Italiassa vaikuttaa muutakin kuin saapasmaata (ja samalla koko maailmaa kurittava) koronavirus pandemia – nimittäin hassun hauskasti nimetty Gôr Mörgûl. Huonot vitsit sikseen, sillä sardinialaisten esittämä vahvasti mustaan metalliin kallellaan oleva kuolo on vakavasti otettavaa ja ammattitaidolla esitettyä murskaamista.
Siinä missä edellinen levytys ”Heresy” ei herättänyt tasapaksuudessaan kummoisia tuntemuksia on ”Elohim” aivan toista luokkaa. Vaikka peruspalikat ovat samat, on bändi lisännyt teknisyyttä ja kiemuroita pitämään homman mielenkiintoisena. Mieleen tulevat etäisesti Nilen sekä Behemothin kaltaiset bändit. Tästä huolimatta ”Elohim” seisoo tukevasti omissa kengissään.
Raskaasta kaasujalasta ja kiemuraisesta kitaroinnista huolimatta bändi kuulostaa läpi levyn raskaalta ja pahaenteiseltä, mistä on pääosin kiittäminen kirkkaasta, mutta samalla orgaaniselta kuulostavasta äänimaailmasta.
Gôr Mörgûl ei välttämättä tuo mitään uutta äärimetallin runsaaseen pöytään. Tuoreelta kuulostavat sävellykset sekä intensiivinen soitto ja käsinkosketeltava palo tekemistä kohtaan pitävät huolen siitä, että italialaisten uusin pyörii allekirjoittaneen soittimessa vielä pitkään.
8/10
Marko Klingberg
1.I Begin
2.Elohim
3.Portal To Underworld
4.Rising The War For Ashtoreth
5.Atum-Ra
6.Sentinel
7.Lamastu
8.Extinction
Kipinä raskaampaa musiikkia kohtaan syttyi jo vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvulla enon levykokoelmaa selaillessa. Number Of The Beastin kaltaiset kansikuvat iskostuivat lähtemättömästi nuoren miehenalun verkkokalvoille. Siitä asti on metallisempi musiikki ollut iso osa elämää. Ja vaikka olen kaikkiruokainen, on raskaampi ja synkempi ulosanti lähimpänä sydäntä.
 Metalliluolan arvio, Marko Klingberg.){kind=link}