Pitelen käsissäni pahvikansin varusteltua levyä. Lähempi tarkastelu kertoo kuinka kansi huokuu pahaenteisyyttä ja vanhaa koulukuntaa. Aivan kivikaudelle ei tarvitse matkustaa vaan 90-luvun puoliväli riittää vallan mainiosti. Myös bändin nimi, Feral Chaos antaa vaikutelman väkivaltaisesta elämyksestä.
Pikainen visiitti internetin ihmeelliseen maailmaan ja olen hiukan valistuneempi bändin suhteen. Hyppysissäni oleva rieska on lukemani tiedon mukaan vasta vuonna 2017 perustetun orkesterin ensimmäinen julkaisu sekä sen että herrat pitävät päämajaansa Helsingissä. Tämä on harvinaisen selvä juttu, ajattelen itsekseni ja lykkään rieskan soittimeen.
Heti kärkeen kuuloelimille lävähtää mureaäänisten kitaroiden sulosoinnut. Näitä saapuvat hetken päästä täydentämään rummut sekä grindcorelle tyypillinen huutolaulu. Ja jottei homma käy yksitoikkoiseksi lisätään vielä pakkaa sekoittamaan kuolometallista tuttua örinää. Lyömäsoittimista pitää vielä mainita tuo melko pinnalla oleva virveli mikä varsinkin tässä yhteydessä toimii kuin ruuvimeisseli silmässä.
Edellä mainittuja asioita ihmetellessä huomaankin yhtäkkiä varttitunnin kellottavan julkaisun vetelevän viimeisiään. Tässä kohtaa tulee vastaan perustavaa laatua oleva ongelma joka ei valitettavasti rajoitu pelkästään käsillä olevaan levyyn. Mieleen painuvat biisit puuttuvat tyystin. Muutama kuuntelukerta lisää ei tuo mitään uutta. Edes pidemmän tauon mukanaan tuomat ”uudet korvat” eivät muuta asiaa. Harmi sinällään koska kaikki rakennuspalikat ovat muuten hyvin yhdessä kasassa ja kunhan bändi saa jossain vaiheessa kappaleisiinsa ujutettua kunnon koukkuja niin silloin voitaneen puhua jo kovasta suorituksesta.
Tällaisenaankin homma toimii mutta pienissä annoksissa. Elävänä voisi kuvitella että vielä paremmin.
3/5
Marko Klingberg
- Exit Wound
- Hollow Souls
- Prey
- Modern God
- Creating Hate
- Scared Minds
- Sinister Birth
- Wish For Extinction
Kipinä raskaampaa musiikkia kohtaan syttyi jo vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvulla enon levykokoelmaa selaillessa. Number Of The Beastin kaltaiset kansikuvat iskostuivat lähtemättömästi nuoren miehenalun verkkokalvoille. Siitä asti on metallisempi musiikki ollut iso osa elämää. Ja vaikka olen kaikkiruokainen, on raskaampi ja synkempi ulosanti lähimpänä sydäntä.
 -arvio. Marko Klingberg, Metalliluola.){kind=link}