Kunnioitetun kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven päivänä Ouluun saapui maassamme tiheään vieraillut ja jo kasarihevilegendojen joukkoon laskettava W.A.S.P. Tämä oli minulle muistini mukaan kuudes tai seitsemäs kerta, kun pääsin todistamaan Blackie Lawlessin retkuetta live-tilanteessa, joten ennen illan keikkaa minulla oli varsin selkeä ajatus ja ehkäpä myös pieni pelko siitä mitä illalla olisi luvassa. Saapuessamme noin kahdeksan aikaan illalla paikalle, oli illan avannut Seinäjokelainen Free Spirit jo lopettelemassa omaa settiään. Kuulin bändiä ehkä puolen biisin verran, joten orkesterista on vaikea mennä sanomaan mitään. Paikalla oli jo tässä vaiheessa varsin mukavasti porukkaa, joten ainakin siinä mielessä bändi hoiti lämppärinpestinsä mallikkaasti.
Hieman ennen yhdeksää starttasi illan pääesiintyjän intronauha, jonka jälkeen W.A.S.P. ryntäsi lavalle aloittaen illan vetonsa On Your Knees-Inside the Electric Circus-The Real Me – medleyllä. Miehet lavalla olivat hyvässä vireessä basisti Mike Dudan ja soolokitaristi Doug Blairin rokatessa täysillä ja kyllähän ensi vuonna 60 vuotta täyttävä ja silmämääräisesti arvioiden muutaman kilon painoaan pudottanut Blackiekin jaksoi varsin pirteästi liikkua lavalla. Biisikolmikon jälkeen Blackie tervehti yleisöä ja esitteli seuraavan kipaleen, eli debyyttilevyltä tutun L.O.V.E. Machinen. Yleisö hullaantui kuin käskystä ja voikin sanoa, että kyseinen klassikko upposi yleisöön kuin Rocco Siffredin hellät otteet vastanäyttelijöihin hieman erilaisella rakkauden alalla. Tämän jälkeen bändi päätti siirtyä syyskuussa julkaistun uuden levynsä pariin ja päräytti ilmoille albumin ensimmäisen sinkkulohkaisun Last Runawayn. Tämän varsin pirteän kipaleen jälkeen W.A.S.P. jatkoi iltaa toiseksi uusimmalta levyltä Babylonilta tutulla Crazylla. Biisin aikana bändin takana olleella isolla screenillä vieraili useita musiikkimaailman ”kaatuneita” tähtiä, kuten Elvis Presley, Michael Jackson ja Johnny Cash. Videoscreeniä käytettiin keikan aikana muutenkin paljon hyväksi, sillä screenillä pyöri illan mittaan biiseihin liittyviä videoita tai itse kipaleiden musiikkivideo-versioita. Varsin mainio peruskikka, joka toimi mainiosti.
Crazyn loppuessa PA:sta alkoi soimaan The Titanic Overture, joka johdatti bändin The Crimson idol-levyltä tuttuun Arena of Pleasureen. Tätä seurasi keikan toinen uusi biisi, eli eeppinen balladi Miss You. Hienon balladin jälkeen bändi vaihtoi jälleen rokkivaihteen päälle, rysäyttäen ilmoille debyyttilevyltä tutun Hellionin, jota seurasi Ray Charles-laina I don’t Need No Doctor Inside the Electric Circusilta. Varsinainen setti loppui uuden albumin nimikkobiisiin, eli massiiviseen Golgothaan, jonka jälkeen W.A.S.P. poistui lavalta. Lyhyt hengähdystauko loppui moottorisahan pärinään: vuorossa oli yksi ehdottomista suosikkibiiseistäni bändiltä, eli Murders in the New Morgue (Chainsaw Charlie). Bändi poistui jälleen lavalta palaten vielä kerran Wild Child ja I Wanna be Somebody-kaksikolla. Näihin kahteen klassikkoon oli hyvä lopettaa tämä noin 75 minuuttia kestänyt keikka.
Summa summarum: useamman keikan perusteella tiesin, että W.A.S.P. ei soita kovin pitkään. Tästä voisi tietysti valittaa, mutta toisaalta bändi veti reilun tunnin settinsä hyvällä asenteella soittaen hittien lisäksi myös uusia biisejä. Toinen etukäteen huomiota osakseen saanut seikka oli mahdollinen taustanauhojen käyttö. Aiemmin olen todistanut yhden varsin arveluttavan W.A.S.P.-keikan ja onhan Blackie saanut maailman musiikkimedioissa aiemmin osakseen melkoisesti vihjailuja jopa singback-vokalisoinnista. Tähän epäilyyn voi vastata, että mies lauloi livenä, tosin taustanauhoja käytettiin. Nauhalta tuli taustalauluja kertosäkeisiin, mutta vihjailut playback-keikasta ovat mielestäni turhia.
Keikkapaikkana Oulun Super Park toimi mielestäni mainiosti ja keikan yleis-soundit olivat mielestäni varsin hyvät. Paikalle oli kertynyt reilut tuhat ihmistä ja seuratessa keikkapaikalta poistuvaa arviolta noin tuhatpäistä yleisöä, näytti väkijoukko, samoin kuin tämä toimittaja tyytyväiseltä.
Teksti: Ilkka Järvenpää
Kuvat: Mia-Maria Kerovaara (c)Metalliluola
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
