Alkunsa vuonna 1994 saaneen, Septicfleshin uusin sinfonisen kuolometallin tuotos, ”Codex Omega”, julkaistaan Season of Mistin toimesta syyskuun 1. päivä herran vuonna 2017. Albumi on järjestyksessään jo yhtyeen kymmenes pitkäsoitto, joka on myös ”Titanin” (2014) jälkeen kelkkaan hypänneen uuden rumpalin ensimmäinen taidonnäyte. Kreikkalaisen kvartetin tuotanto on jäänyt allekirjoittaneelta pienemmälle huomiolle, mutta viimeisimmät julkaisut nyt julkaistavalta levyltä herättivät mielenkiinnon ja odotukset ovat jokseenkin korkealla.
Levyn aloitetaan kuvaamalla kristittyjen kuolemanjälkeistä elämää, jossa kuljetaan helvetin ja kiirastulen läpi paratiisin kirkkauteen. ”Dante’s Inferno” ammentaa tarinaansa ”Jumalaisesta Näytelmästä” jonka itse Dante Alighieri on kirjoittanut vuosina 1308-1321. Raamatullinen teema jatkuu ”Third Testamentilla”, jossa Raamatun niin sanotulta jumalalliselta sanomalta viedään matto alta. Sanomaa tukevat erittäin jyhkeät soundit ja sinfoninen taustatuki ja selväksi tulee, että kristittyjen maailmanloppu on koittanut ja on aika sytytellä taas muutama kirkko palamaan.
Levyn ja kappaleiden rakenne ovat hyvin tarinanomaisia ja kehittyvät edetessään, velloen sujuvasti tunnelmasta toiseen vieden kuulijankin mukanaan. ”The Portrait of a Headless Man” ja ”Martyr” ovat oivia esimerkkejä mahtipontisuudesta ja taidokkaasta sinfoniaorkesterin käyttämisestä, mutta paras ja painostavin työnäyte on viides raita, ”Enemy of Truth”, joka kasvaa soundien ansiosta todella suuriin sfääreihin, ollen yksi kiistaton kohokohta levyllä. Vaikka levy on pääosin tasaisen vahvaa tavaraa, kokee sen loppupuolisko pienoisen inflaation kappaleiden ollessa ehkä liikaakin tarinankertojia kuin tunnelman välittäjiä. Samassa myös Sotiriksen clean-laulu yleistyy allekirjoittaneen harmiksi, koska mielummin olisin kuunnellut Spiroksen vakuuttavaa ja poikkeuksellisen hyvin artikuloitua murinaa. Jotain ihmeellistä tapahtuu päätösraidassa, ”Trinityssa”, joka kuulostaa hetkittäin aivan eri bändiltä ja poikkeaa levyn muusta annista, omaan korvaani ei mitenkään mairittelevalla tavalla.
Kun ”Codex Omegaa” vertaa yhtyeen aikaisempiin julkaisuihin, on se maturiteetiltaan ja sävellyksiltään omalla tasollaan. Levy vaatinee useampia kuuntelukertoja ja suosittelen kuuntelemaan kunnon vehkeistä jos vain mahdollista, sillä esim. läppärin räppänästä tai euron kuulokkeista jää paljon tunnelmaa rajallisen äänentoiston ulkopuolelle. Levyllä on paljon yhteisiä piirteitä esim. Behemothin, Whitechapelin, Carach Angrenin ja Borgirin Timpan kanssa, mutta ajoittain liikutaan riffien puolesta jopa nu-metallin ympärillä. Kokonaisuutena levy on kuitenkin omanlaisensa mikstuura jota ei sinällään mielellään vertaisi muihin.
Kaiken kaikkiaan Codex Omega on hyvä levy loppupään pienoisesta inflaatiosta huolimatta. Eniten siitä saa irti kunnon vehkeillä ja hartaasti musiikkiin keskittyen. Sinfonisen kuolometallin ystäville ehdoton hankinta.
9/10
Tore Pedersen
- Dante’s Inferno
- 3rd Testament (Codex Omega)
- Portrait Of A Headless Man
- Martyr
- Enemy Of Truth
- Dark Art
- Our Church, Below The Sea
- Faceless Queen
- The Gospels Of Fear
- Trinity
Metalliluolan uutistoimitus. Tällä hetkellä uutisia ja tiedotteita julkaisevat Ville Krannila, Pete Alander, Mikko Huuhka ja Joni Renko.
 - levyarvio. Tore Pedersen, Metalliluola){kind=link}