Jälkikäteen vuodet 1993–1995 olivat metallimusiikissa outoa aikaa, eikä kyse ollut pelkästään grungen valtakaudesta ja perinteisempien yhtyeiden sivuuttamisesta valtamedioissa. Esillä ja suosiossa oli ajoittain levyjä, joilla ei jälkikäteen arvioiden olisi pitänyt olla minkäänlaisia mahdollisuuksia.
Yksi näistä on 30 vuoden merkkipaalun saavuttava Black Sabbathin ”Cross Purposes”. Levy vaikutti Suomen listalla top-10:ssä ja kuului omalta kohdalta kyseisen vuoden soitetuimpiin. Siitä huolimatta Sabbathin profiili tuntui tuolloin olevan pohjalukemissa.
Bändissä oli pelkästään edeltäneiden kymmenen vuoden aikana vaikuttanut puoli tusinaa laulajaa, rumpalia sekä basistia vakaasti laivaa jonkinlaisella kurssilla pitäneen kitaristi Tony Iommin ohella. 1990-luvun alun reunion Ronnie James Dion kanssa oli kestänyt tuskin vuoden. Iommi ja basisti Geezer Butler suunnittelivat vuonna 1993 alkuperäisen kokoonpanon paluuta, mutta suunnitelmien epäonnistuttua rekrytoivat vokalisti Tony Martinin takaisin vuoden 1994 ”Cross Purposes” -levylle. Rumpuihin haalittiin monessa mukana ollut Bobby Rondinelli ja koskettimissa jatkoi luottomies Geoff Nicholls.
Iommi kertoi myöhemmin muistelmissaan Butlerin osallistuneen vahvasti luovaan prossessiin ja näillä aineksilla saatiin erinomaista jälkeä aikaan. Heti alkuun tiskiin laitetut “I Witness” ja “Crown Of Thorns” kuulostavat vuonna 2024 niin hyvältä, että on pakko nostaa hattua säveltäjien kyvylle nousta aina uusista kokoonpanomuutoksista jaloilleen ja saada aikaan näin vakuuttavaa tulosta.
Yhtye tuntuu jatkavan suoraan siitä mihin ”Headless Cross” ja ”Tyr” jäivät, mutta ”Tyrin” ajoittainen pöhöttyneisyys nyt pois karsittuna. Fokus on terävissä sävellyksissä, tarttuvissa melodioissa sekä erinomaisessa musiikissa. Leif Masesin tuotanto korostaa biisien kokonaiskuvaa, erityisesti Martinin laulu on hyvässä balanssissa muiden instrumenttien kanssa.
Dion kanssa tehdyllä ”Dehumanizerilla” ajankuvaa heijastellutta raskautta on viilattu pois ja Iommin kitarasoundi on ilahduttavan perinteinen. Kaiken taustalla soivat Nicholsin koskettimet saavat myös ansaitusti tilaa. Hänen soittonsa on erityisesti myöhempien vuosien Black Sabbath -albumeilla aivan yhtä olennainen osa sovituksia kuin Iommin kitara.
”Dehumanizer” tuntuu saaneen paljon arvostusta siksi, koska levyllä lauloi Ronnie James Dio. ”Cross Purposesin” avauskappaleet eivät nimittäin tunnu häviävän lainkaan laadukkuudessa edeltävälle albumille, ja kyse on jopa Sabbathin uran kärkitasoa hätyyttelevästä materiaalista.
Meno jatkuu samalla tasolla. Englantilaisen sairaanhoitajan tekemiin lapsenmurhiin perustunut “The Hand That Rocks The Cradle” on loistava esimerkki Iommin kauniiden melodiakulkujen ja riffitaituruuden, Martinin tulkinnan sekä Nicholsin kosketinkuvoiden yhteistyöstä. Kappaleesta kuvattiin tunnelmallinen musiikkivideo.
”Dying For Love” täyttää hienosti slovarin paikan, koskettavassa biisissä on samoja kaikuja kuin edellisen vuosikymmenen ”Seventh Star” -albumilla. Raskautta puolestaan löytyy, kun soimaan saadaan ”Virtual Death”. Synkät sanoitukset, Butlerin intron bassokuviot ja painostava sovitus saadaan mainiosti toimimaan yhdessä.
Amerikassa “Cross Purposes” ei aiheuttanut minkäänlaista liikettä, mutta ympäri Eurooppaa saatiin hyvää listamenestystä ja bändin vieraillessa Etelä-Amerikassa seuranneella kiertueella suosio oli jopa ennennäkemätön. Tuossa vaiheessa Rondinelli oli jo poistunut riveistä ja alkuperäisrumpali Bill Ward palannut jälleen kerran kehiin. Perinteiseen Sabbath-tyyliin seuraavan vuoden ”Forbidden”-levyllä tästä kokoonpanosta olivat jäjellä enää Iommi sekä Martin.
Aikanaan “Cross Purposes” tuntui olevan vain yksi laadukas Sabbath-albumi lisää veteraanin kunnioitettavan pitkään sarjaan, mutta tosiasiassa tämä ja jopa paljon kritisoitu ”Forbidden” olisivat olleet bändille huomattavasti parempi testamentti kuin 20 vuotta myöhemmin Ozzy Osbournen kanssa julkaistu kehno ”13”.
On myös suorastaan rikollista, ettei näistä Martinin aikaisista levyistä ole saatu kunnollisia remastereita markkinoille ja osa on nykyisin todella hankalasti saatavilla. Iommi on onneksi vahvistanut Martin-kauden uudelleen julkaisuista koostuvan boksin olevan vihdoin luvassa vuoden 2024 aikana.
9/10
Ville Krannila
1.I Witness
2.Cross Of Thorns
3.Psychophobia
4.Virtual Death
5.Immaculate Deception
6.Dying For Love
7.Back To Eden
8.The Hand That Rocks The Cradle
9.Cardinal Sin
10.Evil Eye
