Rainbown keulamiehenä 1970-luvun lopulla yhtyeen Amerikan valloituksen käynnistänyt Graham Bonnet ja ikoniset kitaristit törmäilyineen ovat jo legenda raskaan musiikin historiikissa.
Pop-laulajana jo 1960-luvulta lähtien mainetta niittänyt Bonnet leikkasi ensin tukkansa entistä lyhyempään muottiin Ritchie Blackmoren kauhuksi. Synkissä tunnelmissa vietettyjen levytyssessioiden alussa vokalisti sai lähtöpassit tai käveli itse ovesta – riippuen keneltä totuutta tiedustelee. Yhden soololevyn jälkeen Graham liittyi Blackmoren tavoin omalaatuisen Michael Schenkerin MSG-yhtyeeseen, josta laulaja sai vuoden sisällä potkut esiteltyään sukukalleuksiaan lavalla ensimmäisellä keikallaan Sheffieldissa.
Tässä kohtaa Bonnet älysi perustaa kokonaan oman kokoonpanonsa Alcatrazzin lahjakkaan taustakaartin vahvistamana. Kosketinsoittaja Jimmy Waldo oli vahva tuki luovaan prosessiin ja basisti Gary Shea sekä rumpali Jan Uvena myös tekijämiehiä. Kitaristin kanssa Bonnet astui jälleen miinaan rekrytoimalla ruotsalaisen nousevan tähden Yngwie J. Malmsteenin, joka oli lyhyellä Amerikan valloituksellaan ehtinyt vakuuttaa Steelerin riveissä.
Malmsteenin ja Bonnetin egot eivät mahtuneet samalle lavalle. Ansiokkaan vuoden 1983 ”No Parole From Rock’n’Roll” -debyytin ja livealbumi “Live Sentencen” jälkeen jatkuvasti valokeilan päällensä saanut Malmsteen vangitsi kaiken huomion esiintymisellään ja täysin uutta tyyliä edustaneella neoklassisella soitollaan. Oklahomassa vokalisti ja kitaristi päätyivät ratkaisemaan erimielisyydet nyrkeillä maksaneen yleisön edessä.
Nykyisin tämä merkitsisi koko yhtyeen tarun loppua, mutta Bonnet pysyi linjassa ja kokeili seuraavaksi yhteistyötä Steve Vain kanssa. Tarinan mukaan Waldo painosti Vain valintaa, kun laulaja olisi nyt jo tässä kohtaa tyytynyt tuntemattomampaan nimeen. Kunnianhimoa ei tuntunut puuttuvan, sillä Vai oli jo Frank Zappan bändissä sekä tuoreella soololevyllään ”Flex-Able” saanut Malmsteenin tavoin uuden sukupolven kitarasankarin maineen. Alcatrazz kirjoitti uuden sopimuksen suurelle Capitol-merkille ja kakkos-LP:lle ”Disturbing The Peace” tuottajaksi astui lukuisista yhteyksistä tuttu Eddie Kramer. Steve Vai vastasi musiikillisen ohjaajan roolista ja sovitustyöstä.
Malmsteenin tavoin Steven dominoiva sävellystyyli ohjaa Alcatrazzin kurssia kapeista salmista. Välillä pohjakosketusta ei voida välttää. Suurin osa levystä on Vain ja Bonnetin käsialaa, ja parhaiten kaksikon yhteys saa kipinää avauskappaleessa ”God Blessed Video”. Singlenä ja luonnollisesti myös musiikkivideona ilmestynyt biisi on tältä LP:ltä ollut se vakioesitys settilistoilla kuluneella vuosituhannella. Huumorin sävyttämässä kappaleessa on kiistatta hittipotentiaalia, mutta uusi MTV-kanava ei tarttunut siihen odotetulla tavalla.
Kramer teki ajoittain hienoa tulosta erityisesti 1970-luvulla, mutta hänen tyylinsä ei ole tuntunut istuvan kaikille ja taso on ailahdellut. ”Disturbing The Peacen” soundimaailma on valitettavasti pahasti ponneton. Huonosti vanhentuneet syntikat säestävät Vain ajoittain kuultavia maneereja, ja kitaristin lyhyt instrumentaali ”Lighter Shade Of Green” tuntuu olevan aivan väärässä paikassa.
Tappeluihin ja skandaaleihin ei Bonnetin ja kitaristinsa toimesta ensimmäistä kertaa ajauduttu, mutta Vai siirtyi Alcatrazzista soolouralle Van Halenista eronneen David Lee Rothin yhtyeeseen. ”Disturbing The Peace” on kieltämättä paikoitellen kuin esiteos ”Eat ’Em And Smile” -albumille vähemmällä musiikillisella akrobatialla. Bonnet laulaa useassa kohtaa kuin Roth ja huumorin kukka ei kaikissa esityksissä saa kipinää avauskappaleen tavoin.
Bonnet jatkoi vielä bändin kanssa yhden albumin verran ja siirtyi sitten seuraavan tähtikitaristin Chris Impellitterin kaveriksi. Tuloksena oli hieno levy ”Stand In Line”. Alcatrazz kasasi rivinsä uudelleen lähes alkuperäisellä kokoonpanolla vuonna 2017, mutta hajosi myöhemmin ristiriitoihin. Waldon, Shean ja kitaristi Joe Stumpin johtama Alcatrazz jatkaa kiertämistä. Bonnet on myös viime vuosina tehnyt keikkoja omalla versiollaan bändistä.
40 vuotta täyttänyt ”Disturbing The Peace” omaa hetkensä, mutta tyhjäkäyntiä on tekijöiden meriitteihin nähden aivan liikaa ja paperinohut tuotanto sekä kaiken päällä koruton kansitaide eivät auta asiaa.
6½/10
Ville Krannila
1.God Blessed Video
2.Mercy
3.Will You Be Home Tonight
4.Wire And Wood
5.Desert Diamond
6.Stripper
7.Painted Lover
8.Lighter Shade Of Green
9.Sons And Lovers
10.Skyfire
11.Breaking The Heart Of The City
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}