Black Sabbath julkaisi ”Dehumanizer”-albumin 30 vuotta sitten.
Levyllä laulaja Ronnie James Dio, basisti Geezer Butler sekä rumpali Vinnie Appice palasivat yhtyeeseen, alusta asti mukana olleen kitaristi Tony Iommin myötä tämä täydensi bändin vuosina 1980-1982 vaikuttaneen suurta menestystä saaneen kokoonpanon.
Sessiot käynnistettiin vuonna 1991 bändissä kahdella edellisellä levyllä soittaneen Cozy Powellin istuessa rumpujen takia. Dio ja Powell huolimatta 1970-luvun yhteisestä ajastaan Rainbowssa, eivät löytäneet yhteistä säveltä ja tunnelma studiossa oli ajoittain kireä. Cozyn jouduttua hevosen kanssa onnettomuuteen ja murrettua samalla lantionsa, tilanne edellytti rumpalin vaihdosta ja myös Dion kanssa 1980-luvulla työskennelleen Vinnie Appicen paluu merkitsi ”Mob Rules”- levyn (1981) kokoonpanon uudelleen syntymistä. Rauha oli tilapäisesti samalla saavutettu.
22.6.1992 ilmestynyt ”Dehumanizer” vei Sabbathin selkeästi raskaammille poluille, nyt ei laulettu Diolle tunnusomaisesti kullasta sateenkaaren päässä, tai kuninkaista sekä kuningattarista vaan ote oli ajankuvaan nähden osuvan pelkistetty ja koruton. Aiheet liikkuivat televisioevankelistoista, tietokoneiden ylivaltaan, itsetuhoon ja epäilyksiin kuoleman jälkeisestä elämästä. Iommin riffit olivat raskaita ja kosketinten osuutta oli edelliseen ”Tyr”-albumiin verrattuna selvästi vähennetty. Dio lauloi aiempaa aggressiivisemmin, mutta silti tutun majesteettisesti.
Dio kommentoi:
We wanted it to be real rock ’n’ roll, real basic. We wanted to capture what we are live and that’s really what I think we did. We didn’t do tons of overdubs or a lot of chorus-y kind of things. I think the important thing is that a band should be able to do all the things they do on record live, without any kind of sampling crap or that rubbish – so, of course, we didn’t. We recorded it true to what the band is: just guitar, bass, drums and vocals, y’know – a couple of keyboard things here and there.
Avausraita “Computer God” sekä synkkä “I” olivat tulevaa tuomiopäivää julistavan raskaita, mutta samalla melodisia esityksiä, joista “Heaven And Hell” (1980) mestariteoksen tehneen yhtyeen tunnisti välittömästi. Samanaikaisesti biisit veivät bändiä uuteen mielenkiintoiseen suuntaan. Korkeatasoisen albumin vähemmän tunnetut esitykset kuten ”Letters From Earth” sekä Iommin mukaan jopa grunge-vaikutteita sisältänyt erinomainen ”Buried Alive” osoittivat myös yhtyeen kyvystä kuulostaa modernilta Dion äänen noustessa miehelle tunnusomaisen legendaarisiin korkeuksiin. Nopeammat biisit ”TV Crimes” sekä Wayne’s World-elokuvassa kuultu ”Time Machine” valikoituivat singlejulkaisuiksi. Ainoastaan alun grunge-fiilistelyillään ”Sins Of The Father” jää hieman paitsioon, tosin loppua kohden sävellys kasvaa tutun Sabbathmaiseen murskaavuuteen.
Tony Iommi kertoi myöhemmin levyn raskaammasta suunnasta ja sessioista:
We tried to get Ronnie to stop singing about rainbows. It needed to be darker. Geezer wrote “Computer God”, which Ronnie really liked and we went from there. But it was a bit difficult, making that album. It took longer than usual. It wasn’t fitting like a glove and the atmosphere was a bit volatile.
“Dehumanizer” oli Sabbathin lähihistoria huomioiden menestyksekäs levy ja saavutti metallin vaikeana aikana kohtalaista listamenestystä. Kiertue ei tästä huolimatta kerännyt suuria yleisölukuja ja kokoonpano sai nopean loppunsa marraskuussa, kun Dio sopimuksensa päättymisen jälkeen kieltäytyi soittamasta viimeisiä konsertteja Ozzy Osbournen lämmittelijänä. Judas Priestin Rob Halford sijaisti vokaaleissa ja keikkojen jälkeen Dio sekä Appice siirtyivät takaisin uudelleen aktivoituneeseen Dioon.
Iommi ja Butler puolestaan suunnittelivat vuonna 1993 alkuperäisen kokoonpanon paluuta. Tämän hankkeen epäonnistuttua he rekrytoivat Tony Martinin takaisin laulajaksi vuoden 1994 ”Cross Purposes”-levylle. Dio jatkoi Sabbathin ”Dehumanizer”-levyllä asettamaa raskasta muottia omilla ”Strange Highways” (1993) sekä ”Angry Machines” (1996) pitkäsoitoilla.
Iommi kuvaa näkemystään ”Dehumanizerista”:
At the time when we put the album out, it did get overlooked and we didn’t stay together long enough for it to go any further. But now those songs have become popular again. We did couple of songs from it on the Heaven And Hell – tour and they went down great. When we were getting ready to tour again just before Ronnie passed away, we were looking at doing some other songs from that album. Playing it again was very refreshing. It’s a great album and we’re really proud of it.
”Dehumanizer” julkaistiin uudelleen tuplalevynä vuonna 2011, mukana oli bonuskiekko vaihtoehto-otoksia sekä livetulkintoja. Iommi/Butler/Dio/Appice-kokoonpano teki paluun toisen kerran vuonna 2007 ja pysyi tällä kertaa Heaven And Hell -nimen alla yhdessä aina Dion kuolemaan saakka kolme vuotta myöhemmin. Yhtyeen 2000-luvun kiertueilla kuultiin ”Dehumanizer”-levyltä ”Time Machine”, ”After All (The Dead)” sekä ”I”-kappaleet. Kiertueella moni ylisti yhtyeelle vuoden 1992 teoksen olevan yksi suosikeistaan ja levyn suosio Sabbathin katalogissa on fanien keskuudessa noussut viime vuosikymmenen aikana korkealle.
Teksti: Ville Krannila
Katso alta vuonna 1992 taltioitua ammattikalustolla kuvattua livemateriaalia, sessioista ylijäänyt Cozy Powellin kanssa tehty ”The Next Time” sekä ”TV Crimes” – musiikkivideo:
