Viidennellä levyllään ”Through The Ashes Of Empires” 1990-luvun metallikuningas Machine Head oli saanut tarpeekseen. 20 vuotta täyttävä pitkäsoitto oli merkittävä parannus useita vuosia merkillisen vaihtoehtomusiikin ja nu-metallin syövereissä vaeltaneelta yhtyeeltä. Vihainen ja raskas soundi kertasi onnistuneesti klassikkodebyytin ”Burn My Eyes” ja vielä siitä parantaneen kakkoslevy ”The More Things Change” maisemaa. Samalla otettiin askeleita monipolvisempaan suuntaan.
Bändin osakkeet olivat laskeneet uudelle vuosituhannelle niin paljon, ettei hallussa ollut julkaisuhetkellä lainkaan levytyssopimusta kotimaahan Amerikkaan. Lisäksi kitaristi Ahrue Luster oli jättänyt kokoopanon, ja uusi albumi valmisteltiin triona.
Johtohahmo Robb Flynnin bändikaveri Phil Demmel aiemmilta Vio-lence ajoilta oli tuurannut Lusteria edellisellä kiertueella ja saapui studioon taltioimaan soolokitaraosuuksia päästen mukaan myös kirjoittamaan muutamaa kappaletta. Mies sai myöhemmin pestin Machine Headiin pysyvästi. Luster oli soitollaan ja olemuksellaan edustanut vaihtoehtometallisuuntaa, mutta nyt palattiin kaikilla rintamilla perusasioihin. Demmel istui riveihin saumattomasti, vaikka ei vielä tällä albumilla päässyt ymmärrettävistä syistä täyteen loistoonsa.
”Through The Ashes Of Empires” on tasaisen laadukas kokonaisuus. ”In The Presence Of My Enemies” ja päätöksenä kuultava tunnelmallinen ”Descend The Shades Of Night” ennakoivat jo seuraavan albumin huippuesityksiä, eivätkä jää niistä jälkeen. Tämä on itselleni mieluisinta Machine Headia ja parilla samankaltaisella lisäsovituksella levy hipoisi jo kiitettävää arvosanaa.
Muualla kappaleissa on perinteikkäitä ja ajoittain jopa Black Sabbathmaisia sävyjä. Flynn on tavaramerkkinsä mukaisesti täynnä vihaa ja erityisesti albumin alkupuolella miehen kuuluisa sanamiekka heiluu tylympänä kuin koskaan. Kolme ensimmäistä raitaa ovat suoraa tykitystä, kunnes melodisempi ote valtaa enemmän tilaa single ”Days Turn Blue To Grayn” sävelmistä eteenpäin.
Flynn tuotti itse levyn luottomies Colin Richardsonin vastatessa miksauksesta. Ajoittain perfektionismiin pyrkinyt yhtye on kompuroinut viimeistelyvaiheessa, mutta nyt lopputulos soi kylmästi sekä raskaasti. Kitarat eivät vingu kaiken alleen hukuttaen, vaan riffeissä on selkeyttä ja tarttumapintaa. Lisäksi genren aliarvostetuimpiin tekijöihin kuuluneen rumpali Dave McClainin soittoa on aina ilo kuulla. Machine Head hävisi raskaasti menettäessään soittajan vuonna 2018, mutta Sacred Reich on toki tästä kiittänyt.
”Through The Ashes Of Empires” sai aikanaan suitsutusta kriitikoilta ja myyntiluvut olivat Euroopassa selvästi edeltäneitä pitkäsoittoja paremmat. Tämä johti aiemman levy-yhtiö Roadrunnerin tarjoamaan Machine Headille uutta sopimusta, ja albumi ilmestyi lopulta bonusraidalla varustettuna Amerikassa huhtikuussa 2004. Sessiot ja seurannut kiertue dokumentoitiin ”Elegies”-DVD:lle ja bändin uran suurin mestariteos ”The Blackening” odotti jo kulman takana.
8+/10
Ville Krannila
1.Imperium
2.Bite The Bullet
3.Left Unfinished
4.Elegy
5.In The Presence Of My Enemies
6.Days Turn Blue To Gray
7.Vim
8.All Falls Down
9.Wipe The Tears
10.Descend The Shades Of Night
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}