Saksalainen 25 vuoden ikään ehtinyt metalcore-jyrä Heaven Shall Burn päätti ettei aseta deadlinea tulevalle levylleen. Kiireettömyys ja bändin jäsenten henkilökohtainen patterien lataus palkittiin ja studiossa vierähtikin sitten kokonainen vuosi. Lopputuloksena syntyi yli 90-minuuttinen, kaksi levyllistä täyttävä 19 kappaleen “Of Truth And Sacrifice“ -kokonaisuus. Levyllä on pituutta kuin Holmesilla aikanaan ja riippuu hyvin pitkälti kuulijan vastaanottokyvystä onko massiivinen mitta liikaa vai ei.
Alkuintron jälkeen nasevasti nimetty “Thoughts and Prayers” sysää heti silmään brutaalin ilmaisun vaihteen. Raivon täyteinen kokonaisuus jatkuu albumin ensimmäisellä levyllä muun muassa “Terminate the Unconcern” ja “Eradicate” -kappaleilla. Jälkimmäisestä on tehty myös melko erikoinen video, joka on katsottavissa arvion lopussa.
Bändin soittaessa saumattomasti yhteen myös vokalisti Marcus Bischoff suoriutuu monipuolisen materiaalin tulkinnasta kiitettävällä arvosanalla. Mies taipuu äänijänteineen komeisiin kiristyksiin kuten “Children of a Lesser God” -kappaleessa sekä räyheämpään murinaan kuten tuplabasaritykityksessä “What War Means”. Taustalle tulitukea vokaaleihin on tarjoamassa Chris Harms (Lord Of The Lost), Matthi (Nasty) ja Andreas Dörner (Caliban).
Ihan stereotyyppinen metalcore-rykäisy levy ei ole. Siitä pitävät huolen muun muassa instrumentaalinen “Ashes of My Enemies”, hieman Amaranthen tuotantoa muistuttava konemetallipala “La Résistance” (ei missään nimessä heikko veto!), jo eeppisia mittoja täyttävä puoliballadi “The Sorrows of Victory” ja tuplalevyn jopa kauniiksi muodostuva päätösraita “Weakness Leaving My Heart”.
Kakkosalbumille on selvästi keräilty hieman kokeellisemmat vedot ja levyä kuunnellessa väkisinkin pohtii onko tuplalevyn mitta tarpeellinen. Muutaman kuuntelukerran jälkeen voi vieno ja hyväksyvä hymy kasvoillaan todeta, että miksi ei. Yhtye, joka on kunnioitettavasti porskuttanut yli 25 vuotta metallin kentällä, saa puolestani tehdä mitä vain jos kokee sen asiakseen. Onhan tämä silti massiivinen ja lievästi rönsyilevä annos siemailtavaksi yhdellä kertaa.
Levyn upean kansitaiteen on tyylitellyt Eliran Kantor, jonka asiakasrosteriin kuuluvat muun muassa Testament, Iced Earth, Hatebreed, Sodom, Soulfly ja Kataklysm. Miehen klassinen tyyli ei petä tälläkään kertaa ja kuvallinen lopputulos tukee kiitettävästi albumin sielunelämää.
Toimituksen saaman tiedotteen mukaan yhtyeen kitaristi Maik Weichert kertoo levyn mitoista ja kokeellisuudesta seuraavasti: “We decided that one album wasn’t good enough, but we wanted to create a double album as a statement. Our goal was a total work of art that people could dive into, something that leaves a lot of room for surprises and experiments. It was only fair to give our fans twice as much after letting them wait for so long.”
“Of Truth And Sacrifice“ on täynnä väkivahvaa sielun pieksäntää ja kiduttavaa tunteiden kirjoa siivittäen kuulijan äärimmäisestä raivosta herkkään vapauden kaipuuseen. Tuplalevyllinen sisältää perus-metalcoren lisäksi sopivassa suhteessa aineksia niin black metalista, thrashista kuin industriaalimetallista. Jää nähtäväksi onko jo keski-iän saavuttaneiden kehäkettujen tarjoama kokonaisuus eräänlainen Alkuräjähdys 2.0, joka vie metalcorea uusiin sfääreihin. Se on ainakin varmaa, että genressään tämä on varmasti vuoden kovimpia, ellei kovin, levy.
8-/10
Levy 1:
- March of Retribution
- Thoughts and Prayers
- Eradicate
- Protector
- Übermacht
- My Heart and the Ocean
- Expatriate
- What War Means
- Terminate the Unconcern
- The Ashes of My Enemies
Levy 2:
- Children of a Lesser God
- La Résistance
- The Sorrows of Victory
- Stateless
- Tirpitz
- Truther
- Critical Mass
- Eagles Among Vultures
- Weakness Leaving My Heart
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.
