Moonsorrow – Jumalten Aika (2016)

[three_fourth]


Sudet ulvovat  yön pimeydessä  ja kutsuvat laumaansa kokoon. Näin tekee myös Moonsorrow uudella albumillaan nimeltä ”Jumalten Aika”. Viiden vuoden jälkeen faneille tarjotaan viimein uutta materiaalia, joka ei tuota tälläkään kertaa pettymystä.

Uusi levy antaakin rahoille vastinetta 67 minuutin edestä. Kun kappaleita on vain viisi, niin tiedät mitä odottaa – moniosaisia ja tunnelmallisia paloja halki historian, joita väritetään black metallilla kuin kansanmusiikin eri elementeillä. Vaikka pituutta löytyy niin levyn sisäänpääsy ei tuottanut ainakaan allekirjoittaneelle vaikeuksia. Biisien vahvat elementit hahmottuvat jo ensikuunteluilla, mutta pureskeltavaa riittää levyn pidempiaikaiseen pyöritykseen riittämiin.

Levyllä kuultavat shamaanityyliset laulut sekä uhrijuhlien ympärille rakentuvat erilaiset jodlaukset ja huutelut tuovat muinaisaikojen tunnelman suoraan eteesi. Nämä ovatkin ne asiat mitkä riitelevät etenkin uusien kuuntelijoiden keskuudessa ja kieltämättä suomeksi lauletut osiot kuulostavat paikoin jopa humoristisilta. Bändin kyky kuljettaa sävellyksiään on kumminkin sen verran vahvaa, että pienien epäkohtien tai mielleyhtymien tasapainoa ei kauaa horjutella. Kappaleet virtaavat eteenpäin kuin kevätauringossa virtaavaa puro. Tosin tämä puro on paikoin väkevän veren värinen. Primitiivistä black metallia ja pimeyttä isketään maalailevien riffien sekä koskettimien säestyksellä. Suhteellisen simppeleillekin riffeille annetaan tilaa ja toistoa, jota rumpali Marko Tarvonen hienolla soitolla tukee. Rummut soivatkin vahvana koko levyn ajan ja mielestäni Marko tekeekin uransa hienoimman suorituksen levyn parissa. Erilaiset rumpukuviot tuovat ajoittain mielikuvia menneisyyden hengistä jotka tanssivat rytmissä nuotion ympärillä.

Niin musiikillisesti kuin sanoituksellisesti ”Jumalten Aika” ei esiinny mitenkään iloisena levynä. Elämän raadollisuus ja kiertokulku iskee ytimiin kumminkin kauniilla tavalla. Nämä levyn surulliset hetket saavat herkimmille kuuntelijoille kyyneleet virtamaan ja kovimpien karjujen ottamaan tuopista entistä lujemman otteen. Juuri tämä lohduttomuus on albumin vahvuus joka heijastuu jokaisesta soitetusta nuotista ja lauletusta sävelestä.

Vaikka ”Jumalten Aika” onkin massiivinen teos, niin levyn viisi kappaletta luovat kokonaisuuden sisällä omat piirteensä. Albumin avaava nimibiisi tuo kaikessa mahtavuudessaan mieleen Satyriconin legendaarisen ”The Shadowthrone” – albumin. Puhtaat taustalaulut tuovat kontrastia tiukkaan ärinään ja riffit maalailevat koskettimineen sysimustaa taivasta. ”Suden Tunti” on toinen ns. suoraviivaisempi veto. Simppelin riffikuvion ympärille kasattu sävellys on kerrassaan hienoa kuunneltavaa. Tunnelmallisemmalta puolelta esille nostan loistavan ”Mimisbrunnin”, jonka loppu osaa yllättää jokainen kerta. Tämä kadotukseen johtava mustalle metallille kunnioitusta tekevä mättämistuokio on vain yksi yhtyeen loistavista oivalluksista. Näitä erilaisia koukkuja voit poimia kuuntelukertojen edetessä aina vain enemmän.

Moonsorrow iskee uutukaisellaan yhtyeen historian yksiin kansiin ja taidokkaasti sen tekeekin. Levy soi hienosti ja yksityiskohdat eri soittimineen on helposti kuultavissa. Dynamiikkaa löytyy ja myös sitä rosoisuutta, joka palauttaa yhtyeen takaisin maan pinnalle kuolevaisten joukkoon. Onko käsissämme sitten paras Moonsorrow julkaisu? Mielestäni ei ole, mutta kylläkin hyvin lähellä sitä. Yksi vuoden kotimaisia metallialbumeita, siitä ei puhettakaan.

9/10

Juha Karvonen

[/three_fourth]
[one_fourth_last]
moonsorrow
1. Jumalten Aika (12:43)
2. Ruttolehto incl. Päivättömän Päivän Kansa (15:21)
3. Suden Tunti (7:06)
4. Mimisbrunn (15:55)
5. Ihmisen Aika (Kumarrus Pimeyteen) (16:00)[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here