Metallifestivaalien uusin tulokas Hellsinki Metal Festival levittäytyi Nordikselle, eli Helsingin jäähallin tuntumaan kahdeksi päiväksi.
Metallimusiikki pauhasi kahden ulkolavan lisäksi myös jäähallin Black Boxissa ja kaikkiaan tapahtumassa nähtiin yli 30 esiintyjää, joten varmasti jokaiselle oli jotain tarjolla.
Pari päivää ennen h-hetkeä saatiin jobinpostia isolla kädellä, sillä perjantain pääesiintyjäksi ilmoitettu Helloween joutui perumaan viikonlopun esiintymiset Helsingissä sekä Bloodstock Open Air -festareilla Isossa-Britanniassa. Syynä perumisille oli laulaja Michael Kisken sairastuminen kurkunpään tulehdukseen.
Nykyisestä kokoonpanosta löytyy toki lauluvoimaa myös Andi Derisin ja Kai Hansenin toimesta, mutta ilmeisesti yhtye ei halunnut toteuttaa keikkoja vajaamiehisenä. Näin Helloweenin valtava epäonni Suomen keikkojen suhteen sai jatkoa. Aiemmin heiltä oli peruttu erinäisistä syistä jo oma jäähallikonsertti kahdesti sekä festivaaliesiintyminen Jämsän Himoksella.
Pääesiintyjän paikan perjantaina otti pikahälytyksellä Apocalyptica, yhtyeen ollessa toki harmissaan Helloweenin puolesta, mutta samalla iloissaan itselle auenneesta mahdollisuudesta.
”Odotamme todella innoissamme pääsyä Hellsinki Metal Festivaalin yleisön eteen perjantaina, vaikka luonnollisesti Helloweenin peruuntuminen on fanien kannalta harmillista. Luvassa on kuitenkin erittäin energinen ja metallinen spesiaalisetti, joka tuskin jättää ketään kylmäksi. Lavalla tulee piipahtamaan myös kotimainen erikoisvieras. Emme malta odottaa tätä yhteistä kokemusta Suomen kovimpien metallifanien kanssa!!”, Apocalyptican Eicca Toppinen kommentoi.
Festivaalin sisäänkäynti oli järjestetty jäähallin pääoville ja kulku Black Boxiin oli kuten aina hallikeikoilla. Hallin käytäviltä löytyi myynti- ja esittelykojuja. Myös hallin wc-tilat olivat normaalisti käytössä, joten tässä suhteessa saatiin harvinaista herkkua festariolosuhteisiin. Käytävältä oli järjestetty kulku hallin parkkipaikalle rakentuneelle ulkoalueelle, jossa kahdella vierekkäisellä lavalla yhtyeet esiintyivät vuorotahtiin. Alue oli toimiva, eikä ruuhkia tai jonottamista osunut omalle kohdalleni.
Tapahtuman päivittäinen yleisömäärä liikkui 5000–6000 hengen kieppeissä ja käytössä ollut tila tuntui juuri sopivalle väkimäärään nähden. Ainoana miinuksena voitaneen kirjata se, että lauantain yössä esiintyneen Watainin kohdalla Black Boxin kapasiteettiraja täyttyi ja kaikki halukkaat eivät tätä esitystä päässeet näkemään. Tuhdin bändikattauksen lisäksi oheisohjelmasta löytyi myös X Slam! Wrestling -vapaapainiesityksiä.
Sitten itse musiikkikattauksen kimppuun:
Perjantai 11.8.2023
Saapuessani alueelle oli Arion päälavalla täydessä touhussa. Yhtyeen melodinen esitys sopi hyvin aurinkoiseen kesäpäivään ja perjantain hieman lauantaita kevyempään artistikokonaisuuteen. Bändi esiintyi poikkeuksellisesti ilman kosketinsoittaja Arttu Vauhkosta, jonka osuudet tulivat taustanauhoilta.
Seuraavana oli valinnan paikka, kun Voivod ja Asagraum esiintyivät yhtä aikaa. Itse valitsin jälkimmäisen ja suuntasin Black Boxiin.
Kiertuekokoonpanossaan nelijäseninen Asagraum tarjoili maukkaan annoksen perinteistä black metalia ja myös yleisöä oli tässä vaiheessa runsaasti paikalla seuraamassa naisnelikon otteita. Yhtyeen perustajajäsen Obscuran (laulu, kitara) lisäksi keikkakokoonpanossa nähtiin Makhashanah (basso), A. Morthaemer (rummut) ja Morgane Rake (kitara).
Voivod jäi siis itsellä väliin, mutta paikalla olleiden mukaan show oli ollut energinen ja hyvä. Muutaman die-hard -fanin mielestä veto oli ollut jopa erittäin kova.
Clawfingerillä tuntui olevan paljon ystäviä ja hyvä meno, mutta itse kiirehdin taas Black Boxiin vilkaisemaan Chamber Of Unlightin. Tampereelta lähtöisin olevan yhtyeen black metal oli saumatonta jatkoa Asagraumin perään ja homma toimi astetta kovemmalla rutiinilla varmaotteisesti ja viihdyttävästi.
Päälavalla brittiläinen progemetallibändi Monuments ei onnistunut jättämään minkäänlaista muistijälkeä ja sitten joutui taas valitsemaan.
Päälavan tuttua tutumpi Stratovarius vs. kreikkalainen thrash-ryhmä Suicidal Angels. Black Box oli jo alkuillasta tuntunut mukavalle, joten sinne siis thrashin pariin. Lukuisia miehistönvaihdoksia läpikäynyt yhtye oli hyvä, mutta ei nyt tuonut genreen mitään uutta. Vastaavia bändejä on maailmalla lukuisia ja ei tällä vielä Slayerin jättämää aukkoa paikata.
Sodom oli yksi illan odotetuimmista ja yhtye oli perustajajäsenensä Tom Angelripperin johdolla tiukassa vedossa. Kappaleita kuultiin tasaisesti yhtyeen pitkän uran varrelta aina vuoden 1984 debyyttilevyltä ”In The Sign Of Evil” lähtien. Tuoreinta poljentoa edusti vuoden 2020 ”Genesis XIX” -albumilta mukaan poimittu ”Sodom & Gomorrah”.
Helloweenin peruunnuttua illan esiintyjälistasta monet toivoivat Blind Guardianin nostoa illan pääesiintyjäksi. Tyytyminen oli alkuperäiseen esiintymisaikaan ja vain tunnin settiin.
Yhtyeellä on ollut aina vankka kannatus maassamme, vaikka keikat täällä ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Edellisen kerran bändi nähtiin Helsingin edesmenneessä Nosturissa vuonna 2015, jolloin tunnelma nousi hurmoksellisiin mittoihin.
Nyt festariolosuhteissa samaan huumaan ei luonnollisesti päästy, mutta kyllä täällä ”The Bard’s Song (In The Forest)” yhteislaulu kajahti kesäillassa komeasti. Tuntiin mahdutettiin best of -tyyppinen viihdyttävä setti ja olisi tätä kauemmin kuunnellut.
Heti perään oli vuorossa ruotsalaista bläkkistä Dark Funeralin toimesta. Yhtye ei sallinut keikalleen valokuvaajia ja itseltä tämä jäi heikolle seurannalle. Paikalta kuuluneiden kommenttien mukaan keikassa oli ollut rutiinivedon makua. Tämä bändi toimisi varmasti paremmin sisällä pimeässä kuin ulkona valoisassa kesäillassa.
Ennen Apocalypticaa oli aikaa käydä jälleen Black Boxissa, missä esiintymisvuoronsa sai kotimaamme black metal -uranuurtaja Impaled Nazarene. Yhtyeen ainoana alkuperäisjäsenenä vuodesta 1990 mukana ollut Mika Luttinen tarjoili joukkoineen vahvaa mättöä täydelle salille. Itse ehdin näkemään keikasta vain alkupuolen, mutta Metalliluolan toimituksesta löytyi laajempaa näkemystä keikan antiin:
”Bändi veti oikein menevän keikan ja vanhempaa tuotantoa kuultiin jonkin verran syystä että ”Tol Cormpt Norz Norz Norz..” ja ”Ugra-Karma” -levyt täyttivät/täyttävät tänä vuonna 30 vuotta.”
Biiseistä esim. ”Total War-Winter War”, ”Armageddon Death Squad” ja ”Ghettoblaster” upposivat suosion osoituksista päätellen yleisöön kuin nyrkki naamaan.
Luttinen oli yllättäen hyväntuulinen ja paikoin erittäin puheliaalla päällä. Kokonaisuutena oikein onnistunut keikka pienistä teknisistä ongelmista huolimatta (”kitaran ja basson kanssa oli ongelmia, en tiedä johtuiko tekniikasta vai itse soittimista”).
Apocalyptica sai siis kunnian toimia ulkolavalla illan pääesiintyjänä. Nopealla aikataululla rakennetusta show’sta yhtye lupaili ennakkoon tulevan yksi raskaimmista mitä heiltä on kuultu. Tämä ei jäänyt vain puheeksi, sillä yleismeininkiä tunnustelevan alun jälkeen heti toisena kuultu ”For Whom The Bell Tolls” jytisi vahvana ja raskaana. Soundit olivat läpi keikan erinomaiset, eli myös miksauspuolella tehtiin laatutyötä.
Instrumentaalitykityksen lisäksi kuultiin toki myös laulua. Tipe Johnson tulkitsi mallikkaasti neljä kappaletta ja setin keskivaiheilla lavalle saatiin myös erikoisvieraana Lost Societyn Samy Elbanna. Elbannan kanssa rymisteltiin ensin ”Bring Them To Light” ja perään huimana versiona Sepulturan ”Refuse/Resist”!
Setti oli rakennettu metalliyleisöä silmällä pitäen ja harkitusta kokonaisuudesta muodostui jopa paras keikka, minkä olen Apocalypticalta nähnyt.
Tähän oli hyvä päättää kinkerit ensimmäisen päivän osalta.
Lauantai 12.8.2023
Lauantain alkuiltapäivä meni parkkipaikkaa etsiessä, sillä lähitienoon kaikki paikat olivat täynnä useista suurtapahtumista johtuen. Lopulta ruutu löytyi, mutta tähtäimessä ollut doom-legenda Pentagram ehti mennä ohi.
Yleisöä oli kuitenkin jo reilusti paikalla ja tämän vuonna 1971 perustetun yhtyeen musiikissa voi kuulla yhtymäkohtia vaikka vanhaan Black Sabbathiin. Bändi keikkailee alkuperäislaulajansa Bobby Lieblingin johdolla ja nostalgiannälkäinen yleisö oli ottanut nämä doomin veteraanit innostuneesti vastaan.
Seuraavana päälavalla oli vuorossa aina vauhdikas Bloodred Hourglass, mutta itse päätin käydä Black Boxissa tutustumassa ruotsalaiseen Burstiin. Yhtye on keikkaillut viime vuosina vain satunnaisesti, mutta nähtiin nyt Hellsinki Metal Festivalissa. Burst tarjoili vahvan annoksen progemetallia tuhdeilla soundeilla ja oli päivän positiivinen yllättäjä!
Heti perään (tai Burstin kanssa hieman päällekkäin) sveitsiläinen Samael tarjoili oman metalliyllätyksensä päälavoilla. Myös tämä pitkän tien kulkenut yhtye oli vahvassa vedossa ja rouhea industrial metal valloitti kuulijat.
Heti Samaelin perään viereisellä lavalla vuoronsa sai I Am Morbid. Entinen Morbid Angel -keulamies David Vincent on ollut vuosien varrella monessa mukana ja saatiin nyt ilahduttavasti Hellsinkiin. Vincentin lisäksi yhtyeessä musisoivat rumpali Pete ”Commando” Sandoval (ex-Morbid Angel), sekä kitaristit Bill Hudson (Doro) ja Richie Brown (Mindscar).
Kuultavaksi saatiin vahva tunnin pituinen setti Morbid Angelin musiikkia, jossa kappalelista oli rakennettu vuoden 1993 ”Covenant”-albumin ympärille. Tältä levyltä settiin oli valittu peräti kuusi kappaletta. Bändi oli kovassa vedossa ja keikka itselleni yksi festarilauantain parhaista.
Tässä kohtaa piti kuitenkin silkasta uteliaisuudesta uhrata myös pieni hetki käyntiin Black Boxissa, jossa kohuttu Priest suoritti omaa osuuttaan. Tämä ruotsalainen, entisten Ghost-jäsenten perustama synthwave-yhtye tarjoaa erikoista äänimaailmaa ja Ghostin tyyliin trio esiintyy lavalla naamioituneina. Oli kyllä kaikessa erilaisuudessaan hämmentävä ja genrerajoja rikkonut konemusiikkikokemus.
Seuraavana päälavoille saatiin kotimaista synkkää melankoliaa. Before The Dawn olisi sopinut tyylillisesti ehkä paremmin pimeään Black Boxiin, mutta toimiva setti myös ulkona saatiin. Tilastoihin kirjattiin myös päivän korkeimmat liekit.
Norjalainen progemetallikokoonpano Leprous oli päivän keveintä antia edustaneena varmasti eniten mielipiteitä jakanut yhtye. Osan mielestä esitys oli taiteellista hissuttelua ja toisten mielestä koko festivaalin taidokkainta musisointia. Laadukas soitto ja laulu välittyivät kyllä hienosti, mutta bändin ensi kertaa nähneenä voisin kuvitella sen ennemmin intiimille klubikeikalle kuin aurinkoiselle festarilavalle.
Leprouksesta hypättiin aivan toisiin tunnelmiin, kun metalcoren ystävät saivat odottamaansa herkkua. Bury Tomorrow oli energinen, saaden yleisön hienosti mukaan ja pitin pyörimään. Lajityylissään mallikas veto.
Illan pääesiintyjän tontilla nähtiin ja kuultiin sinfonista black metalia, eli norjalainen pitkän linjan ryhmä Emperor. Odotin keikalta räjähtävää ja energistä show’ta, mutta en tiedä ovatko yhtyeen lukuisat miehistönvaihdokset ja ikääntyminen tehneet tehtävänsä, sillä visuaalisesti valuttiin nyt lähinnä seesteisen herrasmiesrockin suuntaan.
Kappaleet toki toimivat, mutta keikan soundimaailma jätti yllättävän paljon parannettavaa. Odotukset eivät nyt siis aivan täyttyneet. ”Kliinistä”, ”virkamiesmäistä” ja ”kevyttä hipsuttelua” tuntui kuuluvan kommentteja muualta yleisöstä.
Moni näillä festivaaleilla esiintynyt artisti tuntui jakavan mielipiteitä laidasta laitaan ja varmasti myös Emperorin kohdalla useat nauttivat kuulemastaan täysin siemauksin. Hienoa oli ennen kaikkea se, että näitä vain harvakseltaan Suomessa nähtyjä bändejä oli saatu viikonloppuun mukaan erityisen paljon.
Illan Black Boxissa päättänyt Watain jäi siis valitettavasti nyt toimitukseltamme näkemättä, joten Emperoriin päättyi omalta osaltani myös kesän viimeinen festivaali.
Hyvillä mielillä saattoi kuitenkin kotimatkalle lähteä. Ensimmäistä kertaa järjestetyksi tapahtumaksi homma toimi pääosin mallikkaasti ja puitteet olivat kunnossa. Hellsinki Metal Festival järjestetään myös ensi vuonna Nordiksella 9.-10.8.2024.
Raportti: Hannu Juutilainen
Kuvat: Peter Saari (Arion, Voivod, Clawfinger, Stratovarius, Sodom, Blind Guardian, Apocalyptica, Pentagram, Bloodred Hourglass, Samael, I Am Morbid, Priest, Leprous, Bury Tomorrow, Emperor, X Slam! Wrestling)
Hannu Juutilainen (Asagraum, Chamber Of Unlight, Monuments, Suicidal Angels, Impaled Nazarene, Burst, Before The Dawn)
©Metalliluola
Yleisökuvat: Hannu Juutilainen & Peter Saari ©Metalliluola
Perinteisen raskaan rockin ja melodisen metallin ystävä. Livekeikkojen ja (vinyyli)levymusiikin suurkuluttaja. Musiikin ohella vapaa-aikaan kuuluvat viskiharrastus ja frisbeegolf. Kamera on mukana keikalla kuin keikalla.
Freelance-valokuvaaja
