Anthraxin viimeiseksi studiolevyksi vokalisti John Bushin kanssa jäänyt ”We’ve Come For You All” täyttää 20 vuotta. Kuten monen muun metalliyhtyeen 1990-luvun laulajavaihdosten kanssa, myös Anthrax faneineen tuntuu haluavan nykyisin unohtaa koko aikakauden. Loistava ”Sound Of White Noise” oli yksi vuosikymmenen parhaita metallilevyjä ja edelleen kärjessä, mikäli Anthraxin puhtaasti musiikillisia suorituksia arvotetaan. Klassikkostatus sekä hitti- ja myyntiluvut ovat sitten asia erikseen.
Bushin loistava laulu on ollut parhaimmillaan Armored Saintin keulilla, mutta pitkästä aikaa soittimeen tiensä löytäneen ”We’ve Come For You All” -levyn avausraidan ”What Doesn’t Die” käynnistyessä hänen taituruutensa nousee jälleen esille. Vokaalit suorastaan räjähtävät korviin. Lainkaan väheksymättä Joey Belladonnaa, joka on edelleen erinomaisessa vedossa, on todella virkistävää kuulla Bushin väkevää tulkintaa pitkästä aikaa Anthrax-viitekehyksessä.
Rehellisyyden nimissä ”We’ve Come For You All” ei yllä Anthraxin parhaisiin teoksiin, mutta saattaa olla se aliarvostetuin. Se on pilvenpiirtäjän verran korkeammalla edeltänyttä ”Volume 8: The Threat Is Real” -pitkäsoittoa, jolla yhtye sekosi omaan nokkeluuteensa. Bändi tuntui uuden vuosituhannen alussa haluavan palata perusasioiden äärelle, ja materiaali on hiotumpaa sekä tuotanto selvästi raskaampi.
Anthrax ei ole koskaan ollut tyyliltään Slayerin kaltaista aggressiivista thrash metallia tai Metallican ja Megadethin kaltainen voiman ja melodian yhdistävä kone, vaikka neljän suuren joukkoon luetaan, mutta tällä levyllä päästään paikoitellen lähelle. Bushin laulun ohella Scott Ianin komppi hallitsee tätä murtomaahiihtoa suvereenisti. Muilta osin ohuissa sävellyksissä on aina vähintään yksittäinen räjähtävä panos ja repivä kitaraosuus, jolla niskaa päästään hetkeksi koettelemaan.
Parhaat vedot on sijoitettu alkuun, jossa bändi esittää turhista koristeista riisuttua heavy metallia varmaotteisesti. Loppua kohden ote alkaa kirvota, ja vierailijoina kuultavat Dimebag Darrell sekä Roger Daltrey eivät olennaisesti yhtenäistä kokonaisuutta. Darrellin tähdittämän ”Strap In On” lopusta löytyvä Judas Priest -tribuutti toki aina nostaa hymyn huulille.
Seuraavana vuonna yhtye taltioi Bushin kanssa vanhaa materiaaliaan uusiksi ”The Greater Of Two Evils” -levylle, joka johti väistämättömään reunion-kiertueeseen 1980-luvun kokoonpanolla. Bush palasi vielä muutamien keikkojen ajaksi riveihin 2009, mutta on sen jälkeen keskittynyt Armored Saint -uraansa. Vokalistin huippuhetki ”Sound Of White Noisen” jälkeen kannattaa ottaa kuunteluun tämä levy.
8/10
Ville Krannila
1.Contact
2.What Doesn’t Die
3.Superhero
4.Refuse To Be Denied
5.Safe Home
6.Any Place But Here
7.Nobody Knows Anything
8.Strap It On
9.Black Dahlia
10.Cadillac Rock Box
11.Taking The Music Back
12.Crash
13.Think About An End
14.W.C.F.Y.A.
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}