Lemiltä suosioon ponnistanut Stam1na on tuttu nimi kotimaan metalliskenessä. Suomea ja ulkomaita ahkerasti kiertänyt, hurjia listasijoituksia ja palkintoja rohmunnut kokoonpano on vakiinnuttanut ansaitusti paikkansa yhtenä Suomen menestyksekkäimpänä bändinä. 1990-luvulla alkaneen ja kymmenen albumia julkaisseen kokoonpanon tarina on saatavilla nyt myös tekstimuodossa Ari Väntäsen kirjoittamassa “Muistipalatsi”-kirjassa.
Vuonna 2013 vuoden tietokirjapalkinnon Otavan Kirjasäätiöltä voittanut kirjailija Ari Väntäsen CV:stä löytyvät myös kirjat Stonesta, Michael Monroesta, Apulannasta ja Hanoi Rocksista.
Oma kosketuspintani Stam1na-yhtyeeseen on jäänyt hävettävän vähälle, vaikka keski-ikäinen metallin suurkuluttaja olenkin. Bändi on tullut kuitenkin todistettua livenä useaan otteeseen, ja etenkin vuoden 2017 keikka Savonlinnan Operafestival Rocks! -tapahtumassa on jäänyt hyvin mieleen. Silti levylautaselle bändi on (jostain syystä) harvemmin päätynyt. Tietämykseni Stam1nan historiasta ja edesottamuksista ennen kirjan lukemista oli tasoa apukoulu. Juuri tästä syystä into pureutua tämän progressiivista thrashia, punkia ja metallia sekoittavan kokoonpanon taustoihin oli korkealla. Kirjaa on tylsä lukea, jos etukäteen tietää hovimestarin olevan murhaaja. Bändikirjat ovat harmillisen usein olleet pettymyksiä, jos artisti ei tarjoa kirjaan mitään uutta sisältöä. Sellaista, jota fanit eivät olisi jo lukeneet lukemattomia kertoja aiemmin. ”Muistipalatsi” sisältää onneksi paljon ja kaikkea.
Bändihistoriikit noudattavat hyvästä syystäkin suhteellisen samaa kaavaa, jossa alun kasvukivut voitetaan ja uutteran työskentelyn jälkeen noustaan menestykseen. Tämä on monen menestyneen bändin peruspilari ja toki myös Stam1nan tarina kiteytettynä, mutta Väntäsen rehellinen teksti tarjoaa syvällisen katsauksen olennaisesta eli yhtyeen musiikista, joka valitettavan usein jää täysin taka-alalle bändihistoriikeissa.
Jokainen Stam1na-albumin ideologia avataan huolellisesti ja yksittäisten biisien sielunelämän evoluutio on todella mielenkiintoista luettavaa. Väntänen avaa myös hyvin biisien tekemisen prosessia demottamisesta valmiin kappaleen äänittämisen prosessiin. Toki “Muistipalatsi”-teoksessa muistetaan tuoda ulkomusiikillisiakin seikkoja riittävästi esille, kuten Emma-gaalassa sekoilut ja muut yhtyeen hilpeät ryyppyreissut. Ei kukaan jaksaisi lukea 400 sivua pelkkää pedanttia musiikin syväanalyysia. Sekoilua pitää aina olla mukana.
Stam1nan jäsenet ovat myös erikoistuneet kehittelemään jos vaikka mitä erityisprojekteja pääbändinsä oheen (Eläköön Elämä, Wöyh!, Disease if the Nation, Hyljätyt ym.) Kainalojutut bändin sivuprojekteista tuovat kirjaan uuden tason ja Internetin syövereistä tuli etsittyä näidenkin kokoonpanojen antia.
Kirja maalaa Stam1nasta kuvan yhtyeestä, joka on todella ansainnut kaiken glorian ja kunnian, jota koplan eteen on siunaantunut. Armoton ja tinkimätön työ oman musiikin tekemiseen on saanut palkintonsa. Kirja soveltuukin hyvin päteväksi matkaoppaaksi aloitteleville stam1noille ja esimerkiksi, ettei pelkkä Spotify-soittolistaan pääsy takaa mainetta ja mammonaa. Toki voin vahvasti suositella kirjaa lämpimästi ihan kenelle vain. Teksti on sujuvaa, kuvamateriaalia on mukava määrä aikojen takaa nykypäivään asti ja yhtyeen vaiheet ja kehtiyskaari on erittäin mielenkiintoista luettavaa.
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.
