Oletko koskaan haaveillut festivaalista, joka kiteytyy loistavaan yhteishenkeen, mustaan huumoriin, ja synkkään elävään musiikkiin, joka ei rajoitu Radio Rockin soittolistoihin?
Mikäli mielessäsi yhdistit Nummirockin kuvaukseen, et ole kaukana. Kyseessä on kuitenkin tällä kertaa yksityinen metallifestivaali, joka kantaa nimeä Selviytyjät.
Mikä Selviytyjät?
Selviytyjät Private Metal Festival on järjestetty täysin vapaaehtoistoimintana vuodesta 2006 lähtien kymmenen kertaa. Alun perin tapahtuma järjestettiin pienimuotoisena kokoontumisena ystäväpiirin sisällä muutaman bändin esiintyessä. Viime vuosina tapahtumassa on pääsääntöisesti ollut 300-500 kävijää, joten kyseessä on musiikkialan ihmisistä koostuva hyvin tiivis ja intiimi tapahtuma. Festivaaleille pääsee ainoastaan kutsulla.
Selviytyjät järjestetään Etelä-Pohjanmaalla ulkopuolisilta salatulla alueella. Tänä vuonna paikaksi määräytyi erään järven rannalla, peltojen ja metsien keskellä sijaitseva tapahtumakeskus.
Perjantai 11.8.
Selviytyjät -festivaalin järjestäjät avasivat tapahtuman parisen kymmentä minuuttia alueelle saapumisen jälkeen. Ei mennyt kauaakaan avauksesta, kun järjestävä taho tuli kutsumaan ihmisiä sisään ensimmäisen bändin aloitukseen. Selviytyjissä tarjotaan jokaiselle esiintyjälle jälleen pullollinen esiintymistä värittävää virvoketta, joka lavalla tulee tyhjentää ennen esiintymisen päättymistä.
EXTINCTION IN PROGRESS
Teknistä äärimetallia varmalla otteella soittava vaasalainen bändi sai kunnian avata kymmenennet selviytyjät esiintyjien osalta. Vuosikymmenen alusta toiminut pumppu veti hyvän setin siihen nähden, ettei minulla juuri mielikuvaa yhtyeestä vielä ollut. Itse löysin keikan perusteella musiikista taipumuksia progressiivisempaan metalliin kuitenkin niissä määrin, etten heitä tähän alagenreen laittaisi. Elokuvista, peleistä ja sarjakuvista lyriikkansa ammentaen yhtyeen musiikista kuuli selkeitä yhtymäkohtia esimerkiksi Tove Janssonin klassikkoteokseen. Extinction in Progress hälytettiin esiintymään, kun alkuperäinen avaava artisti peruuntui, eikä ollut lainkaan huono korvaaja.
Ensimmäisen bändin jälkeen vetäydyin leirintäalueelle nauttimaan virvoitusjuomista ja hyvästä seurasta. Festivaalialueelle oli tällä välin löytänyt yksi, jos toinenkin kutsun saanut. Asuntovaunuun rakennetusta saunastakin kuului ja näkyi jo omaan silmääni ensimmäisiä elonmerkkejä. Alueella vallitsi synkän kansan keskuudessa hilpeä tunnelma, joka oli suorastaan käsin kosketeltava. Selviytyjät 2017 oli potkaistu erittäin onnistuneesti käyntiin.
Ei mennyt aikaakaan, kun seuraava bändi oli valmiina valtaamaan lavan. Vaikken ollut kyseisestä yhtyeestä aikaisemmin tietoinen, antoi heidän nimensä jo hieman lupausta tulevasta.
SAPATA
Lavalla seisoo kaksi kielisoittajaa mustissa laseissa ja naissolisti lierihatussa ja mustissa vaatteissa. Palataan aikaan, jolloin metallimusiikki otti ensiaskeleensa. Uskollisena tyylille, jonka Black Sabbath aikoinaan loi, Sapata onnistui vakuuttamaan sekä allekirjoittaneen että varmasti jokaisen saliin pidemmäksi aikaa jääneen. Hypnoottinen, mystinen, turhia kiertelemätön, 2014 Tampereella perustettu kuluvana vuonna debyyttinsä julkaissut Doom Rock -yhtye oli vahvassa vedossa ja selvästi kotonaan lavalla.
Sapatan tyhjentävän esityksen jälkeen löysin itseni järven rannasta nauttimasta hämärtyvästä illasta. Helsinkiläinen MC Mökä oli laittanut leirinsä pystyyn järven viereen. Muutaman sanan kanssaan vaihdettuani, siirryin tarkistamaan Chef Laara la Merden burger-tarjonnan. Sekä kasvis- että lihansyöjät huomioiva monitoiminainen oli tänä vuonna tullut täydentämään Selviytyjien aiempina vuosina tutuksi tullutta makkarapainotteista ruokapuolta. Seuraavaksi oli vuorossa päivän toiseksi viimeinen esiintyjä.
SUPREME HAVOC
Lavalla näkyi esimerkiksi suomen BM-pioneeri Black Dawnista tuttu kasvo. Asetin odotukset korkealle, mahdollisesti liian korkealle. Supreme Havoc ei tarjonnut itselleni mitään uutta, saattaa olla, että bändi vaatisi useamman kuuntelukerran, jotta iskisi tähän kuulijaan. Keikka oli perusvahva, yhtye oli selkeästi omistautunut jutulleen ja se näkyi lavalla. Tämä Seinäjoelta saapuva porukka kuvailee itseään bändiksi, joka on onnistunut yhdistämään raa’at alataajuusvoittoiset kitarariffit, d-beatin, sludgea, doomia ja vihamieliset lyriikat saavuttaen uniikin brutaalin soundin.
Illan viimeinen esiintyjä on vanha tuttu jo reilun kymmenen vuoden takaa ja jonka olemassaolon olin jo lähes ehtinyt unohtaa. Onneksi on olemassa tapahtumia kuten Selviytyjät, jotka pitävät huolen siitä, että hyvä metallimusiikki ei katoa muistista valtavirran varjoon.
MIRZADEH
Vuonna 2000 Alajärvellä perustettu Dark Metal -yhtye antoi selviytyjien ensimmäiselle päivälle arvoisensa päätöksen. Monipuolista tummaa metallia tarjoileva, lyyrisesti pakanismiin sekä entisaikojen elämään Suomessa nojaavan bändin setti toimi sulkevana esityksenä vallan hienosti. Mirzadeh onnistuu erityisesti sitomaan synkän tunnelman ja tietyn mustan metallin tyylisen olemuksen musiikkiinsa laulamatta henkimaailman asioista. Musiikin ytimen muodostivat melodiset, osittain folkahtaviakin riffejä korostavat kosketinsoitinosuudet, joita yhtye hyödynsi taidokkaasti. Mirzadeh on yksi niitä bändejä, joita ei haluaisi lokeroida mihinkään, sillä musiikissa on niin monia ulottuvuuksia.
Viimeisen bändin lopetettua oli aika viedä kamera telttaan lepäämään ja siirtyä itse nauttimaan saunasta. Hyvässä sekä uusista että vanhoista kävijöistä koostuvassa seurassa aika vierähti yllättävän nopeasti ja ennen kuin huomasinkaan, ulkona alkoi olla valoisaa.
Lauantai 12.8.
Lauantai on perinteisesti toiminut S-expo -päivänä. Kyseessä on Selviytyjien pienimuotoiset messut, jotka avaavat festivaalin toisen päivän. Tänä vuonna messujen yhteyteen on liitetty bingo sekä pari kappaletta tumman huumorin vahvasti sävyttämää, ellei peräti siihen hukkunutta Stand-Up esitystä.
Edellisillan venähtämisestä johtuen en itse ehtinyt todistaa bingoa. Kykenin vain hyvin nopeasti tarkistamaan messutarjonnan, johon kuului mm. koruja, kierrätysmateriaaleista tehtyjä vaatteita, käsitöitä, tatuoija, eläinsuojeluyrityksen kannatustuotteita, erotiikkavälineitä sekä soittimia ja soitintarvikkeita – muun muassa Selviytyjien backline.
Aivan hetken kuluttua lavalle astuu rovaniemeläislähtöinen stand-up muusikko Ville Saarenketo, joka on viime vuosina heittänyt paljon keikkaa ympäri Suomea. Kuvailisin esitystä, mutta aivan kuten seuraavankin esiintyjän Juhani Nevalaisen show, eivät yksityiskohdat kestä julkista kommentointia. Sen uskallan sanoa, mikäli tarjolla on mahdollisuus mennä tarkistamaan näiden herrojen esiintyminen etkä kuulu tiukkapipoisimpaan kansaan, tee se – et tule pettymään.
Edeltävää päivää rauhallisemmissa merkeissä vietetty iltapäivä kului mukavasti erinäisten seurueiden kanssa enemmän ja vähemmän syvällisiin keskusteluihin. Ennen kuin huomasinkaan, oli aika kerätä kameransa (ja itsensä) ja siirtyä tarkistamaan päivän ensimmäinen bändi.
TYRANT DISCIPLE
Toinen yhtye kattauksesta, jonka olemassaolon olen jo lähes ehtinyt unohtaa. Löysin Tyrant Disciplen suunnilleen samaan aikaan Mirzadehin kanssa mikseri.net -palvelusta nyt jo ammoisiksi luonnehdittavina aikoina. Muistikuvani bändin musiikista onnekseni pettivät minut. Kauhajoen death/thrash -orkesteri yllätti vahvalla suorituksellaan sekä musiikkinsa, että lavaesiintymisensä puolesta. Ulkoa sateelta saliin pakoon tulleet eivät varmasti katuneet päätöstään tulla tarkistamaan toisen päivän avannut yhtye. Jään innolla odottamaan, mitä bändin tulevaisuus tuo tullessaan.
DOROTHY POLONIUM
Dorothy Poloniumiin olen aikaisemmin tutustunut internetin välityksellä. Tuolloin bändi ei saanut aikaiseksi minkäänlaisia värähtelyitä. Selviytyjät-esiintymisen perusteella toivon, että olisin käynyt katsomassa bändin aikaisemmin elävänä. Myös Noumenassa vaikuttava laulaja Suvi Uura vakuutti monipuolisilla laulu- sekä esiintymislahjoillaan. Jazzahtavalla vokaalityylillään mystisiin mielenmaisemiin johdatellen laulajatar vietteli yleisön. Kuultavaksi saatiin tarttuvat modernia melodista valtavirtametallia lähentelevät omaperäiset kitarariffit ja lähes demonisen sähinämäinen laulu. Dorothy Polonium nautti selkeästi lavalla olosta. Itselleni jäi esiintymisestä mielikuva, että lava oli aivan liian pieni tälle bändille. En ihmettele, mikäli yhtye tullaan näkemään muutaman vuoden päästä tulevaisuudessa suuremmilla areenoilla. Melkoinen esitys vasta kaksi vuotta vanhalta jyväskyläläisbändiltä.
FREEDOMINATION
Thrashporukka Vantaalta. Muistiinpanojeni mukaan verrattavissa parin vuoden takaiseen Inkvisitor -vetoon ja tämä bändi on kiertänyt mm. Lost Societyn kanssa eli kyseessä ei voi olla huono asia. Energinen keikka, jätkät selvästi tykkäävät lavalla olemisesta. Perusvarma ja hyvä veto, ainakin paikalla oleva yleisö tuntui olevan hyvin mukana. Muutama oma juttu mukana perinteisestä thrashista poiketen ja yhtye kannattaa käydä katsastamassa keikoilla, mikäli kyseinen tyyli uppoaa. Freedomination pokasi jonkinlaisen palkinnon nopeimpana esiintymisjuoman alas kiskaisseena.
A SOUL CALLED PERDITION
Kyseessä oli harvinaislaatuinen ensikeikka, jollaisia ei useasti ole tullut todistettua. Itse anniltaan setti koostui omista ja lainakappaleista. Omaa mieltäni lämmitti erityisesti Arch Enemy -laina ”Nemesis”. Hämeenlinnalainen 2013-2014 välillä perustettu, Pain Confessorin silloisesta horroksesta noussut metalliyhtye ei ole saavuttanut täyttä potentiaaliaan. Melodisen Death Metallin vaikutus bändin musiikkiin oli selkeästi kuultavissa, mutta itse lokeroisin bändin ns. sankariheviksi ilman turhia hienosteluja. Ei hassumpi keikka, muttei mitenkään tajunnanräjäyttävä.
Ennen seuraavaa esiintyjää täytyi käydä lisäämässä kehoon nesteitä. Rytmihäiriö-tanssi- ja soitinorkesteri esitelköön lukijalle sen juoman, jota allekirjoittanut kaatoi alas kurkustaan. Tästä johtuen muistiinpanoihin oli eksynyt jokunen kirjoitusvirhe. Seuraava esiintyjä kiinnosti kuitenkin niissä määrin, että lavan eteen tuli ajauduttua hyvin vikkelään huomattuaan keikan alun lähestyvän.
NOUMENA
Juuri ”Myrrys” -albumin julkaissut pitkän linjan ähtäriläisbändi Noumena on valmiina imaisemaan kuulijansa mukaan matkalle suomalaiseen melankoliaan. Mikäli joku uskaltaa väittää, ettei tunne Noumenaa ulkonäöltä, hän on todennäköisesti väärässä. Nykyajanlaskulla saattaa vaikuttaa ikuisuudelta aika, jolloin kyseisen bändin promokuvasta tehty meme oli jaossa lähes jokaisessa sosiaalisessa mediassa. Tuoreelta albumilta ”Kirouksen Kantaja” -kappaleen musiikkivideo päättyy mainittuun tilanteeseen. Noumenan keikka oli kokonaisuudessaan erinomainen taidonnäyte siitä, mihin suomenkielinen melodinen death metal kykenee. Bändin soundi on omaleimainen, kylmä ja melodisen melankolinen hävittämättä tiettyä raakuutta ja karuutta. Kitaristi Ville Lamminahon sävellykset toimivat omaan korvaan sekä levyllä että livenä aivan omalla tavallaan. Ehdottomasti tämän vuotisen Selviytyjät -festivaalin kovin keikka.
KYY
Viimeisenä lavalle astui tämän vuoden puolella äärimmäisen kovaan tahtiin aktivoitunut black metal ”tulokas”, Kyy. Eilisen lopetuksen tavoin, festivaalipäivä on hyvä paketoida bändien puolelta tummaan metalliin. Kuluvan vuoden puolella hyvin aktiivisesti keikkaillut Kyy loistaa aivan omalla tavallaan lavapresenssillään ja kappaleiden tunnelma välittyy aina salin ulkopuolelle saakka. Viimeksi näin yhtyeen vuoden alussa lämmittelemässä mm. Urfaustia ja TotalSelfHatredia Helsingin Virgin Oilissa ja lavalla olemisen varmuus tähän nähden kehittynyt huomattavan nopeasti. Lahtelaisen 2013 perustetun BM-yhtyeen soundista puuttuu vielä omaan korvaani jotain omaperäistä, mutta tästä huolimatta todella vahva esitys Kyyltä.
Eilistä hyväksi todettua kaavaa seuraten tänäänkin kamera lähtee levolle ja mies saunaan. Tällä kertaa ankaran sateen saattelemana.
Sunnuntai 13.8.
Pelastavan aamupalapurilaisen ja kahvikupillisen turvin siirryin saliin seuraamaan jo aikaisemmin kokonaisen stand-up setin heittäneen Ville Saarenkedon lyhkäisen puoleista, mutta kovin hauskaa soolovetoa, jolla hän toivotti tervetulleeksi kaksi viimeistä esiintyjää. Helsinkiläiset koomikot Eero Corso ja Kirsikka Pirinen lopettivat Selviytyjät mustalla räävittömällä huumorilla. Kiitosten jälkeen suuntasin pois alueelta. Illalla myös ulkopuolisille avoimet jatkot olisi tarjonnut Seinäjoella teuvalainen, kuuleman mukaan todella kova Dimman. En ehtinyt nähdä bändiä Nummirockissa ja valitettavasti jouduin jättämään esityksen tälläkin kertaa väliin.
Selviytyjät -festivaalista ei jäänyt jälkeäkään itse paikalle, jossa se järjestettiin, mutta paljon tätä syvemmälle se painui kävijöiden mieliin. Ensi vuotta odotellessa voi vain toivoa olevansa onnekas ja saavansa kutsun jälleen. Mikäli lukijalle käy kutsu, ei muuta kuin RRREMMIHIN!
Raportti: Marko Seppi
Kuvat: Marko Seppi & Antti Myllyaho
Metalliluolan uutistoimitus. Tällä hetkellä uutisia ja tiedotteita julkaisevat Ville Krannila, Pete Alander, Mikko Huuhka ja Joni Renko.
