Kitaravirtuoosi Erja Lyytisen uusi ”Smell The Roses” -albumi julkaistiin 28.3.2025, mutta jo edeltävänä iltana levyä juhlittiin Helsingin Korjaamon Vaunusalissa levynjulkaisukeikan merkeissä.
Lyytisen edellisellä ”Waiting For The Daylight” (2022) -albumilla oli jo kuultavissa siirtymää perinteisestä bluesista hard rockin suuntaan ja nyt ”Smell The Rosesilla” tämä teema tuntuu voimistuvan edeltäjäänsä vahvempana. Olin päässyt kuulemaan uuden pitkäsoiton jo ennakkoon, joten pelimerkit illan keikalle olivat kutakuinkin selvillä. Luvassa oli show vahvan bluesrockin parissa, höystettynä menevällä hard rockilla sekä runsailla kitarasooloilla.
Arvaukseni siitä, että uusi levy kuultaisiin illan aikana kokonaisuudessaan, osui oikeaan. Paikalle saapuneella yleisöllä oli siis mahdollisuus ottaa ensikosketus tähän kokonaisuuteen livenä. Aiemmin albumilta oli julkaistu kaksi singleä, nimikappale “Smell The Roses” sekä vauhdikas “The Ring”. Suurimmalle osalle yleisöstä muut seitsemän kappaletta soivat siis ensiesityksenä.
“Ball And Chain” edustaa levyn reippainta osastoa ja toimi illan mainiona avauksena. Kappaleen kitarasoundi tuo mieleen ZZ Topin Billy Gibbonsin ja biisi rullaa eteenpäin vahvalla otteella.
Avausnumeron jälkeen oli heti bändiesittelyn vuoro ja lauteilla nähtiin sama kokoonpano kuin levyllä: Koskettimissa jo vuodesta 2008 Lyytisen kanssa työskennellyt Harri Taittonen, bassossa Heikki Saarenkunnas sekä rummuissa Jesse Lehto.
Tyylikäs ja progehenkinen “Wings To Fly” soi monipuolisena ja sopivan herkkänä, vaikka myös raskaampaa riffittelyä tässä pitkässä kappaleessa kuultiin.
“Going To Hell” johdatti kuulijat tanakan bluesin maailmaan. Vahvan kitaravetoinen biisi tuo soundillisesti mieleen Alice Cooperin, vai tuleeko mielikuva päähäni vain Cooperin lähes samoin nimetystä kappaleesta “Go To Hell”? Biisin kitarasoolo on hieno!
“Dragonfly” on yksi levyn vahvimmista kappaleista, jonka sanoitus on syntynyt Lyytisen harrastamilla pitkillä patikointimatkoilla vain hyttyset ja sudenkorennot seuranaan.
Albumin avaava nimibiisi “Smell The Roses” sai esitysvuoronsa seuraavana. Vahvalla riffillä käynnistyvä kappale tarjoaa annoksen melodista hard rockia ja kitarasoolo nostaa kappaleen vielä uudelle tasolle. Smell the roses bitch!
“Abyss” julkaistiin levyn kolmantena singlenä ja siihen tehty video sai ensiesityksensä kiekon julkaisupäivänä. Progevivahteinen, kestoltaan yli seitsemänminuuttinen teos toimi erityisen hyvin livenä ja koko bändi pääsi näyttämään parasta osaamistaan.
Tämän mahtipontisen esityksen jälkeen rauhoituttiin hetkeksi kaihoisan “Empty Hours” -balladin parissa. Vastaavia tyylikkäitä bluesballadeja löytyy paljon edesmenneen Gary Mooren tuotannosta. Kappale on albumilla sen tunteikas päätösraita.
Uusi levy siirrettiin hetkeksi syrjään ja seuraavana kuultiin ”Waiting For The Daylight” -albumin vahvimpiin vetoihin kuuluva “You Talk Dirty”. Hienoa kitaran ja Hammondien harmoniaa. Biisin loppu on mahtavaa kitarataidetta.
“Stoney Creek” vie kuulijat jälleen uudenlaiseen tunnelmaan ja vaikutteita löytyy jopa 1960-luvun letkeästä rock’n’rollista. Tyylillisesti biisi saattaisi löytyä esimerkiksi irlantilaisen Imelda Mayn levyltä.
Jo sinkkuna julkaistu “The Ring” alkaa vahvasti. Hammondit pauhaavat kuin Uriah Heepilla ja Lyytisen kitarointi nousee jälleen suureen rooliin. Tämä reipas hard rock tarjoaa levyn nopeinta antia ja omaa vahvaa hittipotentiaalia. Rohkea irtiotto perinteisestä bluesista.
Vaikka olen tässä kirjoituksessa maininnut useita artisteja/bändejä, niin mistään matkimisesta ei missään kappaleessa ole kyse, vaan Lyytinen tekee asiat omalla tavallaan. Tietoisesti tai vahingossa vaikutteita sieltä täältä kuuluu, mikä on toki luonnollista, kun henkilökohtaisia suosikkeja löytyy paljon 1970-luvun rockmusiikista. Erja on säveltänyt ja sanoittanut itse koko albumin.
Näin oli saatu paketoitua kasaan levyn kaikki yhdeksän biisiä, jotka live-esityksessä saivat levyversioon verrattuna uutta, sekä hieman rosoisempaa luonnetta ja osoittivat, että kyseessä on yksi kuluvan vuoden laadukkaimmista julkaisuista kotimaisen rockin saralla.
Ilta ei ollut vielä tässä, vaan pari kappaletta oli vielä takataskussa. Lyytisen keikkoja nähneille “Wedding Day” on tuttua juttua ja soolo-osuuksineen usein keikan kohokohta. Pitkä kitarasoolo sisälsi odotetusti otteet Edith Piafin “La Vie En Rosesta” sekä Deep Purplen klassikosta “Smoke On The Water”.
Mainio ilta päätettiin ”Stolen Hearts” (2017) -albumin hienolla “Lover’s Novels” esityksellä ja puolitoistatuntia oli kulunut kuin siivillä.
Tällä Korjaamon keikalla Erja Lyytinen osoitti kuuluvansa maailman kitaristien eliittiin ja koko bändin toiminnasta välittyi vankka ammattitaito ja esiintymisen ilo.
Erja yhtyeineen keikkailee ahkerasti ja heti huhtikuun alussa on vuorossa 12 konserttia sisältävä kiertue Englannissa ja Skotlannissa.
Kesällä vuoronsa saavat festivaalit ja maamme metallifestivaaliyleisölle on luvassa hieno vielä julkaisematon yllätys!
Varsinainen levynjulkaisukiertue toteutuu Suomessa syksyllä ja keikkapaikat ovat nähtävissä alla:
17.9. TAMPERE • Tavara-asema
18.9. HELSINKI • Tavastia-klubi
19.9. TURKU • Teatro
20.9. PORI • Kehräämö, Rakastajat-teatteri
24.9. KOUVOLA • Pato Klubi
25.9. KUOPIO • Maxim Kuopio
26.9. OULU • Tapahtumakeskus Tullisali
27.9. SEINÄJOKI • Rytmikorjaamo
1.10. SAVONLINNA • House of Olaf
2.10. JOENSUU • Ravintola Kerubi
3.10. MIKKELI • Kulttuuritalo Tempo
4.10. JYVÄSKYLÄ • Tanssisali Lutakko
Raportti ja kuvat: Hannu Juutilainen © Metalliluola
Perinteisen raskaan rockin ja melodisen metallin ystävä. Livekeikkojen ja (vinyyli)levymusiikin suurkuluttaja. Musiikin ohella vapaa-aikaan kuuluvat viskiharrastus ja frisbeegolf. Kamera on mukana keikalla kuin keikalla.
