Moonsorrown jäähyväiset viimeisen toimintavuotensa käynnistävälle Helsingin Nosturille 5.12.2018

Moonsorrow heitti pitkät jäähyväiset Nosturille 5.12.2018.
MAINOS:



Suomen itsenäisyyspäivän aattona Helsingin Nosturissa Moonsorrown fanit saivat erityisherkkuna parituntisen tujauksen pohjoista mytologiaa.

Kauan sitten loppuunmyydyn illan avasi Swallow the Sun Acoustic Trio tunnelmallisella setillään.

Ilta käynnistyi Swallow The Sun Acoustic Trion rauhallisin sävelin. Nosturin lavalla trion sijaan esiintyi kvartetti. Tällä kertaa Mikko Kotamäen, Markus Jämsenin ja Ande Kiisken (Rytmihäiriö) lisäksi akustisessa kokoonpanossa soitti myös Swallow The Sun -rumpali Juuso Raatikainen.

Swallow The Sun Acoustic Trio avasi illan Nosturissa itsenäisyyspäivän aattona.
Swallow The Sun Acoustic Trio avasi illan Nosturissa itsenäisyyspäivän aattona.
Akustisen trion mukana oli tällä kertaa myös rummut.
Akustisen trion mukana oli tällä kertaa myös rummut.
Swallow The Sunin keväällä jättänyt Markus Jämsen näytti viihtyvän lavalla vanhojen bändikavereidensa kanssa.
Swallow The Sunin keväällä jättänyt Markus Jämsen näytti viihtyvän lavalla vanhojen bändikavereidensa kanssa.

Akustinen setti kietoi yleisön tehokkaasti tunnelmiinsa, mutta haikean rauhallinen tunnelma viritti tämän kuulijan paremmin melankolisempiin mielenmaisemiin, kuin voimalla rullaavaan pakanametalliin.

Moonsorrown aloitusta odotellessa tupaten täysi Nosturi sai kuunnella Studio Julmahuvin Roudasta rospuuttoon -sketsiä luupilla parisenkymmentä minuuttia. Intro tuntui jakavan mielipiteitä rajattomasta ratkeilusta nenän nyrpistelyyn.

Loppuunmyyty Nosturi tervehti Moonsorrwta lämpimästi.
Loppuunmyyty Nosturi tervehti Moonsorrwta lämpimästi.

Yhtyeen saavuttua lavalle ei kuitenkaan kärsän kipristelyä näkynyt kenenkään kasvoilla. Setin aloittanut ”Ukkosenjumalan poika” sai yleisön mukaan ensisävelistä. Keikalla kuultiin tuhti annos Moonsorrown tuotantoa vuosien varrelta, esimerkiksi ensimmäistä kertaa livenä soitettu ”Haaska”.

Pitkässä setissä on aina puolensa. Moonsorrown biisien kaltaisten kymmenminuuttisten eepposten ollessa kyseessä pidempi soittoaika tarkoittaa sitä, että settilistalle mahtuu useampi suosikki. Valtaosa yleisöstä tuntui jaksavan ottaa ilon irti jokaisesta minuutista aina ”Sankaritarinan” viimeisiin säveliin.

Teksti ja kuvat: Raisa Krogerus ©Metalliluola

+ artikkelit

Möröistä blues rockiin ja punkkiin seikkaileva nörtähtävä kameranainen. Jos en ole keikalla, niin olen todennäköisesti puuhaamassa hevosen kanssa, pelaamassa tai lukemassa Terry Pratchettia tai Jane Austenia muutama kissa sylissä.