Battle Beastin tarina kotimaisen metallin huipulle on ollut nopea. Kitaristi ja aikanaan yhtyeen kannatteleva voima Anton Kabanen teki bändissä viimeisen suorituksensa studiorintamalla 10 vuotta sitten. Tästä tuntuu kuluneen jo selvästi pidempi aika eli vettä on sillan alla virrannut.
Battle Beastin vuoden 2015 albumi ”Unholy Savior” on vaikuttava esitys. Se esittelee yhtyeen taitoa tehdä tarttuvia ja voimakkaita kappaleita, jotka yhdistelevät klassisen heavy metalin elementtejä moderneihin soundeihin. Bändin kehityskaari on myös selkeästi havaittavissa kun peilaa levyä sen jälkeen ilmestyneisiin pitkäsoittoihin. Nuclear Blastin kautta ilmestynyt pitkäsoitto osoitti jo kiistatta ryhmän olevan valmis maailmanvalloitukseen.
”Unholy Savior” nousi julkaisuviikollaan Suomen albumilistan kärkeen. Pian levyn ilmestymistä seuranneen Euroopan-kiertueen jälkeen helmikuussa 2015, Kabasen ja muun yhtyeen teiden kerrottiin eronneen erimielisyyksistä johtuen. Kabanen oli ollut siihen asti kokoonpanon säveltäjä, sanoittaja ja taiteellinen johtaja, joten kyseessä oli kiistatta yksi vuoden heavymaailmaa eniten kuohuttanut uutinen.
”Unholy Savioria” kuunnellessa näitä ristiriitoja ei millään tavalla huomaa. Levyn avausraita ”Lionheart” käynnistää albumin energisesti, ja sitä seuraavat esitykset, kuten nimikappale ”Unholy Savior” ja hittibiisi ”Touch In The Night” jatkavat samalla korkealla intensiteetillä. Energia on vastustamaton, ja vaikka kliseet seuraavat toistaan, levyn alkupuolisko vie mukanaan ja toimii jollain merkillisellä tavalla täydellisesti.
Animesta ja kasaridiskosta vaikutteita nostanut ”Touch In The Night” alkaa kuin Dingon klassikkokappaleet syntikoiden vyöryessä kaiken yli. Loistetta ja kimallusta vielä riittää, mutta tähän levyn nousukiito väistämättä tyssää. Loppupuoli on harmaata suorittamista ja punaista lankaa on hankalampi löytää.
Noora Louhimon vahva ja monipuolinen lauluääni on yksi albumin kohokohdista, tuoden jokaiselle kappaleelle tunnetta ja dynamiikkaa. Hänen suorituksensa nostaa ”Sea Of Dreamsin” yhdeksi bändin parhaista esityksistä. Samoin soundimaailma on kauttaaltaan tuotettu huolella ja ammattitaidolla, toki samalla jonkinlainen kliinisyys loistaa läpi.
Albumilla on myös heikkouksia, jotka kuten mainittiin, tulevat esiin erityisesti sen loppupuolella. Sovitukset ja sävellykset ovat ajoittain ennalta-arvattavia sekä kaavamaisia. Pienellä kiristyksellä tässä kohtaa olisi kiekko saatu helposti kiitettävään sarjaan. Päätöskappaleena soiva bonusraita ”Push It To The Limit” on jälleen loistava veto, ja nostaa osakkeita jonkin verran.
Kaiken kaikkiaan ”Unholy Savior” on näyttävä ja bändin tyyliin ihastuneille toimiva albumi, vaikka todella vakuuttava nousulento ei kanna puoliväliä korkeammalle. Parempaa oli yhtyeeltä saatu kokonaisuuden osalta aiemmin ja tultaisiin tarjoilemaan myös tulevaisuudessa.
8/10
Ville Krannila
1.Lionheart
2.Unholy Savior
3.I Want The World…And Everything In It
4.Madness
5.Sea Of Dreams
6.Speed And Danger
7.Touch In The Night
8.The Black Swordsman
9.Hero’s Quest
10.Far Far Away
11.Angel Cry
12.Push It To The Limit
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}