1990-luvun alussa hevimaailma alkoi siirtyä yhä vahvemmin grungen sekä vaihtoehtomusiikin aikakauteen. Soundista tuli pelkistetympää ja soittajien improvisaatio nähtiin naurettavana jäänteenä 20 vuoden takaa. Kuin puun takaa iskivät tuolloin progressiivisen metallin kuninkaat Dream Theater toisella studioalbumillaan ”Images And Words” uuden levytyssopimuksen saattelemana.
Ensimmäisellä levyllä laulanut Charlie Dominici oli kahden vuoden etsinnän jälkeen vaihtunut kanadalaiseen vokalistiin James LaBrieen. Dominici ei ollut huono laulaja, mutta LaBrie oli omassa luokassaan miehen glam-rock taustasta huolimatta.
Vokalisti teki ensiesiintymisensä heti komeasti Dream Theaterin suurelle yleisölle tunnetuimmassa kappaleessa ja uran toistaiseksi ainoassa varsinaisessa hittisinglessä ”Pull Me Under”, joka antaa laulajalle mahdollisuuden näyttää parasta taitoaan. Biisi kestää kahdeksan minuuttia, mutta ei tunnu lainkaan ylipitkältä vaan purkautuu auki luonnollisen sulavasti ja kaikki soittajat tukevat tarttuvaa melodiaa saumattomasti. Lyhyempi editoitu versio julkaistiin singlenä ja tällä yllettiin top-10:een.
Kakkoskappale ”Another Day” muovautuu aloittajaan verrattuna puolet lyhemmästä melodisesta biisistä alun saksofonisoolon saattelemana lähes jazz-musiikiksi, kääntyen sitten voimaballadimaiseen lopetukseen. Tunnelma säilyy koko ajan jollain tavalla intensiivisen kauniina.
Heti perään kajahtava jälleen 8-minuuttinen ”Take The Time” vakuuttaa heti jykevästä aloituksesta lähtien. Läpi huippujen sekä laaksojen edetään ja kappaletta hallitsee bändistä myöhemmin poistuneen Mike Portnoyn loistava rumpusuoritus. Tällä aloituksella Dream Theater tuntuu jo voittaneen taistelun.
Materiaali on huipputasoa läpi levyn, mutta esille on nostettava vielä ”Metropolis Pt 1,” joka on monella tavalla levyn keskipiste. Biisi sisältää taidon näytteet kaikilta soittajilta ja sen kuluessa yhtye liikkuu omimmalla alueellaan yhdistäen häikäisevän soittotaidon tarttuviin melodioihin ja vastustamattomasti soljuvaan sovitukseen. Kuten parhaat Dream Theaterin esitykset, sävellys on kuin oma albuminsa levyn sisällä.
Muilta osiltaan kokonaisuus ei petä, vaan kyseessä on progressiivisen metallin kulmakivi ja varsin ansaitusti bändin myydyin albumi, joka teki yhtyeestä globaalisti tunnetun nimen. Tuotannollisesti se kuulostaa edelleen hyvin selkeältä ja terävältä soundimaailman ollessa erittäin onnistunut. ”Images And Words” ei ole aivan yhtä vaikeasti lähestyttävä kuin bändin useimmat levyt, mutta useamman kuuntelun se auetakseen vaatii. Sen jälkeen tiedossa on kuitenkin voittokulku maaliin saakka.
Dream Theateria on joskus syytetty ylettömästä virtuositeetin esittelystä ja sieluttomuudesta, mutta yhtye osaa kiistatta myös tunneskaalalla koskettaa parhaimpina hetkinään. Tällä levyllä näitä hetkiä on runsain mitoin.
30 vuotta sitten julkaistu ”Images And Words” onkin mainio paikka aloittaa bändiin tutustuminen, mikäli sitä ei ole vielä jostain syystä tehnyt. Albumille myöntää mielellään aseman tämän musiikkityylin huippujulkaisujen joukossa, vaikka henkilökohtaisesti nostan vuoden 2000 loistavan ”Metropolis Pt. 2: Scenes From A Memoryn” vielä korkeammalle arvoasteikossa.
9-/10
Ville Krannila
1.Pull Me Under
2.Another Day
3.Take The Time
4.Surrounded
5.Metropolis pt.1
6.Under A Glass Moon
7.Wait For Sleep
8.Learning To Live
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}