Goth By Xmas oli oivallinen nimi sopivasti joulun alle toteutuneelle The 69 Eyesin keikalle, jossa mukana olivat Pyhät Nuket ja Musta Paraati.
Helsingin Kulttuuritalo ei ollut loppuunmyyty, mikä oli pienoinen yllätys ja katsomossa oli reippaasti tilaa. Toisaalta saman päivän aikana erilaisia keikkoja ja tapahtumia järjestettiin eri puolilla pääkaupunkiseutua.
Kun paikalla ollutta yleisöä silmäili, oli selvästi havaittavissa, että katsojien keski-ikä oli korkea. Nuoremman polven musiikin harrastajia ei paikalla juuri ollut. Kieltämättä olisi odottanut enemmän liikehdintää nuoremmissa, sillä Jyrki 69 on ollut ansiokkaasti esillä Vain Elämää -ohjelman myötä. Se on vain kylmä fakta, että nuorempia eivät tämän tapaiset rock-keikat kiinnosta. Tästä huolimatta itse show oli onnistunut, viihdyttävä ja loistava.
Illan laittoi käyntiin Pyhät Nuket, jonka historia on värikäs. Kavereilla meni aikoinaan lujaa ja yhtye linkittyy eri sivuhaaroihin; Riistettyihin, Holy Dolls ja Nuket ympärille. Näistä ajoista on jäljellä laulaja Lazze, joka vaikuttaa myös Riistetyissä. Muuten ryhmä on mennyt uusiksi. Ei ole mahdollista, että alkuperäiset olisivat mukana, sillä muutamat ovat jo poistuneet rajan tuolle puolen.
Pyhien Nukkejen setti oli tuulahdus 1980-luvun suomalaisesta rock aikakaudesta. Setti aloitettiin ”Syntynyt Elämään” -kappaleella ja heti perään jatkettiin ”Harlekiinilla”. Suurimmat suosion osoitukset saivat ”Bella Ciao” ja luonnollisesti ”Syyskuu”. Laulaja Lazze osasi ottaa yleisönsä. Pyhät Nuket oli energinen, tiukka ja vei katsojat takaisin 1980-luvulle.
Toisena lavalle asteli Musta Paraati. Paraatit taannoin heittivät pienimuotoisen turneen ja keikkoja kehutiin kovasti medioissa. Joten osasi odottaa, että Musta Paraati vetää tiukan setin.
Kitaristi Saku Paasiniemi avasi shown toivottamalla jengin tervetulleeksi. Samalla lavan toiselta puolelta Herra Ylppö marssi esiin. Keikka aloitettiin ”Muukalainen”-biisillä. Toisena hieman yllättäen tuli jo ”Peilitalo”.
Puolivälissä saatiin ilmoille uutta materiaalia, kun ”Silmät” esitettiin. Biisi kuulosti miellyttävän hyvältä Musta Paraati -kappaleelta. Musta Paraati oli todella kova. Ylppö ei turhia höpötellyt musiikin välissä, vaan kappaleet nakutettiin menemään.
Herra Ylppö on oikea mies yhtyeen keulille hoitamaan vokaalit. Esiintyminen ja tulkinta oli juuri sitä mitä Mustan Paraatin vokalistilta odottaa.
Bändi soittaa keikkoja harvakseltaan ja kun astuu lavalle, kuten Kulttuuritalolla, niin yhtye on pakko todistaa livenä todetakseen, ettei Mustan Paraatin magia ole kadonnut. Nyt vain toivotaan, että Ylppö ja muu ryhmä saisivat aikataulut soviteltua kohdalleen ja pääsisivät vihdoin tekemään uutta levyä. Sitä on tovin odoteltu.
The 69 Eyes on siitä harvinainen suomalainen kansainvälistä jättisuosiota saavuttanut yhtye, että sen kokoonpano on pysynyt kautta historian samana. Helsingin vampyyrit ovat suosionsa ansainneet, sillä Ämyrockin, Riihimäen Kino Sammon sekä Lepakon lavoilta on noustu vuosikymmenien aikana suuriin ympyröihin ja vetämään kymmenille tuhansille ihmisille. Ei käy kieltäminen, että median onnistunut hyödyntäminen 1990-luvulla niin Jyrkissä kuin Moon TV:llä ovat myös avittaneet The 69 Eyesin suosion nousua kotimaassa.
Illan keikka aloitettiin tyylikkäästi ”The Devilsillä” ja saman tien jatkettiin tulkinnalla ”Don’t Turn Your Back On Fear”. Setti koostui luonnollisesti yhtyeen tunnetuimmista kappaleista, kun taas materiaali tuoreimmilta levyiltä ”X” sekä ”West End” jätettiin yhteen raitaan.
Sen sijaan ”Universal Monsters” -albumin kappaleet sivutettiin tyystin, mikä oli kieltämättä erikoinen ratkaisu. Viimeisimmiltä pitkäsoitolta ”Death Of Darkness” esitettiin nimibiisi sekä ”Drive”.
”Paris Kills” on The 69 Eyesin myydyin ja suosituin albumi Suomen kamaralla, joten ei ollut odottamatonta, että levyltä vedettiin neljä raitaa. Totta kai Vain Elämää -ohjelmassa tunnetuksi tullut Boycottin ”Gotta Rock” kuului repertuaariin.
Settilista oli yllätyksetön ja turvallinen. Olisiko tässä yhteydessä The 69 Eyes uskaltanut ujuttaa materiaalia aikakaudelta ennen ”Wasting The Dawnia”? Kieltämättä jengi olisi ollut ihmeissään, jos olisi päräytetty esimerkiksi ”Voodoo Queen” -levyltä ”Bump ’N’ Grind”.
Viisikko oli kovassa vedossa ja soitto pelasi hyvin läpi keikan. Jyrkin äänestä ollaan monta mieltä, mutta miehen tummanpuhuva matala tulkinta on The 69 Eyesin soundin tavaramerkki. Miehen äänessä ei siinä mielessä ole moitteen sanaa. Sen sijaan oli muutamissa kohdissa havaittavissa, että vokaalit osittain häipyivät musiikin alle. Se oli kosmeettinen tekijä.
Herra oli tästä huolimatta vauhdissa, eikä paikallaan pönöttämisestä ollut tietoa. Myös turhia jorinoita ei tullut. Siinä, kuinka monta 360-asteista pyörähdystä laulaja ehti tehdä illan aikana, ei kukaan pysynyt perässä.
Kitaristit Timo-Timo ja Bazie hoitivat tonttinsa mallikkaasti kuin myös basisti Archzie. Jussi69:n iskevä soitto oli tarkkaa, miehen välillä pompatessa seisomaan rumpujen päälle. Rumpusetti on hyvin rakennettu ja suunniteltu hänen soittotyylilleen ja lisäksi yleisö pystyi todistamaan mitä patteriston takana tapahtui. Koko yhtye otti lavan hyvin haltuun liikkuen sillä tehokkaasti.
Kulttuuritalo on ollut siitä kuuluisa, että soundit ovat aina olleet enemmän tai vähemmän kakofoniset. Yleensä on käynyt niin, että keikkojen jälkeen korvat ovat soineet viikon verran. Tällä kertaa äänimaailma oli selkeä, eikä päässyt puuroutumaan tai muodostumaan sekamelskaksi.
Kaikkien bändin osalta on sanottava, että yleisö nautti täysin palkein jokaisesta vedosta laulaen sydämensä pohjasta mukana. Monet nauttivat keikasta silmiä kiinni pitämällä, tanssimalla ja muilla tavoilla osallistumalla esityksiin.
Keikan loppupuolella Jyrki 69 tiedusteli yleisöltä, jos vastaava tapahtuma järjestettäisiin ensi vuonna, olisiko innokkaita tulossa. Sinänsä ihme, ettei moista tapahtumaa The 69 Eyesin puitteissa ole aikaisemmin järjestetty näin vuoden lopulla, jossa mukana olisi genren tummanpuhuvia artisteja.
Jos ja kun seuraava vastaava tapahtuma järjestetään vuoden päästä, olisi hienoa, että esimerkiksi kotimaiset Two Witches, The Fucking World (wink wink) tai muita suuruksia nähtäisiin lavalla. Eräs yhtye näiden lisäksi kuuluisi mukaan, mutta tämä ei tule koskaan tapahtumaan: nimittäin The Nights Of Iguana. Laulaja Floyd siirtyi ajasta ikuisuuteen 2000-luvun puolivälissä. Luonnollisesti ”Gotta Rock” myötä myös Boycott sopisi hyvin mukaan.
Ps. muistakaa kuunnella Jyrki 69 ”80’s Rock Show” Radio Cityllä….
Raportti ja kuvat: Arto Lehtinen
