Marraskuun lopun lohduttoman kylmään sateeseen toivat potkua Vantaan elävän musiikin yhdistyksen, eli Velmu ry:n järjestämät metallimusiikkikinkerit.
Keravanjoen mutkassa Vernissalla illan viihteestä vastasivat tunnelmointipainotteinen dark/black metal -yhtye Kausalgia, thrash-death -rähinäryhmä Re-Armed, sekä eeppistelyosaston puolesta edustava Brymir ja samuraimetalin ainoa aito keulakuva Whispered.
Illan käynnistäville Kausalgian synkeille tahdeille eivät vielä ehtineet perjantai-illan viettäjistä kuin tunnollisimmat ja hanakimmat metallinystävät. Vuodenaikaan ja suomalaiseen mentaliteettiin sopiva doom-tunnelmia hipova kahlaus oli loppuillan kattauksen rähinään ja räiskeeseen verrattuna vakavaa menoa. Toisaalta omaan makuun Kausalgian raskaat riffit sekä tomeran poljennon Markus Heinosen terävään rääkimislauluun yhdistävä setti toimivat mukavasti, vaikka muun yleisön reaktiot jäivätkin ujoiksi. Ennestään tuntemattomaksi jäänyt bändi siirtyi livekokemuksen perusteella tarkemmin tutustuttavien listalle.
Keravalaista turpaanvetoa tarjoileva Re-Armed sai jo aloittaessaan yleisön liikkeelle. Ensisoinnuista alkaen lavan eteen kerääntyneet kuulijat innostuivat myös moshpit-iloitteluun useamman kappaleen kohdalla.
Vaikka musiikillisesti Re-Armed putoaa hieman ohi oman osastoni, oli yhtyeen energinen lavameininki äärimmäisen mielenkiintoista seurattavaa. Vokalisti Jouni Matilaisen sopivan hyökkäävä ote piti lavan edustaa mainiosti hallinnassaan.
Koko sapelikaarti esiintyi edukseen, piipahdellen yleisön puolella ja tukkaa pyöritellen, mutta varsinkin kitaristi Oskari Niekan akrobatia jäi mieleen. Myöskään rumpali Iiro Karjalainen ei varsinaisesti murjottanut kannujensa takana.
Positiivista aggressiivisuutta
Brymirin live-esiintymisiä on allekirjoittaneelle ehtinyt kertyä Vernissan keikka mukaan lukien tälle vuodelle kolme. Jokaisella esiintymisellään bändi onnistuu yllättämään iloisesti riehakkaan aggressiivisella, mutta saman aikaisesti humoristisella meiningillään. Solisti Viktor Gullichsenin puujalkavitsit eivät tälläkään kertaa saaneet ketään itkemään, joten tunnelma pysyi selvästi plussan puolella alkumetreiltä viimeisiin sointuihin saakka.
Vitsit sikseen, mutta yksi Brymirin parhaista puolista – liveystävällisen, sopivan melodisen niskoja katkovan mätön lisäksi – on nimenomaan yhtyeen tarttuva ja hulvattoman hyväntuulinen meno.
Kolmatta albumiaan parhaillaan työstävä folk-vaikutteista eeppistä rymistelyä soittava Brymir on viime aikoina esiintynyt myös kiertuekitaristin kanssa, vakituisen kepittäjän Joona Björkrothin ollessa kiireinen pitkin poikin Eurooppaa viilettäneen Battle Beastin riveissä. Tällä kertaa Joona pääsi kuitenkin paikalle ja yhtye esiintyi vakituisella kokoonpanollaan.
Keikalla kuultiin vahvasti viimeisimmän albumin “Slayer Of Godsin” biiseille rakennettu setti, jota ryyditettiin parilla debyyttialbumin “Breathe Fire To The Sunin” hitillä. “Unconquerable” ja keikan päättävä “Ragnarök” otettiin yleisössä lämpimästi vastaan, vaikka kakkosalbumin biisien lyriikat taisivat olla varsinkin eturivissä vielä paremmin muistissa. Keikalla kuultiin myös vielä julkaisematon maistiainen työn alla olevalta levyltä, nimeltään “Ride On, Spirit”.
Mansen metallisamurait sinetöivät illan
Samoin kuin Brymir, myös Whispered on aina yhtä positiivinen kokemus livenä. Tällä kertaa pannut paukkuivat läpi tehden soundeista puuroiset ja hukuttaen biisien hienoja yksityiskohtia, mutta meininkiä se ei haitannut yleisön eikä bändin puolella. Ehkäpä Wintersunin kanssa toteutuneelta Euroopan kiertueelta poisjäänyt rumpali Jussi Kallava ehti kerätä ylimääräistä energiaa muun bändin kiertäessä.
Whispered soitti Vernissalla toistaiseksi viimeisen keikan ennen hyvin ansaitulle tauolle jäämistä. Keväälle on tulossa muutama esiintyminen, mutta muuten tiedossa on uuden materiaalin työstöä.
Setti alkoi tutusti iskevällä “Strike!” -räväytyksellä, joka toimi tälläkin kertaa hyvänä avauksena. Muutenkin illan aikana kuultiin pääosin takuuvarmoja tanssittajia, kuten “Kensei”, “Sakura Omen” ja “Hold The Sword”. Myös henkilökohtainen suosikkini, massiivinen eeppos “Bloodred Shores Of Enoshima” kuultiin keikan päätteeksi. Kyseinen kappale vaatisi kaikkine efekteineen todennäköisesti konserttisaliolosuhteet kuulostaakseen optimaalisen hyvältä, mutta se on silti aina kiva kuulla livenä. Ei Nykäs-coveria tai Hopeanuolta tällä kertaa, mutta ehkä taas ensi kerralla?
Kokonaisuutena illan päätteeksi hyväntuulinen väki näytti saaneen riittävän annoksen moshpit-jumppaa ja musiikillista antia. Tulevia keikkoja sekä Brymirin ja Whisperedin uutta materiaalia odotellessa ensi vuoteen!
Raportti ja kuvat: Raisa Krogerus ©Metalliluola
Möröistä blues rockiin ja punkkiin seikkaileva nörtähtävä kameranainen. Jos en ole keikalla, niin olen todennäköisesti puuhaamassa hevosen kanssa, pelaamassa tai lukemassa Terry Pratchettia tai Jane Austenia muutama kissa sylissä.
