Ruotsalaisen hard rockin esi-isän ja legendaarisimman nimen Europen debyyttilevystä on kulunut 40 vuotta. Aika kuluu käsittämättömän nopeasti, sillä muistoissa on vielä ”The Final Countdown” -singlen massiivinen menestys ja ”Prisoners In Paradise” -videon pörrötukat. Tuolloin yhtye oli Suosikki-lehden vakiokamaa.
”Europe”-albumi ei vielä sytyttänyt maailmoja tuleen, ja bändin soundi haki muotoaan. Lahjakkuus oli silti kiistaton heti lähtötelineistä. Yhtye oli voittanut rockin Ruotsin mestaruuskilpailun edellisenä vuonna ja palkintona oli levytyssopimus Hot-merkille.
Debyytti taltioitiin vielä nelimiehisenä kokoonpanona, ja mukana oli alkuperäinen rumpali Tony Reno, joka sai seuraavalla vuonna tehdä tilaa yhtyeessä yhä vaikuttavalle Ian Hauglandille. Vokalisti Joey Tempest kirjoitti kaiken materiaalin, lukuunottamatta lyhyttä instrumentaalia ”Boyazont”, joka oli kitaristi John Norumin käsialaa. Mic Michaeli liittyi riveihin vasta ”The Final Countdownilla”, joten tämän LP:n kosketinsoitinkuviot hoituivat myös Tempestin toimesta.
Lähes yhtä ihmeelliseltä kuin neljän vuosikymmenen aika tuntuu se, että Tempest ja Norum olivat julkaisun aikaan vasta 19-vuotiaita siloposkia. Heidän esityksensä on ihailtavan varmaotteista heti alusta lähtien, kun avausraita ”In The Future To Come” käynnistyy Tempestin kiljaisuilla ja Norumin väkevällä kitaramelodialla.
Toinen kärkiesitys ”Seven Doors Hotel” oli albumin johtava single ja ensimmäisiä Tempestin säveltämiä kappaleita. Yhtye taltioi tästä uuden version pari vuotta myöhemmin, ja kuten usein käy alkuperäisen taikaa ei onnistuttu uudelleen vangitsemaan.
Kappaleet kuten ”The King Will Return” sekä “Children Of This Time” ovat jollain tavalla raakoja, mutta rehellisiä sävellyksiä ja joistain lyriikoiden kompastuskivistä huolimatta, aito into kuultaa läpi. Materiaali on vahvempaa kuin usealla nykypäivän menestyneemmällä bändillä. Suttuinen tuotanto laskee arvosanaa, ja tästä kaivattaisiin kipeästi kunnollista uudelleenmasterointia muiden Europen kasarilevyjen tapaan.
Europen ensimmäinen levy ei ole erityisesti yhtyeen myöhempi tuotanto huomioiden klassikko, mutta sen soundi on omintakeinen ja pitää otteessaan yllättävän tiukasti alusta loppuun. Siinä on kaikki parhaat 1980-luvun onnistumisten elementit, joita bändi sai vielä hiottua seuraavalle lähes tarkalleen vuotta myöhemmin ilmestyneelle ”Wings Of Tomorrow” -albumille.
”Europe” menestyi hyvin yltäen top-10:een bändin kotimaassa ja teki vaikutuksen myös Japanissa, jossa erityisesti ”Seven Doors Hotel” -single aiheutti väreitä. Yhtyeen eteneminen vain muutaman vuoden sisällä areenoiden tähtiesiintyjäksi kertoo muusikoiden osaamisesta, onnesta ja oikean markkinaraon löytämisestä.
7/10
Ville Krannila
1.In The Future To Come
2.Farewell
3.Seven Doors Hotel
4.The King Will Return
5.Boyazont
6.Children Of This Time
7.Words Of Wisdom
8.Paradize Bay
9.Memories
