Kotkan synkein kyläjuhla Dark River Festival juhlittiin Honkalan ampumahiihtostadionilla 21. kertaa heinäkuun 10.-12. päivä.
Festivaali on kasvanut viime vuosina yhden lavan kotoisasta kekkeristä nimekkäitä kansainvälisiä artisteja lavoilleen tuovaksi vakavasti otettavaksi raskaan musiikin tapahtumaksi.
Vielä vuonna 2020 korona-pandeminan kourissa Riverit juhlittiin käytännössä yhden lavan voimin ja lähes kotoperäisin artistein. Pandemiavuosina Dark River oli yksi harvoista kesän aikana toteutuneista festareista, sijoittuessaan loppukesään ja keventyneisiin rajoituksiin.
Vuodesta 2021 eteenpäin Dark River Festival on tuonut Kymin takametsään huikeita nimiä, muun muassa Moonspell (2021), Septicflesh (2022), Dark Tranquillity (2023), Katatonia (2024), Rotting Christ sekä My Dying Bride.
Suurien nimien myötä myös festivaalin järjestelyt sekä palvelut ovat laajentuneet ja tunnelma muuttunut lähemmäs muita saman kokoluokan raskaan musiikin tapahtumia. Vuoteen 2020 saakka saattoi tietää tiettyjen tuttujen paikallisten artistien ja bändien näkyvän sekä yleisössä, bäkkärillä, että lavalla. Tämän kesän Riverit oli ensimmäinen sarjassaan Metalliluolan toimittajalle, jossa ei esiintynyt joku Markus Vanhalan (Omnium Gatherum, Insomnium, Cemetery Skyline) kokoonpanoista ja/tai Kaunis Kuolematon tai Marianas Rest. Toki paikallista väriä line-upissa näkyi myös tänä vuonna esimerkiksi modernia melodista metalia soittavan Crimson Sunin muodossa.
Festarin mittasuhteiden kasvaminen ei ole näyttänyt vaikuttavan sen perinteikkyyteen erityisesti kaakkoisen Suomen raskaan musiikin ystävien keskuudessa. Ajankohdan siirtyminen elokuulta heinäkuulle sen sijaan on saattanut vaikuttaa perinteisten kävijöiden lomasuunnitelmiin tai festareille pääsyyn. Ajankohdan siirtyminen heinäkuulle on tästä huolimatta hyvin ymmärrettävää, koska Dark Riverin perinteiselle elokuun toiselle viikonlopulle on tullut Hellsinki Metal Festival toimivine line-upeineen, eri puolelta Suomea helpommin saavutettavasti Helsinkiin.
Joka tapauksessa huolimatta säiltään oletettavasti suotuisampaan ajankohtaan ja ilman saman genren kilpailevaa festaria lähimailla, näin makoisalla kattauksella olisin odottanut Dark River Festivaleilla näkeväni tänä vuonna enemmän tungosta. Tällä väkimäärällä kyllä irtosi hyvää mekkalaa, reipasta mutapit-juoksentelua sekä luonnollisesti tiivistä tunnelmaa.
Torstai 10.7. valitut palat
Torstai käynnistyi paikallisvärillä Crimson Sunin tahtiin. Bändi veti asianmukaisen keikan hyvällä sykkeellä paikalle varovasti uskaltautuvalle yleisölle. Iltapäivän ja illan myötä väki lisääntyi, ja Vermilian erittäin tunnelmallisen ja ansiokkaan keikan aikana Hard Seltzer 2nd Stagen permanto oli jo täyteen ammuttu keskittynyttä kuulijaa. Vermilian pakanallinen poljento toimii jopa parhaiten livenä, eikä tämä keikka jättänyt kylmäksi.
Torstain ohjelma oli jännittävä kombinaatio eri tyylejä ja tunnelmia. T. Jarva & Dark Place tuntui menevän silti reippaan harppauksen illan muusta tarjonnasta. Eipä sillä, synkkä, morkkis-darraahenkäyksen huuruinen kantrirokki upposi myös tällä kertaa, niin Luolan toimittajaan kuin suureen osaan yleisöä. 50% Metalliluolan tapahtumaa rapotoivasta toimituksesta rankkaa Jarvan kumppaneineen yhdeksi tämän vuoden Rivereiden suosikkikeikoista.
Jarvan nickcavemaisten tunnelmointien jälkeen torstai-ilta meni hilpeästi tykitellessä Finntrollin, Xandrian sekä Unleash The Archersin tahtiin. Kaikilla näillä yhtyeillä näkyi eturivissään selkeitä vannoutuneita faneja, eikä keikat näyttäneet jättävän pahaa saati hailakkaa makua kuulijoilleen. Valitettavasti kovasti odotetun ja huikeilla musavidoillaan vaikutuksen tehneen Unleash The Archersin äänentoisto kuulosti rokkipoliisin korvaan häiritsevän tunkkaiselta.
Katso torstain artistikohtaiset galleriat
Perjantai 11.07 valitut palat
Perjantaina luonnollisesti festariväkeä saapui paikalle runsaammin, ja iltapäivän auringossa päästiin nautiskelemaan muun muassa entisten emo-nuorten iloksi reipasta paluuta tekevän To/Die/For:n sävelistä. Emoilun jälkeen fiilikset hyppäsivät muihin sfääreihin Khroman elektro-metalin myötä. Bändin musiikki toimi livenä ja kuulosti hyvältä, mutta tuntui silti kuuluvan johonkin toiseen tapahtumaan, esimerkiksi aiemmin kesällä Lahdessa vietettyyn Roosterfestiin.
Toisen festaripäivän kertakaikkisen makoisassa ohjelmassa tehtiin myös sukellus syvään päähän iki-ihanan Swallow The Sunin raastavan suloiseen tahtiin, tunnelmoitiin myös niin ikään tauolta palanneen The Man-Eating Treen sulosointuja sekä koettiin nollari-nostalgiaa Ruoskan keikalla.
Näistä Swallow The Sun ponkaisee elämyksenä tuttuudessaan toimittajan koko festarin keikkalistalla kärkisijalle, niin lempeän julmina soivat tuomion sävelet myös tällä kertaa kesäillassa. Swallow The Sun on aina lavalla samalla raaka ja lämmin, mutta myös ammattitaitoinen vaikuttamatta leipääntyneeltä.
Ruoska puolestaan pokkaa kevyesti toimituksen nostalgia-diplomin lisäksi parhaiten pukeutunut yhtye -kunniamaininnan. Bonushuvituksena Ruoskan keikalla oli myös väärin kuullut lyriikat ”Pupu osta käärme” -linesta ”Lihaa, lasten lihaa” -kertsiin.
Viron pakanaveljet Metsatöll veti myös erittäin toimivan ja viihdyttävän keikan, ja tämä lavalla selvästi soitannostaan iloitseva kvartetti nappasi yleisön mukaansa kuin noutajakoira joutilaan rukkasen. Tunnelma Metsatöllin keikalla oli yksi parhaista koko kolmipäiväisen festarin aikana.
Perjantai-ilta huipentui kovasti odotetun My Dying Briden jylhään doom-vetoon. Pitkän linjan doom-veteraani on ollut pienoisessa myrskyn silmässä perustajajäsenen ja vokalisti Aaron Stainthorpen sekä muun kokoonpanon kommunikaatiovaikeuksien vuoksi.
Stainthorpea keikoilla paikkaamaan saatiin Mikko Kotamäki (Swallow The Sun, ex-Kuolemanlaakso). Stainthorpen korvaaminen on herättänyt fanikunnassa jakautuneita mielipiteitä. Kotamäen veto Dark Riverin perjantai-illan pimeydessä ei jätä epäilyn sijaa suurten saappaiden sopivuudesta Swallow The Sun -solistille, niin eleettömän vahvasti kulki Kotamäen laulu variaatioineen.
Katso perjantain artistikohtaiset galleriat
Lauantai 12.7. valitut palat
Lauantain käynnisti Sveitsistä Suomeen kotoutunut melodeath-yhtye As The Sun Falls. Keikka jäi tarkempaan seurantaan aluksi lavalla soittavien tuttujen vuoksi, mutta loppujen lopuksi musiikki ja toimiva show vei mennessään. Iloisesti yllätti myös ennakkoon raportoivalle toimittajalle melko vieraaksi jäänyt, päälavan korkannut Cryptic Hatred. Molemmat kannattaa melodisen death metalin tai death metalin ystävän pistää seurantaan, pyöräyttää levykäisiä valinnaisessa soittimessa sekä pistäytyä keikoilla sellaisen sattuessa sopivasti kohdalle.
Lauantai helli myös muilta osin melodeathin ystävää. Edellä mainittujen lisäksi genreen lukeutuvia artisteja nousi lauteille useaan kertaan; Wolfheart, Pain Confessor ja Kalmah. Tuomas Saukkosen susijengi veti tapansa mukaan jäyhän asiallisen setin korviahivelevine kitarariffeineen. Wolfheartin keikoilla nykyään eniten visuaalisesti hupia irtoaa taannoin Mika Lammassaaren kenkiin kitaran varteen astuneen Vagelis Karzisin lavaliikkeistä. Muutoin Wolfheart tuntuu olevan paikalla soittamassa heviä, perkele, eikä keikuttamassa pyllyä. Tukan heilutusta ei lasketa (niillä joilla sellainen on), koska se kuuluu heviin.
Kalmah toimitti tapansa mukaan juuri sitä, mitä kuulijat tulevat heidän esiintymisistään hakemaan, nimittäin asianmukaisesti tarjoillun täyslaidallisen suon raikasta rytinää hyppysellisellä boomer-huumoria.
Näillä festareilla kehitimme Kalmahin keikkoja ajatellen myös Kalmah live-bingon. Valitse seuraavista tai keksi lisää omia yhtyeen live-tilanteisiin liittyviä tapahtumia, kerää kavereinesi niistä mieleiset ja bingo lautaan. Ensimmäinen, joka saa rivin vaakaan, pystyyn tai kulmasta kulmaan, huutaa kovaan ääneen BINGO, ja saa solisti-kitaristi Pekka Kokolta kummastuneen katseen.
-
-
-
- Pekka mainitsee kalastuksen.
- Pekka mainitsee marjastuksen.
- Pekka olisi mieluumin kalassa/marjassa.
- Pudasjärvi mainittu!
- Oulu mainittu!
- Timo (Lehtinen, basso) hymyilee leveästi.
- Antti (Kokko, kitara) vilauttaa kasvoja.
- Pekka kertoo boomer-vitsin.
- Säätä kommentoitu!
- Joku yleisöstä huutaa Jannelle (Kusmin, rummut) jotain, ja Janne vastaa.
-
-
Peliä voi pelata myös juomapelinä, jolloin minkä tahansa näistä tapahtuessa otetaan huikka omavalintaista keikkajuomaa.
Lauantaina saatiin melodödoksen lisäksi nauttia sinfonisesta black metalista Alankomaista tulevan Carach Angrenin tahtiin. Tämä yhtye on lavalla äärimmäisen ekspressiivinen ja visuaalisesti antoisa. Sekä laulaja Dennis ”Seregor” Droomers, että kosketinvelho Clemens ”Ardek” Wijers ovat esiintyessään kuin musiikkiteatterin näyttelijöitä, eläytymällä tarinallisiin kappaleisiin ilmaisuvoimaisin elein ja ilmein. Myös bändin musiikillinen tuotanto on kauttaaltaan raskaalla tavalla yllättävän tarttuvaa ja melodista. Sekä keikat, että musiikki tuovat kutkuttavalla tavalla sadunomaista kauhutarinoiden tunnelmaa. Carach Angren ei jälleen pettänyt, vaan muistutti, että tätä voisi pyörittää soittimessa taas enemmän!
Lauantai-illan kirsikka kakun päällä saapui jo hyvissä ajoin ennen valomerkkiä, kun kreikkalainen metallilegenda Rotting Christ rienasi Dark Riverin yleisön hurmokseen. Näillä tyypeillä on aina lauteilla mukaansatempaavan hyvä ja rokkaava meininki, eikä tämä kerta poikennut aiemmista kokemuksista. Tunnelmaa edistää tietysti myös yhtyeen usein hypnoottinen musiikki, jonka mukana saattaa huomata vahingossa vaikka jammailevansa. Turhaan ei tämmöisistä päiviräsäset varoittele! Loistava keikka!
Rotting Christin jälkeen lauteille kivunnut Sara tuntui hentoisine melodioineen jollain tavalla väärältä ja sopimattomalta, vaikka sinänsä yhtyeen vaihtoehtorock ei ole millään tavalla vastenmielistä ja keikka sujui mallikkaasti.
Illan päättänyt Stam1na teki Stam1nat ja keräsi silmämääräisesti arvioiden eniten yleisöä ja motivoi villeimmät tukanheilutukset. Antti Hyyrysen (laulu, kitara) sanoja vapaasti mukaillen on hassua, kun Rotting Christin kaltaisen klassisen järkäleen jälkeen pääesiintyjänä festarin päättää lemiläinen Stam1na. Mutta tähän järjestykseen näytti Dark Riverinkin yleisö ohjelman laittavan, koska Stam1na on… noh. Aina kuitenkin STAM1NA. Eli napit kaakkoon, tukka vispaamaan ja pitti pyörimään.
Katso lauantain artistikohtaiset galleriat
Nopeana yhteenvetona voitaneen sanoa, että kattaukseltaan erityisesti omaan, mutta myös moneen muuhun makuun erittäin myötäkarvainen festivaali. Toivottavasti ensi vuosi tuo vastaavalla tavalla ilahduttavan kokoonpanon iloksemme Dark River Festivaleilla!
Torstain artistikohtaiset kuvat
Perjantain artistikohtaiset kuvat
Lauantain artistikohtaiset kuvat
Raportti: Raisa Krogerus
Valokuvat: Raisa Krogerus / Krogography, Teppo Krogerus / Krogovox
Möröistä blues rockiin ja punkkiin seikkaileva nörtähtävä kameranainen. Jos en ole keikalla, niin olen todennäköisesti puuhaamassa hevosen kanssa, pelaamassa tai lukemassa Terry Pratchettia tai Jane Austenia muutama kissa sylissä.
Amatööriradiojournalisti, kahvin ja melodeathin suurkuluttaja.
