Hakaniemen Tokoinrannassa sijaitseva konserttisalin ja festivaaliteltan yhdistävä Helsingin juhlaviikkojen Huvila (monissa yhteyksissä myös Huvilateltta tai Huvila-teltta) on toiminut lukuisten kesäkonserttien näyttämönä jo vuodesta 1995.
Lauantaina 23.8. koettiin ainutlaatuinen ilta, kun Aurin kuusi keikkaa sisältänyt Suomen kiertue päättyi esiintymiseen loppuunmyydyssä Huvilassa. Yhtyeen Euroopan kiertueen neljällä paikkakunnalla mukana nähdään myös Eye Of Melian ja Helsinki sai kunnian olla näistä ensimmäinen. Ennen Helsingin iltaa Eye Of Melian oli esiintynyt vain yhdessä harjoitusluonteisessa konsertissa pienelle yleisölle kesäkuun alussa Hollannissa.
Eye Of Melian syntyi säveltäjä/tuottaja Martijn Westerholtin (Delain, ex- Within Temptation) luodessa levyllisen seesteistä, sinfonista ja elokuvallista musiikkia albumille “Legends Of Light” (2022). Kappaleiden teemat liikkuvat fantasiamaailmoissa ja Westerholtin (koskettimet) lisäksi yhtyeen täydentävät Johanna Kurkela ja Robin La Joy (laulu), sekä Mikko P. Mustonen (orkestroinnit ja ohjelmointi). Konserteissa varsinaista kokoonpanoa täydentää Timo Kurkela (taustalaulu).
Huvilassa yhtyeellä oli vain puoli tuntia esiintymisaikaa, johon mahdutettiin kuusi kappaletta. Avauksena kuullun “The Bell” -kappaleen maagiset sävelet täyttivät Huvilan ja myös visuaalisesti upea esitys pysäytti katsomaan ja kuuntelemaan. Taustalla ollut näyttö, jota yhtyeen logo koristi, oli näyttävä.
Kurkelan tervetulotoivotuksen jälkeen siirryttiin kappaleisiin “Light”, “Doorway Of Night” ja “Under The Grey Sky”. Muun muassa “Doorway Of Nightin” ja “Under The Grey Skyn” studioversioilla vierailee Aurin ja Nightwishin Troy Donockley, mutta lavalla häntä ei nähty. Kuulosti siitä huolimatta sille, että Donockley soitti näiden biisien osuudet livenä piilossa lavan takana?
Seuraavaksi kuultiin yllättävänä, mutta äärimmäisen hienona valintana seesteisten rauhallinen versio Bruce Dickinsonin hienosta “Tears Of The Dragon” -klassikosta. Kappaleen aikana vallinnut mystisen hieno tunnelma välittyi aina takariveille asti.
Tämän tunteikkaan esityksen jälkeen oli La Joyn vuoro kiittää paikalle saapunutta yleisöä ja ilahduttavana paljastuksena kuultiin, että Eye Of Melian on suuntaamassa ensi vuonna omalle kiertueelle ja saapumassa myös Suomeen. Tätä ei kannata missata!
Yhtyeen lyhyen setin päätösnumerona kuultiin “Ainiaan”, joka on suomenkielinen versio “Adrift In Eternity” -kappaleesta ja julkaistiin debyyttialbumin bonusbiisinä. “Ainiaan” oli täydellisen sopiva lopetus tähän esitykseen.
Tauon jälkeen oli Aurin ja samalla Johanna Kurkelan illan toisen esityksen vuoro. Nyt vasta kuudennen konserttinsa soittaneen Aurin kokoonpanon muodostavat kosketinsoittaja Tuomas Holopainen (Nightwish), laulaja Johanna Kurkela sekä multi-instrumentalisti ja laulaja Troy Donockley (Nightwish).
Kiertuekokoonpanon täydentävät rumpali Kai Hahto (Nightwish) sekä kosketinsoittaja/laulaja Johanna Iivanainen ja kitaristi Mikko Iivanainen (Altamullan Road).
Aurin taianomaisissa tunnelmissa liikkuva musiikki sisältää vaikutteita esimerkiksi Celtic folkista ja elokuvallisesta popista, mutta tiettyyn genreen yhtyettä on vaikea asettaa. Auri on musiikkia, jota on vaikea selittää sanoin. Auri on saanut nimensä fantasiakirjallisuudesta ja Auri on hahmo Patrick Rothfussin “The Kingkiller Chronicle” -trilogiassa. Musiikillisesti liikutaan jossain määrin samoissa tunnelmissa Ritchie Blackmoren luotsaaman Blackmore’s Nightin kanssa.
Konsertin lavastus oli tyylikkään pelkistetty, somisteina vain kymmenet ympäri lavaa sijoitetut lyhdyt ja vihreät kangasverhoilut. Holopainen, Hahto, Iivanaiset ja Donockley olivat omilla paikoillaan lavan taustalla puolikaaren muodossa, Kurkelan säteillessä röyhelöhelmaisessa mekossa etualalla kuin keijukainen satumetsässä.
Konserttiin oli valittu kappaleita kaikilta kolmelta Auri-albumilta “Auri” (2018), “II – Those We Don’t Speak Of” (2021) ja “III – Candles & Beginnings” (2025). Kurkela, Holopainen ja Donockley visioivat Aurin yhdessä jo vuonna 2011.
Konsertin avauksena Kurkela saapui lavalle esittäen rauhallisen mutta jännittävän “Those We Don’t Speak Of” -numeron yksin, jonka lopuksi muu yhtye liittyi mukaan. Seuraavaksi kuultiin “The Space Between” ja “I Hope Your World Is Kind”. Tässä vaiheessa oma keskittyminen kohdistui valokuvaukseen, mutta tehtävän suorittamisen jälkeen oli aika keskittyä tarkemmin illan musiikilliseen tarjontaan.
Neljäntenä kuulluun “Skeleton Treen” aikana myös konsertin loistava valoshow heräsi eloon, harmittavasti vasta medioille sallittujen valokuvauskappaleiden jälkeen. Näyttävät valonsäteet muodostivat hienoja valokuvioita myös teltan kattoon. Rumpali Hahdon osuus kappaleessa kuulosti poikkeuksellisen hyvältä ja miehen lähes kokonaan silmät kiinni tapahtuvaa soittoa oli ihmeellistä seurata.
Herkkä “The Duty Of Dust” kuultiin lukuisten lyhtyjen loisteessa. Donockleyn lauluosuus toi hienoa kontrastia Kurkelan lauluun, Johanna Iivanaisen täydentäessä laulutrion. Kurkelan mahtava viuluosuus säväytti kappaleen lopussa.
“Night 13” ja “Libraries Of Love” vangitsivat kuuntelemaan. Myös visuaalisuuteen oli jälleen panostettu lyhtyjen ja valojen luodessa taustaa esityksille.
“Blakey Ridge” on yksi uuden albumin suosikkikappaleistani. Kyseessä on hieno sävellys, joka sai vielä lisätehoa livemuodossa yleisön taputtaessa rytmikkäästi. Tässä hetkessä olisi maistunut iso tuoppi lyriikoissa mainittua Old Peculier -olutta!
“Kiss The Mountain” oli kuin suoraan musikaalista tai elokuvasta. Kappale soi kaihoisan tunteikkaana, missä kolmen laulajan käyttö toi syvyyttä rauhalliseen esitykseen.
Välispiikkejä ja puhetta keikalla kuultiin hyvin vähän, mutta “Aphrodite Risingin” alussa Donockley pääsi ääneen esittelemällä sen ensimmäisenä Aurin kirjoittamana sävellyksenä.
Kurkela & Iivanainen -kaksikon keskinäinen vuorovaikutus oli hienoa seurattavaa läpi keikan. Katseet, ilmeet ja eleet kertoivat ystävyydestä, ilosta ja välittämisestä. Kurkela ja Iivanaiset ovat tehneet jo aiemmin yhteistyötä studiossa esimerkiksi Tuomas Holopaisen “Music Inspired By The Life And Times Of Scrooge” -sooloalbumilla (2014) sekä Altamullan Road -yhtyeen parissa myös kiertueella, joten Aurin keikat ovat loogista jatkoa.
Iivanaiset täydensivät illan lauluosuudet vähäeleisesti, mutta vakuuttavalla tavalla. Kitaristi Mikko Iivanainen oli taustalla illan näkymättömin hahmo, soiton täydentäessä äänikokonaisuuden laadukkaasti ja erittäin ammattitaitoisesti. Huikeaa työtä.
Myös rummut olivat olennainen osa Aurin live-esiintymistä tehostaen kappaleita jämäkästi. Hahto oli mies paikallaan ja luja, mutta tyylitajuinen soitto sävytti kappaleita läpi keikan. Tästä hyvänä osoituksena toimivat seuraavina kuullut “The Long Walk” ja itämaisia sävyjä sisältänyt “See”.
“The Valley” vei kuulijat Muumilaaksoon ja illan ainoana lavan mustalle taustakankaalle heijastettuna efektinä nähtiin muutaman sekunnin ajan Nuuskamuikkusen tutun hahmon silhuetti. Donockley aloitti kappaleen huuliharpulla, kuinka muuten.
“Shieldmaiden” oli uuden albumin ensimmäinen singlejulkaisu ja erittäin vahva sellainen. Tarttuva melodia oli komeaa kuultavaa ja Auri nautti lavalla selvästi kappaleen aikana vallinneesta tunnelmasta.
“Museum Of Childhood” vei tekstissään kuulijat lapsuusmuistoihin. Skotlannin Edinburghissa sijaitsevan museon mukaan nimetty kappale tarjosi vahvaa yhteistyötä koko bändiltä. Biisi oli Kurkelan ehdoton tähtihetki ja hän lauloi tämän monipuolisen sekä pitkän oman sävellyksensä istualtaan täynnä iloa.
“Desert Flowerin” alussa esiin nousivat Kurkelan viulu ja Holopaisen koskettimet. Donockley ja Kurkela duetoivat kappaleen lauluosuudet vahvalla tunnelatauksella. Mieleen juolahti A Star Is Born -elokuva ja siinä nähdyt Lady Gagan sekä Bradley Cooperin yhteisesitykset.
Donockleyn laulua olisi mielellään kuullut illan aikana enemmän. Lavan kirkkaana tähtenä loistanut ja päälauluvastuun kantanut Kurkela on toki paikkansa ansainnut, muiden pysytellessä tarkoituksella taustalla. Eikä toisaalta Aurin levytetyssä musiikissa ole juuri enempää Donockleyn laulamia numeroita, kuin mitä nyt konsertissa kuultiin.
Ennen varsinaisen setin viimeistä kappaletta oli Kurkelan lausumien kiitosten aika:
“Kiitos rakkaat. Ilta hiipii aivan liian nopeasti. On tullut aika kiittää sydäntemme pohjasta tästä upeasta illasta ja jatkaa matkaa kohti seuraavia leirinuotioita. Sitä ennen piipahdetaan vielä hetki metsässä, maagisessa sellaisessa ja käydään yhdessä katsomassa, löydettäisiinkö jo vähän kantarelleja tai vaikkapa joku aivan vastustamaton uusi tanssi”.
“Them Thar Chanterelles” ja siihen liitetty pitkä jamittelu villitsi yleisön mukaan tanssiin ja taputuksiin. Tunteikkaat loppukiitokset, halaukset ja kumarrukset kertoivat, että lavalla oli ollut onnistunut ilta.
Konsertti ei toki päättynyt vielä tähän, vaan “Pearl Diving” soi koko yhtyeen osalta vahvana esityksenä. Tyylikkään sininen valaistus loi lavalle hienon tunnelman. Yleisössä muutamat rohkeimmat parit laittoivat lavan edessä tanssiksi.
Keikan päättäneen herkän “Fireside Bardin” aikana Hahto ja Iivanaiset poistuivat taustalta, Aurin ydinkolmikon jäädessä lavalle. Päätös oli tyylikäs, jossa Donocleyn loistava tulkinta ja akustinen kitarointi yhdistettynä Kurkelan heleään lauluun tuntui selkäytimessä asti. Kolmikko kiitti vielä yleisöä ja tunteikas leirinuotiomatka fantasiametsässä oli ohi.
Auri ja Eye Of Melian tarjosivat täpötäyden Huvilan yleisölle upean ja tarunomaisen illan. Metallimusiikista oltiin nyt kaukana, mutta suosittelen vilpittömästi kokeilemaan raskaampien keikkojen vastapainoksi välillä jotain aivan muuta. Näiden yhtyeiden kohdalla ette pety!
Raportti: Hannu & Riku Juutilainen
Kuvat: Hannu Juutilainen © Metalliluola
Perinteisen raskaan rockin ja melodisen metallin ystävä. Livekeikkojen ja (vinyyli)levymusiikin suurkuluttaja. Musiikin ohella vapaa-aikaan kuuluvat viskiharrastus ja frisbeegolf. Kamera on mukana keikalla kuin keikalla.
Intohimoinen livekeikoilla kävijä ja fyysisen musiikin raskaan sarjan keräilijä. Hifistä hullaantunut ja albumien teknisestä toteutuksesta kiinnostunut seikkailija, jonka sydän sykkii eniten Nightwishille, mutta tarkassa seurannassa on hard rockin ja perinteisen hevin monipuolinen maailma 70-luvun Black Sabbathista aina 2000-luvun sinfonisen metallin aaltoon asti kaikkine orkestereineen. Vapaa-ajalla ohjelmaan kuuluu frisbeegolf, jos radoille vain keikoilta ennättää.
