändin vauhtia hidastaa Nightwish pestin myötä ja halusin, että bändi pääsee täysillä höyryllä tien päälle uuden tulevan triplalevyn myötä. Voin muuten sanoa, että hieno kokonaisuus tuo tuleva ”Songs From the North 1,2,&3”!!!!
Millainen rumpupatteristo sinulla on tällä hetkellä käytössä studiossa ja livekeikoilla?
Riippuu vähän mitä musaa soitellaan, mutta Nightwishin kanssa on tällä hetkellä 2 identtistä kiertuesettiä josta toinen majailee Amerikassa ja toinen on Euroopassa.
Setti on Pearl masterworks Kai Hahto custom jossa 2x 22” basarit,10,12 räkkitomit,16,18 lattiatomit ja 20”gong drum,virvelinä 14” hybrid exotic,Pedaalit Demon drive chain,Pearlin hardware Icon räkillä,Balbex Kai Hahto model Hickory kepit,Meinl symbaalit,Evans kalvot,Roland elektroniikka(triggerit rt-10 basareissa ja tm-2 moduli) ja Band artin painamat etukalvot basareissa sekä finfonic kuulonsuojaus. Siinäpä ne tärkeimmät..
Miten lähestyt rumpuosuuksien nauhoituksia studiossa, vedetäänkö kappaleet livenä mahdollisimman vähillä otoilla vai hiotko suorituksia useampaan kertaan?
Yleensä se vähän riippuu paljonko on ollut aikaa valmistella asioita ennen studiota,mutta pyrin kyllä siihen että soitetaan mahdollisimman paljon ja korjaukset on sitten viimeinen vaihtoehto. Kukaan ei kuitenkaan livenä korjaa sitä soittoa eli siihen pitäisi pyrkiä, että vetää levyllä niin, että livenäkin sitten taittuu samat hommat. Uusi Nightwish esimerkiksi purkitettiin aika rennolla aikataululla 2,5 päivässä ja soitto oli sielläkin se pääasia vaikka aikaa valmistatua ei ollutkaan hirveästi. Rotten Soundin Murderworks levy taidettiin purkittaa livenä 3 tunnissa muistaakseni.. 🙂
Nightwishin kanssa olet päässyt soittamaan merkittävän suurille areenoille ja stadioneille. Mitä tavoitteita sinulla on musiikkilisesti vielä urallasi?
Tavoitteet on tietenkin aina kehittyä ja haastaa itseään uusiin musiikillisiin juttuihin. Kaikenlaista on tullut tehtyä mutta se on aina mukavaa päästä tekemään eri juttuja. Esim juuri ilmestyneellä Mr Fastfinger levylle pääsin soittamaan 3 biisiä, jossa yhdessä biisissä mukana myös Dream Theaterin Jordan Rudess. Nuo on tuollaisia kivoja juttuja jotka pitää motivaation oikeissa asioissa. Soittamisen pitää olla kuitenkin hauskaa ja se on aina sellainen juttu josta yritän pitää kiinni.
Kuinka kaikki sai alkunsa rumpujen soiton suhteen?
En nyt muista mikä se varsinainen kipinä oli. Isä kiersi aikoinaan suomea Laulamassa ja meillä aina oli kotona joku levy soimassa. Iron Maidenilla aloitin 8 vuotiaana ”Killers” levyllä. Se kolahti kovaa,mutta rummut sain jo kun olin 6-vuotias ja kuulemma olin alkanut soittamaan peruskomppia suoraan neuvomatta. Vaikea muistaa mikä oli se perimmäinen ”syy”.
Toimit myös rumpujensoitto opettajana. Kerrotko tästä lisää?
Varmaan se suurin rikkaus opettajana on se että saa olla niin monen erilaisen soittajan kanssa tekemisissä ja kaikilla on ne omat mielenkiinnon kohteet/puutteet. Joutuu itsekin välillä aina haasteiden eteen kun joku pyytää oppimaan jotain tiettyä asiaa ja siihen itse paneutuu ensin tietenkin.
Paljon käydään tekniikkaa,istumista,setin hallintaa jne ja mulla on omalla koulullani hyvät apuvälineet kaikenlaisiin soiton ongelmiin joihin tullaan apua hakemaan että tervetuloa vain Vaasaan tunneille.
Terveiset lukijoille?
Kiitos että sain tässä muutaman ajatuksen jakaa teidän kanssanne ja toivottavasti nähdään keikoilla! Hyvää Loppuvuoden jatkoa!
Toimittajat: Juha Karvonen ja Ville Krannila
Kuvat: Nightwish promomateriaali, Markus Salmela (Metalliluola), Pearl – promokuvat, Wintersun
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
