Ruotsalainen Fatboy yhdistelee rockabillya, hard rockia, countrya ja monia muita tyylejä, ja on tuttu näky Suomen keikkakentillä. Olen nähnyt yhtyeen livenä monta kertaa, mutta en ole koskaan todistanut edes keskinkertaista keikkaa. Bändin kohdalla rima on aina korkealla – ja yhtye onnistuu joka kerta yllättämään ja muistuttamaan, miten saumattomasti rockia voikaan soittaa. Niin kävi myös On The Rocksin lämpimässä elokuun illassa.
Keikka alkoi mukavan aikaisin, klo 20.30, mikä oli enemmän kuin tervetullut ajankohta meille keski-ikäisille rokkareille, jotka lähtevät arki-iltana suureen cityyn pööpöilemään. Lämppäribändejä ei tällä kertaa ollut, mutta siitä huolimatta tunnelma oli heti kohdillaan, ja lavalle nousi viisikko, joka selvästi nautti olostaan toisessa kotimaassaan. Paikalle oli saapunut myös mukava määrä yleisöä.
Fatboyn puuhapoikina toimivat kitaristi Hannu Kiviaho ja laulaja Thomas Pareigis. Kaksikon sävelkynistä on syntynyt illankin aikana kuultuja klassikoita, kuten ”Last Train Home”, ”Bad News From Pretty Red Lips”, ”What Would Elvis Do?” ja ”Mercy Mercy”. Yhtyeen kuuden albumin mittaisesta katalogista ei löydy heikkoja biisejä, joten settilistan suunnittelu ei varmasti ole helppoa tässä vaiheessa uraa.
Thomas on yksi niistä laulajista, jotka saavat yleisön hiljenemään jo ensimmäisestä säkeestä. Samettinen ja voimakas, Roy Orbisonin mieleen tuova tulkinta yhdistettynä lavakarismaan on Fatboyn tärkein elementti – aito ja läsnäoleva esiintyminen. Myös Hannu ”Rockabillyn Kerry King” Kiviahon riffit ja soolot ovat oma lukunsa.
Ominaista Fatboylle on myös Jan Lissnilsin soittama pedal steel -kitara, jonka soundit huokuvat lähes länkkärielokuvien tunnelmaa.
Yhtyeen rytmipuolella on ollut vuosien varrella jonkin verran miehistönvaihdoksia, mutta tämä ei ole vaikuttanut millään tavalla keikan laatuun. Johan Svensson rummuissa soitti koko keikan kestohymy kasvoillaan, ja uusin tulokas Pontus Håkansson läskibasson varressa piti huolen, että jokainen isku tuntui syvällä mustassa sielussani. Yhteissoitto oli yhä saumattoman tiukkaa.
Settilista kuljetti yleisöä läpi koko uran, ja jokainen kappale toimi. Yksi Fatboyn suurimmista vahvuuksista on musiikillinen monisävyisyys: vaikutteita ja elementtejä on otettu monista lähteistä, mutta lopputulos on yhtenäinen ja toimii jopa tällaisiin metallipäihin kuin minä. Oli hienoa nähdä keikalla myös nuoria faneja Fatboy-paidat yllään.
Fatboy on bändi, jonka haluaa nähdä livenä yhä uudelleen. On The Rocksin ilta oli jälleen yksi niistä, jotka muistuttavat, miksi live-musiikki on parasta – ja että ruotsalaiset osaavat tehdä musiikkia, joka on jäätävän hyvää.
Katso kuvat illan keikasta:
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.
