Marraskuun 3. päivä jäi soimaan metallin historian soundtrackiin, kun Englannin Wolverhamptonissa soitettiin odotettu ja kohistu keikka. Legendaarinen Judas Priestin perustajajäsen K.K. Downing palasi lavoille soittamaan yhtyeensä materiaalia yhdessä vokalisti Tim “Ripper” Owensin ja rumpali Les Binksin kanssa – kummatkin Judas Priestissä vaikuttaneita muusikoita.
Irlantilaisrumpali Les Binks soitti Priestissä 1970-luvulla jättäen merkkinsä kolmeen levyyn ”Stained Class”, ”Killing Machine/Hell Bent For Leather” ja livelevyyn ”Unleashed in the East”. Les on jäänyt fanien mieleen poikkeuksellisen lahjakkaana rumpalina ja avittipa hän jopa bändiä kirjoittamaan eeppisen klassikkobiisin “Beyond the Realms of Death”. Sittemmin mies on rumpaloinut muun muassa Lionheart-yhtyeessä ja muissa eri projekteissa.
Tim Owens astui Rob Halfordin suuriin saappaisiin vuonna 1997 “Jugulator” albumilla ja ura Priestissä jatkui vielä muutaman vuoden bändin julkaistessa pari livelevyä (“98 Live Meltdown”, 1998, “Live In London”, 2003) ja “Demolition” studioalbumin vuonna 2001. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi vokalistin kyvyn laulaa mitä tahansa, mutta Rob Halfordinkin jo siirtyessä kokeellisista projekteistaan (Fight ja 2wo) perinteisen metallin pariin oli vain ajan kysymys milloin laulajan pesti vaihtuisi. Ripper on sittemmin ollut äärimmäisen tuottelias ja herran diskografia on pidempi kuin Kiinan muuri.
Ei sovi unohtaa, että illan keikalla bändin bassokitaran varressa oli Megadethissä kannuksensa ansainnut David Ellefson ja toisessa kitarassa nuori A.J. Mills, joka on tunnettu K.K. Downingin tukemasta Hostile-yhtyeestä. K.K. on tuottanut yhtyeen molemmat albumit ja kirjoittanut heille myös kappaleen “Addiction”.
Keikkayleisössä näkyi myös se ihan aito ja oikea perustajajäsen laulaja Allan Atkins, mutta häntä ei toistaiseksi lavalla nähty. K.K. Downing ja Ian Hill pyysivät aikoinaan Allania liittymään bändiinsä ja nimi ”Judas Priest” adaptoitiin tätä kautta.
Harmaa kausi eron jälkeen.
K.K. ilmoitti erostaan Judas Priestistä vuonna 2011 ja sittemmin on tapahtunut paljon. Kitaristi on käynyt konkurssin partaalla, julkaissut omaelämäkerran ja metallikansa on saanut lukea K.K.:n ja Judas Priestin välisestä suukovusta joskus jopa päivittäin. Priestiin paluu on ollut juupas-eipäs -leikkiä. Ajoittain tilanne ei ole näyttänyt hyvältä ja koko tarinan kertomiseen ei Internetin palstatilat riittäisi.
Tänä vuonna aurinko on alkanut paistamaan risukasaankin – ainakin metalliyleisön mielestä – kitaristin soittaessa Bloodstock-festivaaleilla Judas Priestin kappaleita yhdessä Ross the Bossin yhtyeen kanssa. Odotettu paluu lavoille kirvoitti yhä laajemman keskustelun herran mahdollisesta paluusta Judas Priestin riveihin.
K.K. on perustanut Wolverhamptoniin, niin sanottuun Black Countryyn oman keikkapaikkansa nimeltä KK’s Steel Mill, jossa soittaa viikoittain pieniä ja keskisuuria yhtyeitä. Oli vain ajan kysymys, kun herra itse asteli oman areenan lavalle.
Paikan päällä koettua ja nähtyä.
K.K. Downingilla on suomalaisyhteyksiä, kun hänen websivustoaan K.K. Downing’s Steel Mill (www.kkdowning.net) ylläpitää suomalainen tiimi. Kitaristin hyvä ystävä ja tiimin jäsen Jari Asell oli paikan päällä Wolverhamptonissa todistamassa miten illan anti toimi.
– Keikkapaikan edessä oli kaksi pitkää jonoa jo kolme tuntia ennen keikan alkua. K.K. ja kumppanit pitivät myös Q&A- ja Meet & greet -tilaisuuden yli 200 fanille, Jari muistelee.
Illan aikana soitti myös Iron Maidenissä laulaneen Blaze Baileyn yhtye ennen David Ellefsonin bändiä. Jarin mukaan kahden lämppärin jälkeen tunnelma oli niin sanotusti tapissaan, mutta kovin meno syntyi K.K:n kokoonpanon aloitettua shownsa.
– Keikka alkoi “Riding On the Windillä”, jota seurasi “The Green Manalishi” ja noin 2000 hengen yleisö alkoi olemaan jo hysteerisessä tilassa. K.K., Ellefson ja A.J. tekivät lavaliikkeensä synkrossa selvästi harjoiteltujen kuvioiden mukaan ja Ripper veti tuttuun tyyliinsä kovaa ja korkealta.
– K.K. esiintyi, kuin ei olisi ollut päivääkään pois lavalta. Hän on edelleen relevantti Flying-V -mies ja näytti nuoremmille osaamistaan, Jari jatkaa.
Jarin mukaan myös Les Binks vakuutti rummuissa vetäen muun muassa rumpusoolon ennen “Exciter”-kappaletta. David Ellefson näytti nauttivan keikasta täysin palkein laulaen useita taustoja.
Illan hienoimpia hetkiä koettiin balladin muodossa.
– Keikan lakipisteenä toimi setin keskivaiheilla soitettu “Before the Dawn”, jota Priest ei ole koskaan soittanut livenä. Yleisö lauloi silkasta liikutuksesta mukana. Biisin jälkeen olikin hienoa kuulla Painkiller-levyltä “Between the Hammer & the Anvil”, joka sai taas nyrkit nousemaan ilmaan, Jari kertaa illan antia.
KK’s Steel Mill ei ole kapasiteetiltaan megaluokan areena ja nyt siellä testattiin ensimmäisen kerran pyroja. Illan show sisälsi tulta, liekkejä, kipinäsuihkuja, lasereita – kaikkea mitä metallikeikalta voidaan odottaakin. Jopa K.K. oli hieman varuillaan.
– K.K. kertoi keikan jälkeen, että liekit saattoivat ehkä olla liian isot sillä lämpö oli tuntunut lavan takana ja tuli ylsi ehkä liiankin lähelle 116 vuotiaita kattorakenteita, Jari naurahtaa.
Mitään vakavaa ei kuitenkaan sattunut ja yleisö huusi Judas Priestin keikoilta tuttua “Priest! Priest” Priest!” -huutoa ennen encoreita. Keikan jälkeen päästiin myös juhlistamaan K.K. Downingin syntymäpäiviä takahuoneessa.
– Bäkkärillä oli K.K.:lle varattu yllätyskakku ja lauloimme muiden bändien kanssa onnittelut syntymäpäivän johdosta. Oli hauskaa nähdä, kun Baileyn ja Ellefsonin bändien soittajat keräsivät K.K.:n nimmareita levyihin, kuin kuka tahansa fani. Suuri on kunnioitus tätä heavylegendaa kohtaan.
Keikan jälkeen K.K. kertoi Jarille kuinka tyytyväinen hän oli bändin soittoon vaikka yhteisiä harjoituskertoja ehdittiin vetää vain kerran. Miten timanttiselta bändi kuulostaisikaan, jos he pääsisivät kiertuelle hiomaan yhteistä soittoaan.
Jari on nähnyt 1980-luvulta lähtien yli 40 Judas Priestin keikkaa.
– Tämä keikka iskostuu paatuneemmankin Priest-fanin verkkokalvolle vahvalla muistijäljellä! ”Fall to your knees and repent if you please!” Jari summaa.
Uran jatko ja Judas Priest vol. 2?
Sittemmin on tullut selväksi ettei K.K. tule esiintymään Judas Priestin riveissä edes yhtyeen 50-vuotisjuhlakeikoilla. Toisaalta tälle kokoonpanolle, joka hurmasi Wolverhamptonin yleisön, on varmasti kysyntää jatkossa. K.K. on kertonut pitävänsä Ellefsonin esiintymisestä ja on myös ilmoittanut palaavansa tien päälle vuonna 2020. Tim “Ripper” Owensin kanssa homma tunnetusti onnistuu ja keikan perusteella myös Les Binks on edelleen iskussa.
Mikä sitten on oikea Judas Priest? Ajautuuko bändien keskinäinen nahina samoihin mittasuhteisiin, kuten Venomilla, Batushkalla tai Rhapsodylla ja jakaako kaksi kokoonpanoa fanit kahtia? Nykyisessä Judas Priestissä vaikuttaa käytännössä vain yksi perustajajäsen – basisti Ian Hill. Rob Halford (toki ensimmäisellä julkaisulla jo mukana vuonna 1974) ja Scott Travis (vuodesta 1990) ovat yhtyeen vakikalustoa yhdessä Glenn Tiptonin kanssa, mutta eivät teknisesti ottaen ole alkuperäisiä jäseniä. Glenn on sittemmin siirtynyt taustajoukkoihin valitettavan Parkinsonin taudin takia ja Andy Sneap on korvannut hänet lavalla. Juurikin Andyn paikka bändissä olisi ollut uhattuna K.K.:n mahdollisen paluun johdosta. Lahjakas Richie Faulkner tuskin olisi siirtynyt tontiltaan ja K.K.:n mukaan hän tekisi mielellään yhteistyötä Richien kanssa. Voi myös spekuloida, mahtuisiko Priestiin kolme kitaristia kuten Iron Maideniin.
Jää nähtäväksi minkälaisia käänteitä tilanne vielä saa. Judas Priestin matkaa ei välttämättä ole enää montaa vuotta jäljellä ja metallijumalien tarun toivoisi päättyvän kaikille suotuisalla tavalla, kunniakkaasti.
Teksti: Pete Alander
Kuvat: Jari Asell & Artur Tarczewski
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.
