Vauhtia, vimmaa ja koukeroita. Näistä on yhdysvaltalaisen Vitriolin debyytti tehty. Bändin esittämä tekninen kuolo on paljosta velkaa esimerkiksi Nilelle sekä Dying Fetusille. Valitettavasti edellä mainittujen bändien sävellys- ja sovitustaito ei ole tarttunut matkaan.
”To Bathe From The Throat Of Cowardice” lähtee rivakasti liikkeelle ja odotukset jopa nousevat aavistuksen. Pudotus on kuitenkin jyrkkä, kun se kuuluisa punainen lanka kadotetaan jo alkumetreillä. Lähes koko levyn keston ajan tuntuu siltä, että mennään soitto edellä eikä sävellyksillä tai sovituksilla ole niinkään väliä. Kiemuroita vyörytetään kuulijaa kohti hengästyttävällä tahdilla ja toisinaan vaikuttaa siltä ettei kitara tiedä mitä basso tekee. Teknisyys pelkän teknisyyden takia ei ole koskaan toiminut eikä toimi nytkään.
Viimeinen naula arkkuun on aiemmin mainittu sävellystyö. Sisältöön nähden biisit ovat aivan liian pitkiä eivätkä erotu toisistaan, mikä puolestaan johtaa auttamattomasti puutumiseen ja erityisesti levyn loppupuolisko ei vain jaksa innostaa.
Herroilla on soittotaito selvästi hallussa ja muutama kunnon tapporiffi on myös saatu mahdutettua levylle. Tästä huolimatta kuolometallin ylikansoitetussa genressä vaaditaan huomattavasti enemmän kuin mitä tällä amerikkalaiskolmikolla on tarjota.
5/10
Marko Klingberg
1.The Parting Of A Neck
2.Crowned In Retaliation
3.Legacy Of Contempt
4.I Drown Nightly
5.The Rope Calls You Brother
6.A Gentle Gift
7.Violence, A Worthy Truth
8.Victim
9.Hive Lungs
10.Pain Will Define Their Death
Kipinä raskaampaa musiikkia kohtaan syttyi jo vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvulla enon levykokoelmaa selaillessa. Number Of The Beastin kaltaiset kansikuvat iskostuivat lähtemättömästi nuoren miehenalun verkkokalvoille. Siitä asti on metallisempi musiikki ollut iso osa elämää. Ja vaikka olen kaikkiruokainen, on raskaampi ja synkempi ulosanti lähimpänä sydäntä.
 Metalliluolan arvio, Marko Klingberg.){kind=link}