Suomen parhaimpiin metallin vientituotteisiin lukeutuvan Nightwishin toisen studioalbumin Oceanbornin julkaisusta tulee jo 16 vuotta. Nightwish oli tuohon aikaan vielä suhteellisen tuntematon yhtye, mutta Oceanborn oli se julkaisu jolla alettiin raivaamaan tilaa Suomesta sekä myös muualta maailmasta. Nightwish oli ajallisesti oikeaan aikaan liikenteessä, kun melodinen metalli oli suosionsa huipulla ja tilausta oli juuri Nightwishin tyyliselle yhtyeelle.
Kun edellinen albumi Angels Fall First oli vielä kevyesti taottua taidetta, niin tällä levyllä peruskallioon oli hakattu semmoiset uurteet, jotka kannattavat yhtyettä tulevaan maailmanlaajuiseen suosioon. Vaikka yhtye olikin nuori ja kokematon, niin se ei levyllä juuri kuulu. Tuomas Holopainen on jälkeenpäin todennut, että levyä tehtäessä mentiin yhtyeen taitotasojen äärirajoilla ja äänityssessiot olivat erityisen raskaita. Nightwish oli omaan tahtotilaan sitoutunut ryhmä nuoria muusikoita, joihin eivät ulkoiset koneistot vaikuttaneet. Levyn jälki on omalla tapaa herkkä, kaunis sekä myös taiteellisen synkkä, olematta kumminkaan pinnallinen tai liian kaupallinen. Oceanborn on mielestäni Nightwishia parhaimmillaan, vaikka visiot olivat korkealla, niin käytännön toteutus oli vielä hyvin perinteisellä tasolla. Levyä kuunnellessa ylimääräisiä orkestereita ei jää edes kaipaamaan. Tuomas Holopainen oli saanut puristettua yhtyeestään ja omasta soittimestaan kaikki tehot irti ja jälki on kerrassaan vakuuttavaa.
Kuinka moni ei olisi ihastellut avausbiisin ”Stargazersin” mahtipontista ja vangitsevaa melodiankulkua. Biisi nousee Tarjan avulla semmoisiin korkeuksiin, joihin hyvin harva Nightwishin tulevien albumeiden avausraita on pystynyt. Yhtään heikommaksi ei jätä ”Gethsemane”, jonka kosketinvoittoiset sävelmät jatkaa levyn hienoa tunnelmallista linjaa. Jos ihokarvat eivät vielä ensimmäisten biisien aikana ole pystyssä, niin ”Sacrament Of Wilderness” korjaa asian. Biisin kaunis mutta jylhä tunnelma kulminoituu Tarjan erittäin hienoon lauluun. Biisin sovitukselliset ratkaisut ovat esimerkillisiä nuoren yhtyeen päättäväisyydestä tehdä musiikillaan jotain ainutlaatuista. Levyn ensimmäinen balladi ”Swanheart” on herkkä kappale, joka saa karskeimmankin hevikarjun silmäkulmat lähes kostumaan. Kappaleen lopussa kuultavat soolot kuljettavat kuulijaa unenomaiseen paikkaan, jossa voi aistia levynkannen rauhallisen olotilan. ”Moondance” laittaa sitten jalalla koreaksi ja voin hyvin kuvitella, että tämän biisin aikana moshaukset ovat saaneet tilaa kansantanssiaskelilta. Kaikessa korniudessaan folk-tyyliset iloiset sävelmät istuvat albumin kokonaisuuteen ja biisi huokuu positiivista ilmavirtaa.
Nightwishin osaamista voi myös ihastella kaikkien tunteman lumimies-piirretyn tunnuslaulun aikana. ”Walking In The Air” on kappaleena niin klassikko, että oli jo riski kajota siihen. Nightwishin sovitukselliset ratkaisut nostavat biisin alkuperäisen tasolle, tai jopa sen ylitse. Erittäin hieno coverointi, joka ei ole menettänyt otettaan vuosien aikana. Myöhemmillä painoksilla mukana ollut ”Sleeping Sun” päättää levyn erittäin kauniilla tavalla. Ainoan pienen kauneusvirheen saa kappale ”Devil & The Deep Dark Ocean”, jonka rankempi lähestymistyyli ei täysin napsahda kohdalleen. Jostain syystä tämä kappale ei ole itseäni näiden vuosien aikana koukuttanut ja vieläkin sen monesti levyä kuunnellessa ohitan.
Oceanborn on ajalleen omistautunut taideteos, joka onnistuu vielä tänäkin päivänä saamaan hienoja musikaalisia elämyksiä kuuntelijassaan. Tuomas Holopainen osoittaa levyllä olevansa suomen parhaimpia muusikoita jo parikymppisenä. Kitaristi Emppu Vuorinen sai levyllä myös paljon tilaa. Vuorisen riffit ja kitaramelodiat ovat vahvimmillaan juuri Oceanbornilla tai seuraavalle levyllä Wishmasterilla. Tarja Turunen on omassa luokassaan, vaikka hänenkin osuuttaan jotkut ovat vuosien aikana kritisoineet. Tämä on mielestäni Nightwishin paras albumi, jonka kokonaisuutta ja tunnelmaa yhtyeen vahvimpana albumina eivät uudempien levyjen laajamittaiset sävellykset ja orkesterit horjuta. Levyltä on kuultavissa jollain tapaa viattomuus sekä nuoruus, jotka yhdistyvät varmasti myös omaan maailmankuvaan vuonna 1998.
9 ½ / 10
Juha Karvonen
1.Stargazers
2.Gethsemane
3.Devil & The Deep Dark Ocean
4.Sacrament Of Wilderness
5.Passion And The Opera
6.Swanheart
7.Moondance
8.The Riddler
9.The Pharaoh Sails To Orion
10.Walking In The Air
11.Sleeping Sun
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
