Metalliluolan haastattelussa viime vuonna mainion kolmannen albuminsa julkaissut kotimainen death metal lupaus Decaying. Kysymyksiin vastasi bändin laulaja ja pääasiallinen biisinkirjoittaja Matias Nastolin.
Uusi levy “One To Conquer” on saanut hyviä arvioita ja näyttää bändin jälleen kehittyneen positiiviseen suuntaan. Miten vertaisit levyä aikaisempiin tuotoksiinne?
”One To Conquer” on mielestäni luonnollinen jatkumo aikaisempiin albumeihin nähden. Demokokoelman ”Devastate”n (2011) jälkeen ilmestyneellä debyytillä ”Encirclement” (2012) haettiin vielä osittain omaa linjaa, ja bändi oli siinä kohtaa hyvin nuori. Levyn tuotannossa oli myös valitettavasti aloittelijan ongelmia ja lopputulos kärsi tästä syystä muutamasta huonosta ratkaisusta ja turhan pitkästä kokonaiskestosta. Jälkeenpäin kaksi biisiä olisi varmasti jätetty pois ja kahta olisin tiivistänyt. Toisaalta joidenkin mielestä ”Encirclement” on edelleen meidän paras teos, joten ehkä nämä ovat mielipidekysymyksiä joillekin. .. Toissavuonna ilmestynyt ”The Last Days Of War” olikin sitten kaikinpuolin menevä albumi. ”One To Conquer” on mielestäni bändin tähän mennessä tiivistetyin ja dynaamisin tekele – biisejen kestoihin kiinnitettiin selvästi huomiota ja mitään turhaa ei mukaan jätetty. Ero ”The Last Days Of War”iin ei ole kovin suuri musiikillisesti, enkä osaa suoralta kädeltä sanoa kumpi kahdesta uusimmasta levystä on kokonaisuutena vahvempi.
Kappaleiden tarinat tulevat menneiden sotien tositapahtumista, millainen prosessi sanoitusten tekeminen sinulle on ja aihe on ilmeisesti sinulle läheinen?
Vuodesta 2012 lähtien pääsääntöisesti jokainen biisi on kertonut sotien historiallisista tositapahtumista, ja se on ehdottomasti Decaying:in linja tällä hetkellä. ”One To Conquer” oli yllättävän haasteellinen lyyrikoiden kannalta aikaisempiin levyihin verrattuna, sillä kylmä sota ja sen konfliktit teemana eivät ole kovin helppoja kirjottaa tähän tapaan – faktaan perustuen. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen lopputulokseen, erityismainintana päätösbiisin ”Ho Chi Minh Trail” sanoihin. Pääsääntöisesti bändin lyriikat syntyvät vasta loppuvaiheissa tuotantoa, ja lähes poikkeuksetta biisit ovat sävelletty ennen kuin niille on teema päätetty. Riffit ja melodiat ohjaavat biiseissä valitsemaan niihin sopivan aihepiirin. Sotahistoria ja historia ylipäätään on itselle kiinnostava teema, ja rehellisesti sanottuna en osaisi tämän tyyliseen death metalliin muuta luontevasti kirjoittaa. Ehkä ensi levyllä tulevaisuudessa valitsen jo teemat sävellysvaiheessa, saa nähdä mitä siitä syntyy! Itse faktat lyriikoihin kaivan internetistä, kirjoista ja dokumenteista.
Ensimmäisestä demosta lähtien suurin osa levytyksistä on tehty kotistudioissa. Millainen ympäristö tämä on ja millainen oli levytyskokemus siellä tällä kertaa?
Ensimmäiset demot ja kokoelma ”Devastate” ovat täysin nollabudjetilla tehtyjä. Kaikki alusta loppuun on tehty itse, ja jouduin alkuvaiheessa käyttämään jopa prosessissa rumpukonetta. Täytyy muistaa, että tuossa vaiheessa Decaying oli enemmän projekti kuin täysiverinen bändi – ei meillä ollut edes treenikämppää. ”Encirclement” eteenpäin kaikissa äänitteissä on käytetty kunnon rumpustudiota. Kitarat, bassot ja vokaalit on äänitetty edelleen omin voimin. Äänittäminen näin säästää ensinnäkin rahaa, mutta toisekseen siinä on myös oma rentoutensa, säätönsä ja niin kutsuttua tekemisen meininkiä! Demottamisen tärkeyttä ei myöskään saa unohtaa. Decayingin materiaali nojautuu sen verran paljon 80- ja 90 lukuun, että asiaa täysin ymmärtävän studion löytäminen voisi myös osottautua aikamoiseksi urakaksi. Bändin kaikki miksaus ja masterointi hoituu myös tehty itse, ainoana poikkeuksena ”The Last Days Of War”in masterointityö, jonka hoiti D-studion Jarno Hänninen. Myös mausteensa kuvioon tuo se, että kukaan bändissä ei haikaile äänimiehen urasta ammatikseen – vaan tätä tehdään huvin ja musiikillisen intohimon vuoksi.
Lauluosuudet levyllä ovat jälleen kerran todella vakuuttavat ja yhdistävät ikään kuin kaksi tyyliä, syvemmän murinan ja hyvin Martin Van Drunen-mallisen korkeamman laulun. Vaatiko laulutekniikka paljon kypsyttelyä ja kuinka paljon sen rakentuminen oli tietoista?
Matalaa örinää olen pari vuotta pidempään tehnyt kuin tuota korkeampaa tekniikkaa. Löysin tuon ”van drunen” tyylisen tekniikan vain muutamaa kuukautta ennen ensimmäisen demon ”New Order” äänittämistä 2010 syksyllä. Siinä vaiheessa kummatkin tekniikat olivat vielä erittäin haastavia suorittaa ja hyvin äänekkäitä, ja kumpaankin liittyi täysi rutiinin ja kunnollisen hengitystekniikan puute. Noista ajoista lähtien on muutaman kerran kerettykin sitten treenata ja etenkin ”The Last Days Of War”ista eteenpäin taso on pysynyt hyvänä. Mielestäni nämä kaksi tekniikkaa kantavat bändiä hyvin eteenpäin, ja näen että niiden pelkkä ylläpito bänditreeneissä ja keikkailemalla riittää. Uusimmalla levyllä myös artikulaatio ja dynamiikka ovat nousseet enemmän esiin tekniikan edelleen hioutuessa. Oma mielenkiinto vokaaleiden treenaamisen kannalta on nyt vuosi sitten kuitenkin siirtynyt puhtaan laulun suuntaan, jossa onkin sitten aivan omat haasteensa. Huom. Decayingin linjaus on death metal, ei muu.
Decayingin vaikutteet lepäävät perinteisessä vanhan koulukunnan death metallissa, kuvailetko vielä bändin syntyhistorian ja mitkä vaikutteet saivat sinut ryhtymään tähän hommaan?
Yhtye sai alkunsa duona. Siinä olin minun lisäksi Olli ”Otu” Suurmunne (Kaiser, Altar Of Betelgeuze) kitarassa. Tarkoituksena oli alunperin tehdä death/doomia, joista yhtyeen ensimmäiset kaksi biisiä ”…To Decay” ja ”The Aftermath” antavatkin jotain kuvaa. Kuitenkin jo kolmannen biisin kohdalla tyylisuunnaksi muotoutui keskitempoinen death metal, doom vaikutteilla. Otu lähti alle vuoden sisään bändistä tyylisuuntaa kohtaan liittyvän motivaation puutteen takia. Kevällä/Kesällä 2011 sain lopulta Benjamin Lahdenpään rumpuihin ja Henri Hirvosen kitaraan. Basisti Sebastian Bergman löytyi bändiin syksyllä 2012. Tasaisesti on materiaalia saatu pihalle, eikä mitään suuria tyylinvaihdoksia ole päässyt tapahtumaan, eikä niin saisi tapahtuakaan. Kantavana voimana death metallissa on sen raskaus, raivo ja sen kuuluu jyrätä kuuntelijan yli sekä livenä että levyltä. Eniten arvostan metallissa ylipäätään riffejä, en niinkään päätöntä sahausta. Doom piirteet (mm Candlemassin malliin) tuovat myös mukavaa kontrastia biisien rakenteisiin. Suurimmat vaikutteet Decayingille ovat ehdottomasti death metallin saralta Asphyx, Death ja Bolt Thrower.
Mitä vuosi 2015 tuo Decayingille tullessaan?
Muutamat keikat keväällä, jonka jälkeen mahdollisesti kesällä tai syksyllä vielä lisää mikäli mahdollista. Tämän päälle todennäköisesti vinyylijulkaisu ainakin ”One To Conquer”ista loppuvuodesta. Ollaan myös puhuttu toisen ilmais-digiEPn julkaisemisesta. Siitä lisää tietoa myöhemmin. Uutta materiaalia ei ole puolestaan nyt hetkeen tulossa – on jo tarpeeksi vanhaa kypsyteltävänä.
Haastattelu: Ville Krannila
Kuvat: Yhtyeen facebook-sivut ja promokuvat
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
