Suomenkielistä metallia soittava Tyrantti julkaisi kolmannen kokopitkänsä marraskuun 22. päivä. Katso, kuuntele tai lue kun Metalliluola istahti levyn julkaisupäivänä vokalisti-basisti Nahka-Samin kanssa pohtimaan mitä uusi levy on, miten Tyrantti on muuttunut vuosien saatossa ja kuinka hintojen nousut ovat vaikuttaneet keikkailuun.
Katso haastattelu:
Kuuntele haastattelu Metalliluolan podcastissa:
Lue haastattelu:
Onnittelut uuden albumin julkaisusta. Minkälainen fiilis?
Nyt on hyvä. Viimeistä pari päivää on ollut sellaista, kun se albumin julkaisu on kuitenkin sitä, että ihan viime metreillä tehdään kaikki some-sisällöt, tiedotteet ja tehdään näitä haastatteluja, niin siinä alkoi hetken aikaan olla semmoinen olo, että hukkuu. Mutta sitten loppupeleissä tiesi sen, että levy on äänitetty kuitenkin pari kuukautta sitten. Ja nyt vaan odotetaan innolla sitä, mitä yleensä siihen reagoi. Itsellä on tosi hyvä fiilis.
Katselin teidän vanhoja tuotantoja läpi ja edellinen levy, Orjaplaneetta, ilmestyi 2021 alkuvuodesta eli tässä tulee kohta neljä vuotta kuluneeksi siitä. Miten Ihmispyramidi eroaa edeltäjästä muuten kuin teemallisesti?
Muuta kuin teemallisesti niin.. Toi on siiitä hyvä kysymys kun on pitkä aika tuosta edellisestä. Ja etenkin ensimmäinen sinkkukin tästä pudotettiin vasta keväällä. Eli meillä oli yli kolme vuotta ilman uutta julkaistua musaa. Ehkä selkein ero on se, että me ollaan vähän vakavoiduttu. Ja kun sanon vakavoiduttu, niin se ei tietenkään tarkoita todella vakavaa Tyranttin osalta. Mutta se tarkoittaa vaan sitä, että selkeästi on huomannut, että maailma meidän ympärillä on muuttunut siitä.
2021 vuonna kun julkaistiin levy keskellä koronaa, silloin me haluttiin paeta fantasiaan sen teeman kanssa. Ja myös sävellyksissä kurotella vähän mielikuvituksen puolelle. Ehkä huomaa, että sellainen arkirealismi on livahtanut sinne Tyranttin musiikkiin sisään. Ja tuosta levystä tuli ehkä sitä kautta siitä jotenkin suoraviivaisempi ja vihaisempi kuin ne aikaisemmat.
Miten kuvaillisit omin sanoin, minkälainen tämä uusi albumi on?
Suoraviivainen. Sitä se on ainakin Tyranttiksi. Siinä on jotenkin raskaammat riffit, tiukemmat rummut, raspisemmat laulut mitä aikaisemmin ja tietyllä tavalla vähemmän huumoria. Koska se huumori on siis elimellinen osa Tyranttia ja se kuuluu nyt meidän biiseissä, tietynlaisissa sanavalinnoissa tai kielen käytössä. Siellä on oikeastaan vaan yksi kunnon ryyppybiisi, joka on ”Miestä vahvempaa”, jonka voi lukea kritisoivan ryyppäämistä, mutta ainakin se on viihdyttävä. Mutta joo, siis suoraviivaisempi tuo levy on.
Levyä kuunnellessa tuli vahvoja Judas Priest-vivahteita. Olivatko ihan tarkoituksellista vai tuliko ne alitajunnasta?
No varmasti Henkka, kitaristi, joka vastaa käytännössä riffipuolesta täysin, niin kyllä se huomaa, mitä on kuunnellut. Tietyllä tavalla joissain biiseissä, vaikka ”Uusikuussa” tai ”Yö syö minua”, niissä kuuluu taas sellainen osin kuuntelu ja semmoinen raikkaampi kasarkitarointi sieltä. Mutta kyllä tuossa Priest on ollut aika vahvasti, etenkin uuden ajan Judas Priest tai ”Painkilleristä” eteenpäin, eli viimeiset 35 vuotta, niin kyllä se varmaan siinä kuuluu.
Miten itse Tyrantti on tässä muuttunut neljän vuoden aikana?
Tyrantti on neljä vuotta vanhempi kuin neljä vuotta sitten, mutta ei väsyneempi. Meidän rumpali Paha-Tapio muutti Osloon ja mikä ei onneksi bändiä millään tavalla sinänsä hajottanut, mutta sitten se palasi sieltä takas bänditreeneihin tuplabasarit ja tuplapedaalit kainalossa, ja todettiin, että nyt me voidaan tehdä tämmösiä juttuja.
Mikä itsessään tarkoitti sitä, että me voidaan tehdä vähän raskaampia hommia nyt, koska aikaisemmin me oltiin pidetty siinä sellainen tietynlainen rockigroovi jutussa. Myös huomaa myös biiseistä sen biisinkirjoittana, että ne on kunnianhimoisempia ehkä ja siinä mielessä jotenkin kiinnostaa tosi paljon päästä vetää livenä noita biisejä, koska nyt on sellainen olo, että me ollaan ehkä nyt oikeasti hyviä. Ei silleen, että ei aikaisemmin oltu, mutta nyt me ollaan ehkä oikeasti.
Minulla on joku hämärä muistikuva arviosta Orjaplaneetta-albumista ja siellä oli mainintaa, sen olleen jo hiotumpi kuin teidän ihan ensimmäinen levy.
Joo, klassinen debyyttialbumi, eli mitä nyt kolme vuoden varrella treenikämpällä oltiin saatu aikaiseksi ja koottiin levyksi.
Ja tästä sitten on varmasti tullut se, että tämäkin albumi on sitten taas hiotumpi kuin edeltäjä?
On, meillä oli selkeä päätös heti siinä, että edellisen levyn äänittiin ja miksasi Juhis Kaupinen Shedstudiosilta ja me oltiin tosi tyytyväisiä siihen soundiin. Se soundi ei ole sellainen perinteinen kasarihevisoundi, mitä meidän ekalla levyllä ehkä on, vaan se on sitten taas enemmän täynnä kaikkea.
Meidänkin omat musiikilliset vaikutteet on enemmän vähän kaikkea, niin haluttiiin tämä sama eli pidetään tästä kiinni tästä soundimaailmasta, koska tämä sai musiikin kuulostaa isommalta, mistä me tykättiin, mutta nyt taas se, että kun se soundi tavallaan on jo isompi, niin me vähän haluttiin välttää tälle kolmannelle levylle tietoisesti, että tehtäisiin meidän biisistä isompia, isompia, sellaisia proge-eepoksia, koska siihen se helposti menee.
Luulen, että siinä auttoi se, että meillä oli tuossa melkein neljä vuotta taukoa, eli ehdittiin käydä läpi se ajatus siitä, että pitäisikö tänne tulla tällaisia AOR-henkisiä (Album-oriented rock toim. huom.) juttuja ja sitten vähän ehkä kyllästyttiin AOR-juttuihin ja pitäisikö tulla hard rock-juttuja ja vähän ehkä kyllästyttiin niihin ja sitten lopulta päädyttiin siihen, mikä tämä nyt on.
Suosikkibiisisi Ihmispyramidilta ja miksi?
Mun oma suosikkibiisi siltä albumilta on varmaan ”Lihaa Mattoon” ja se oli ensimmäinen biisi, joka tuolle albumille valmistui, ensimmäinen, joka julkaistiin sinkkuna ja se oli ehkä jopa tietyllä tavalla ensimmäinen biisi, jonka sanotuksiin tuntuu, että nyt laulan 100 prosenttia omasta suusta, miltä tällä hetkellä tuntuu. Lisäksi se on aika suoraviivainen ja raskas biisi, raskaalla teemalla, eli se on tietyllä tavalla sellaista lauletaan pään hajomisesta ja siitä, miltä tuntuu, kun se oma lahoaminen olisi vain sellaista showta koko muulle kansalle kun sille ei vaan voi mitään, että vaan mies murtuu.
Ja totta kai se, että siihen on semmoinen, mikä bändiin kuuluu, niin kuitenkin sellainen tietty viihteellinen elementti. Sitten me päätettiin, että mikä se ratkaisu tämmöiseen, jos on pää kipeenä ja ei tiedä mitä tehdä, niin on se, että laitetaan lihaa mattoon. Ja sitten kutsuttiin FCF Wrestlingin showpainijat meidän musavideolle pistämään lihaa mattoon ja sitten ne lopulta tuli vielä Hellsinki Metal Festivaliin meidän kanssa lavalle biisin aikana. Ehkä sen takia siitä on tullut semmoinen lempibiisi, että se vähän käynnisti tän levyn ja myös sitten sanotuksiltaan sen teeman, mitä sitten suuri osa levyn biiseistä seuras myöhemmin.
Teillä on nyt tosiaan tän levyn julkaisun myötä alkamassa massiivinen 11 keikan Ihmistyramidi-kiertue.
Toistaiseksi julkaistuna joo. On itseasiassa tulossa lisää.
Ensin kliseet alta pois, eli minkälaiset odotukset?
No pelonsekainen innostus, eli meillä on pisin keikkasetti, mitä meillä on koskaan ollut. Meillä on noin 90 minuuttia materiaalia, settilistassa taitaa olla 19 kohtaa. Sisältäen tietenkin välinumeroita, koska spektaakkeeli pitää olla. Ja ihan niin kuin yleisesti on aika sellainen, no paljon siinä osaamista, paljon siinä on omalle äänenkäytölle stressiä. Mutta ennen kaikkea on aivan fiiliksissä siitä, että pääsee soittaa seitsemän uuden levyn biisiä livenä heti ensi viikolla.
Nyt on ollut näitä kulttuurileikkauksia, hintojen nousua, alv-prosentin korotusta. niin miten tämä näkyy Tyranttin elämässä?
No alv-prosentin nousun tapauksessa tarkoittaa sitä, että me saadaan neljä prosenttia vähemmän liksaa tammikuusta eteenpäin keikoilta. Sinänsä on vähän nihkeetä, kun sanotaan, että just se neljä prosenttia olisi voinut viedä ton kiertueen omilleen taloudellisesti. Talouden tilanne on semmoinen, että ihan yleisesti keikkalippuja myydään vähän vähemmän kuin aikaisemmin keikoille. Meillä on se hyvä tilanne tietysti, että meidän keikolle on käynyt ihan mukavasti porukkaa.
Ja nyt mitä mä tiedän ennakkolipun myynneistä keikkapaikoille, niin on tulossa taas ihan mukavasti porukkaa. Mutta totta kai siinä sitten tiedetään se, että jos budjetit oli aikaisemminkin rajattuja, niin nyt ne ainakin on. Mutta minkä siinä tekee, kun tämmöistä luksustuotetta maailmalle puskee. Sellaiseksi ne on maailman laittaneet.
Olisiko neuvoja tai vinkkejä, että miten me kulttuurin kuluttajat ja Tyranttin fanit voidaan auttaa teitä?
Paras tapa auttaa Tyrantti-parkaa tässä vallitsevassa maailmassa on tietysti se, että ostaa keikkalipun, tulee keikalle, ostaa paidan ja levyyn ja pudottaa meidän bäkkärin oven eteen 50 euron setelin matkalla kotiin. Ja se on selkein. Mutta ei siis, niin kuin kliseisesti sanotaan silloin, kun ei välttämättä tienaa elantoa näistä hommista, niin eihän tätä rahan takia tehdä.
Tärkein tähän meille on se, että vaikka me saataisiin vähän pienempi liksa, niin me halutaan vaan, että keikoilla on paljon porukkaa. Sen takia, että ne keikat on siinä musiikin luomisen riemun ohella, niin kyllähän se keikkojen soittaminen on se kaikkein hienoin juttu. Ja ennen kaikkea, jos siellä on yleisöä, jotka on tullut sinne nimenomaan meitä kuuntelemaan, niin se on ihan hemmetin hieno fiilis. Sen takia toivon, että ihmiset löytää keikoille ja päästään heittelee ylävitosia ja salillinen jengiä nostaa sarvet ilmaan, kun mä käsken. Se on koukuttava fiilis sillä hetkellä. Sitten voi taas maanantaina mennä töihin.
Eli siinä neuvot ja kovasti onnea keikkailuun ja toivottavasti levy menestyy.
Kiitos.
Tyrantti
Vokaalit ja bassot: Nahka-Sami
Vokaalit ja kitarat: Henkka
Rummut: Paha-Tapio
Facebook
Instagram
Linktree
YouTube
Julkaisut
Ihmispyramidi (2024)
Lihaa mattoon! (single, 2024)
Uusikuu (single, 2024)
Ihmispyramidi (single, 2024)
Orjaplaneetta (2021)
Toinen Maailma (single, 2020)
Veritiikeri (single, 2020)
Aja! (single, 2020)
Tyrantti (2019)
Tulipyörä (single, 2017)
Toteemi (demo, 2017)
Haastattelu: Teppo Krogerus
Valokuva: Miika Ihanainen
Kansikuva: Tuomas Valtanen
Amatööriradiojournalisti, kahvin ja melodeathin suurkuluttaja.
