Viron pääkaupungin Tallinnan pimeässä illassa nähtiin ja kuultiin kolme raskaan musiikin yhtyettä, joista ilahduttavasti kaksi on kotoisin Suomesta.
Epican, Apocalyptican sekä Wheelin esiintyminen maan suurimmassa sisähallissa Unibet Arenassa (entiseltä nimeltään Saku Suurhall) oli erikoinen ratkaisu, sillä noin 10 000 silmäparia vetävässä areenassa oli paikalla arviolta enintään neljäsosa kapasiteetista.
”The Epic Apocalypse Tour” -nimellä kulkeva kiertue ei rantautunut Suomeen, sillä Apocalypticalla oli jo oma esiintyminen vuoden 2022 puolella Helsingin jäähallissa, mikä ei osunut tuolloin Epican aikatauluihin.
En haluaisi tylyttää virolaista metallikansaa, mutta oli käsittämätöntä, kuinka hieman ennen ovien avautumista paikalla odotti noin kymmenen fania. Onneksi juuri ennen kotimaisen Wheelin aloitusta paikalla oli edes kohtuullisesti yleisöä.
Wheelin progressiivisen synkeät sävelet sopivat hyvin illan avaukseksi. Osin lähes värittömässä valaistuksessa esiintynyt bändi brittiläinen laulaja-kitaristi James Lascelles johdollaan otti tilan hyvin haltuun ja kokemus oli monin verroin parempi, kuin aiemmilla kerroilla yhtyeen nähtyäni.
Wheel on jo nyt saavuttanut verrattain uutena tulokkaana jalansijaa progepiireissä, enkä näe syytä sille, etteikö ryhmästä kasvaisi vielä monin verroin suurempi ja nousisi pikkuhiljaa pois iltojen ensimmäisten esiintyjien paikoilta.
Wheel on:
James Lascelles (Vocals/Guitar)
Santeri Saksala (Drums)
Aki ‘Conan’ Virta (Bass)
Jussi Turunen (Lead Guitar)
Hollantilaisen Epican esiintyminen koitti seuraavaksi. Epica ja kotimaan Nightwish kulkevat lähestulkoon käsi kädessä, kun puhutaan sinfonisen metallin genrestä, mutta mieleen tulevat heti myös maanmiehet (ja naiset) After Forever, Mayan, Within Temptation sekä Delain.
Esiintyminen oli Epican, kuten myös Wheelin, ensimmäinen Viron maaperällä. Ennen keikan alkua lavaa hallitsi tyylikkäästi suuri Viron kartta yhtyeen logon kera, sekä esiintymiskaupungin nimi ja päivämäärä. Settilista pohjautui vuoden 2021 parhaan albumin ”Omegan” kappaleisiin ja ai että, mikä lähtö keikalle saatiin albumin avausbiisin ”Abyss Of Time – Countdown To Singularityn” tahdissa.
Näin ensimmäistä kertaa Epican lavalla suuren ja leveän screenin, mikä elävöitti esiintymistä näyttävillä videoilla sekä grafiikoilla, mutta samalla hankaloitti valokuvaamista. Alkuperäisjäsenet ja jo Epican edeltäjä Sahara Dustissa mukana olleet laulaja Simone Simons, kitaristi-laulaja Mark Jansen sekä kosketinsoittaja Coen Janssen villitsivät yleisöä takuuvarmalla esiintymisellään.
Janssen siirtyi ”Victims Of Contingencyn” aikana perinteisen kosketinsoittimen luota kannettavaan malliin tuoden esiin uudenlaisia sävyjä sekä näyttävyyttä. Monilla Epican keikoilla lavan korokkeella on ramppi, jota pitkin Janssen pääsee liukumaan perinteisen kosketinmallin kanssa lavan reunasta reunaan, mutta nyt lavasta nähtiin riisutumpi versio.
Myös esimerkiksi ”Omega Alive” -striimikeikoilta tutut tulta syöksevät käärmepatsaat olivat poissa. Toki lava oli näyttävä, ja esimerkiksi Simonsin mikrofoniteline on kaunein, jonka olen koskaan nähnyt kaikkine koristeluineen ja muotoiluineen.
Verrattain harvinaisten livebiisien kimaraa edustivat ansiokkaasti ”Design Your Universe” (2009) -pitkäsoitolta poimittu ”Unleashed” ja aivan tuoreinta tuotantoa edustanut vuoden 2022 lopun ”The Alchemy Project” -EP:ltä napattu ”The Final Lullaby”.
Illan harvinaisin veto oli todellinen yllätys, sillä Epica esitti ”The Quantum Enigma” (2014) -albumin sessioissa syntyneen eräänlaisen B-puolen kappaleen, eli aikanaan ainoastaan fyysisten julkaisujen bonuksen ”In All Conscience”.
Kyseinen basisti Rob van der Loon sävellys oli kaikessa yllätyksellisyydessään yksi illan kohokohtia, ja biisiä oli tämän konsertin jälkeen soitettu livenä kaikkiaan vain 24 kertaa. Kuusikon täydensivät ansiokkaasti jo noin 15 vuotta bändiin kuuluneet kitaristi Isaac Delahaye sekä rumpali Ariën van Weesenbeek.
Takaisin ”Omegan” pariin palattiin vielä muutaman esityksen ajaksi. Värisyttävän hienon ”Riversin” aikana areenan täytti kännyköiden valomeri ollen tunnelmaltaan koko tapahtuman parasta antia. Itämaisia sävyjä sisältävä ”Code Of Life” on yksi Simonsin suosikeista ja teos soljui kauniiden harmonioiden siivittäminä kohti loppuhuipennusta erittäin vaikuttavalla tavalla.
Keikka alkoi lähestyä loppupuoltaan ja oli kolmen viimeisen biisin aika. Epican (ja Sahara Dustin) ensimmäinen sävellys ”Cry For The Moon” on koko genren tärkeimpiä kappaleita ja tässä ykkösalbumin teoksessa on tarjolla kaikkea, eli heleyttä, nopeutta, räyhäkkyyttä Jansenin vokaalien muodossa kuoroja unohtamatta.
Tuoreempi ”Beyond The Matrix” on noussut yhdeksi Epican soitetuimmista kappaleista ja biisin aikana oli juhlatunnelmaa kerrakseen erityisesti eturivin hyppiessä innokkaasti kertosäkeen mukana. Kymmenminuuttinen klassikko ”Consign To Oblivion” sai kunnian pistää keikan päätökseen kera legendaarisen wall of deathin.
Show’n jälkeen settilistat ja rumpukapulat löysivät onnelliset omistajat ”aitäh”-kiitoksen näkyessä screenillä yhtyeen kiittäessä Tallinnan yleisöä ensimmäisestä yhdessä koetusta konsertista.
Epica julkaisi kiertueen Baltian maiden osasta videoblogin, jonka kautta pääsee kurkistamaan esimerkiksi backstagelle ja fiilistelemään kiertuetunnelmaa myös esiintymispaikkojen ulkopuolelta. Video katseltavissa alla:
Apocalyptica ja Epica esittävät tällä kiertueella yhtä pitkät settilistat, kumpainen kestoiltaan noin tunnin ja vartin. Apocalyptica ilmestyi lavalle vaivihkaa ja pian tuoreimman ”Cell-0” -pitkäsoiton avausraita ”Ashes Of The Modern World” oli käynnissä. Instrumentaalit kappaleet soljuivat nätisti ja tunnelma oli seesteisempi kuin aiempien esiintyjien aikana, yleisön keskittyessä tarjolla olleeseen melankoliseen musiikilliseen ja visuaaliseen antiin hievahtamatta paikoiltaan.
Lavaa koristi Epican tavoin suuri screen sekä tietysti kolme selloa ja rummut. ”Grace”-biisiin tutustuin ensimmäistä kertaa NHL 09 -pelin soundtrackin kautta ollen sitä kautta tärkeä ja mieleen jäänyt sävellys. ”I’m Not Jesus” -studioversion laulaa Slipknotista sekä Stone Sourista tuttu Corey Taylor ja Tallinnan live-esitykseen saatiin mukaan yhdysvaltalainen ääni, kun muun muassa Slashin, Scars On Broadwayn, DKFXP:n sekä Sebastian Bachin kanssa työskennellyt Franky Perez tulkitsi kappaleen taidokkaasti.
Apocalyptican ydinkokoonpano on täysin suomalainen ja alkuperäisjäseniä ovat jo vuodesta 1993 vaikuttaneet uniikin sellometallipoppoon perustaja Eicca Toppinen sekä Paavo Lötjönen. Perttu Kivilaakso liittyi yhtyeeseen virallisesti muutama vuosi myöhemmin ja kokoonpanon täydentää pian 20 vuotta bändissä kannutellut rumpali Mikko Sirén.
Oli hyvin hämmentävää kuunnella Toppisen välispiikkejä suomen kielellä, koska valtio oli aivan eri. Toki välimatka on todella lyhyt, mutta tilanteen teki oudoksi juuri se, ettei suomi ole Viron virallinen kieli, eivätkä monet puhu sitä Virossa lainkaan. Edes kiitosta ei kuulunut paikallisen maan kielellä. Toppinen piti puheissaan välillä sekavia taukoja vaihtaen välillä englantiin, ja voi olla, että häneltä yksinkertaisesti unohtui, että missä maassa ollaan. No, tekevälle sattuu.
Takaisin tuoreen tuotannon pariin palattiin ”Risen” sekä ”En Route To Mayhemin” myötä ja sellottelu jatkui vahvan voimakkaana. ”Rise”-instrumentaalista julkaistiin vuoden 2022 lopulla uusittu versio ”Rise Again”, jossa Epican Simone Simons laulaa. Harmittavasti tätä versiota ei illan aikana kuultu.
”I Don’t Caressa” sekä ”Shadowmakerissa” vieraileva laulaja Perez esitti jälleen parastaan ja jälkimmäiseen sisältyi laulajan kotiinpäin vedetty osio Rage Against The Machinen kappaleesta ”Killing In The Name”, jonka aikana yleisö syttyi moshaamaan.
Olen aina ihmetellyt Apocalyptican kohdalla sitä, miksi settilista koostuu suurimmaksi osaksi covereista, koska omasta tuotannosta riittäisi helposti laadukasta materiaalia täyspitkään konserttiin. Ehkä tietyt kappaleet, kuten Sepultura-laina ”Inquisition Symphony” ja Edvard Griegin klassinen ”In The Hall Of The Mountain King” ovat juurtuneet niin syvälle tajuntaan, että niitä on vain pakko soittaa.
Iänikuiset Metallica-valinnat ”Nothing Else Matters” sekä ”Seek & Destroy” sen sijaan ovat alkaneet jo ärsyttää ja menevät toisesta korvasta sisään sekä toisesta ulos herättämättä enää sen suurempia tunteita. Jos Metallican alun perin säveltämää tuotantoa halutaan pitää mukana, settilistaa saisi elävöitettyä valitsemalla pari harvinaisempaa versiointia Apocalyptican ensimmäiseltä albumilta.
Kokonaisuutena Apocalyptican ja Epican co-headline-esiintymiset sekä Wheelin ansiokas illan avaus olivat odotusten mukaiset ja yleisö sai käytetylle rahalle varmasti hyvän vastineen.
Raportti ja kuvat: Riku Juutilainen ©Metalliluola
Intohimoinen livekeikoilla kävijä ja fyysisen musiikin raskaan sarjan keräilijä. Hifistä hullaantunut ja albumien teknisestä toteutuksesta kiinnostunut seikkailija, jonka sydän sykkii eniten Nightwishille, mutta tarkassa seurannassa on hard rockin ja perinteisen hevin monipuolinen maailma 70-luvun Black Sabbathista aina 2000-luvun sinfonisen metallin aaltoon asti kaikkine orkestereineen. Vapaa-ajalla ohjelmaan kuuluu frisbeegolf, jos radoille vain keikoilta ennättää.
