Pressure Points – False Lights (2015)

[three_fourth]Mitä saadaan, kun pistetään lähes 57 minuuttia kestävälle levylle 6 biisiä? Tätä kysymystä aloin pohtimaan, kun päräytin CD-soittimeen Heinolasta kotoisin olevan progemetallibändin Pressure Pointsin toisen levyn False Lights. Bändin edellisestä levystä Remorses to Remember on ehtinyt vierähtää jo reilut 5 vuotta, joten muistikuvani bändistä olivat varsin hatarat. Levyn mukana olleessa mediatiedotteessa bändi vaikutti suurimmiksi vaikuttajikseen Dream Theaterin, Rushin, Porcupine Treen ja Akercocken. Itse lisäisin tähän joukkoon useamman kuuntelukerran perusteella myös länsinaapurin Opethin. Mutta mennäänpä itse asiaan:

False Lights starttaa yli 10 minuuttisella ”Wreckagella”, joka käynnistyy hieman Dream Theaterin mieleentuovalla riffittelyllä ja miehekkäällä örinälaululla. Kappaleessa tarjoillaan jatkossa myös puhdasta laulua, josta vokalisti-kitaristi Kari Olli selviytyy mielestäni läpi levyn varsin kohtuudella, vaikkakin tässä eka biisissä puhtaat laulut vaikuttavat hieman kasvottomilta. Pitkä kipale sisältää useita erilaisia osia, joista loppupuolella oleva lyhyt akustinen pätkä miellytti erityisesti minun korvaa. Toisena viisuna levyltä löytyy tiukan tupla-basarikompin myötä käynnistyvä ”Between the Lines”. Tämäkin kappale sisälsi useita erilaisia tunnelmia ja osia, joissa bändi pääsee näyttämään teknistä osaamisensa. Biisin puolessavälissä tuleva rauhallinen osa toi ainakin minulle mieleen Opethin fiilistelyt, mutta tämä tuskin on mikään huono asia. Viisun kohokohdaksi nousi mielestäni Veli-Matti Kyllösen pitkin kappaletta viljelemät tyylikkäät kosketinsoitinkuviot.

Levyn kolmas biisi ”Electric Shadows” osoittautuu levyn lyhyimmäksi kipaleeksi vajaan 8 minuutin kestollaan. Biisi käynnistyy rankalla örinä-osiolla, mutta kipale osoittautuu puhtaan laulun ilmaantumisen myötä mielestäni levyn melodisimmaksi ja ehkä siten mieleenjäävimmäksi biisiksi. False Lightin neljäs biisi ”Sleepwalk” sisältää jälleen kerran useita osia matkaten tuplabasareista ja örinälauluista kappaleen lopusta löytyvään tyylikkääseen kitaramelodiaan. Myös tässä biisissä kosketinsoitinkuviot ovat todella tyylikkäitä. Viidentenä kuultava ”Dance Of Coincidence” on jälleen kerraan melkoinen riffien ja osien vuoristorata joka ei päästä kuulijaansa helpolla. Levy päättyy, kuten alkaakin, yli 10 minuuttiseen kipaleeseen. Viimeisenä kuultava, lähes eeposmainen ”In Desolation” onkin osuva päätös levylle.

False Lightin arvioiminen osoittautui varsin vaikeaksi tehtäväksi. Kappaleet ovat omassa genressään varsin laadukkaita ja bändin soittotaito on maailmanluokkaa. Jotenkin kuitenkin sellainen lopullinen tappajaote tästä sinällään hienosta levystä jäi ainakin minun mielestäni puuttumaan. Olisiko siihen auttanut se, että levyltä olisi löytynyt joku lyhyempi ja suoraviivaisempi kappale? Ken tietää, mutta tällaisenaan bändi vaatii kuulijaltaan melkoisesti keskittymistä ja paneutumista orkesterin musiikkiin. Tämä seikka ei mielestäni ole mikään huono asia, mutta toisaalta tämän vuoksi kynnys tarttua False Lightiin jatkuvalla syötöllä voi olla melkoisen korkea.

Summa summarum: False Light on pätevä, lähes maailmanluokan progemetalli-levy, joka ei mielestäni ole kuitenkaan aivan nappiosuma orkesterilta. Jatkossa bändi kiertueelle jonkun genren jättiläisen kanssa ja taivas on avoin.

7 / 10

Ilkka Järvenpää


[/three_fourth]
[one_fourth_last]
pressure points
1. Wreckage (10:09)
2. Between the Lies (9:37)
3. Electric Shadows (7:56)
4. Sleepwalk (9:19)
5. Dance Of Coincidence (9:38)
6. In Desolation (10:01)[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here