[three_fourth]Kreikasta harvoin tulee vastaan yhtyeitä, jotka jaksavat kiinnostaa. Nyt poikkeuksen tekee vuonna 2004 perustettu Dead Congregation, joka sylkee tulenkatkuista vihaa esikoisalbumillaan. Kun ensi kertaa sattumoisin kuulin Graves Of The Archangels levyn, olin saman tien myyty. Mietin, että mikä helvetin bändi tämä on ja miksi en ole siitä aikaisemmin kuullut?
Dead Congregation sekoittelee taidokkaasti brutaalia jenkkidödistä sekä varhaista ruotsi death metallia. Välillä meno kuulostaa Tuckerin aikaiselta Morbid Angelilta tai jopa Immolationilta, mutta kaaos on vielä suurempaa ja nyt ei keskitytä taiteiluun, vaan vedetään täysillä päin. Bändillä on ilmiömäinen kyky niputtaa kappaleet yhteen ja finalisoida ne viiltävillä riffeillä. Tämä on riffilevy ja ehdottomasti yksi parhaista mitä vastaan on tullut. Dead Congregation kasvattaa tyylikkäät kitarakuviot semmoisiin suhteisiin, jota harvoin kuulee.
Vaikka hyökkäävät kitarat ovatkin pääosissa, niin rumputulitus sekä basso ovat hyvin kuultavissa ja tarpeeksi moderni tuotanto tekee levystä helposti kuunneltavan. Laulaja / kitaristi Anastasis Valtsanistan matala örinä on hyvin perinteistä, mutta sopii tummasävyiseen musiikkiin täydellisesti. Arvostan suuresti perinteisissä death metal yhtyeissä sitä, että riffit vaihtuvat lennosta toiseen, eikä keksitä liian hienoja väliosia. Tunnelmallisen intron jälkeen ensimmäinen varsinainen kappale ”Hostis Humani Generis” on hyökkäävästä sävellystyylistä hieno esimerkki.
Bändi jakelee myös demonisen hienoja kitaraleadeja ja squealeja, jotka tuovat ripauksen modernisuutta. Tasaisesta materiaalista nostan esille murhaavan ”Vanishing Faithin”, joka on kappaleena yksi genren parhaimpia. Biisissä yhdistyvät juuri ne palikat, mistä kunnon death metal on tehty. Vaikka välillä happea otetaan, niin hidastelut eivät kestä liian pitkään ja paluu paloitteluun tehdään silmänräpäyksessä.
Graves Of The Archangels nauttii kulttisuosiota pienemmissä piireissä ja on arvostelumenestys. Tämä on ehdottomasti levy joka pitää jokaisen death metal fanin omistaa. Murskaava ja jyräävä yleisote saa seurakseen rituaalimaisia tunnelmia, jotka kuljettavat kuuntelijan entistä syvemmälle kohti helvettiä. Yleensä täyden kympin levyt vaativat vuosien sulattelun ja lähellä on, etten levylle täysiä pisteitä anna. Kertokoon se teille jotain levyn tasosta. Amen!
9½/ 10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
Martyrdoom 5:31
Hostis Humani Generis 3:12
Morbid Paroxysm 2:44
Vanishing Faith 3:40
Voices 4:43
Graves Of The Archangels 8:04
Subjugation 1:10
Source Of Fire 5:01
Teeth Into Red 9:27[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
