Vuonna 2005 uransa aloittanut, paremman määrittelyn puutteessa melodiseksi death metalliksi luokiteltu mikkeliläiskokoonpano Bloodred Hourglass julkaisi lokakuussa 2017 kolmannen albuminsa, “Healin”. Levy kipusi myös mukavasti listalle Suomessa ja kansainvälisen levy-yhtiön sopimuksen myötä se julkaistaan myös maailmanlaajuisesti tammikuun lopussa.
Huolimatta siitä, että Bloodred Hourglassin tuotanto putoaa yhteen eniten kuluttamistani metallin kategorioista, on yhtye jäänyt minulla vähemmälle huomiolle. ”Heal” on kokoonpanon ensimmäinen kokonainen albumi, jonka kuuntelemiseen olen paneutunut kokonaisuutena, joten en voi verrata sitä yhtyeen aikaisempaan materiaaliin.
Bloodred Hourglass eli kotoisammin BRHG, on loihtinut levylle nipun ruhjovia soundivalleja, jotka on koristeltu intensiivisillä ja vaihtelevilla ärjyntävokaaleilla sekä mieleenpainuvilla, kauniilla kitarariffeillä. Kokonaisuutena ”Heal” on teknisesti hyvin tuotettu ja toteutettu. Melko runsaat ja vaihtelevat elementit soivat puhtaasti ja kauniisti, kukin vuorollaan esille nousten. Levyn parasta antia itselleni ovat esimerkiksi korvamadoiksi jäävät, näppärät sekä tarttuvat kitarariffit, jotka tuodaan ajallaan hienosti kellumaan runttaavan soitinmassan päälle.
Myös Jarkko Koukosen vokaalien vaihtelu uhkaavan murinan sekä terävämmän ärjynnän välillä toimii levyllä mukavasti. Taustalauluissa kuullaan komppikitaristin, Wolfheartin bassostakin tutun Lauri Silvosen terhakoita karjahduksia.
Sanoituksista löytyy samaistumispintaa pimeän vuodenajan synkentämään melankoliseen mentaliteettiin. Lyriikoissa pohditaan terävin, mutta korulauseisin sanakääntein tämänkin ponnistuksen mahdollista turhuutta, mutta yrittämättäkään ei voi jättää. Edessä kumottava vääjäämätön tuho, niin ihmissuhteissa kuin maailmassakin, on alati läsnä, mutta periksi ei silti voi kokonaan antaa.
Omaan korvaani levy käynnistyy lupaavasti, mutta kappaleet alkavat sulautua toisiinsa loppua kohden. Lyriikoita seuraamalla levystä saa kuitenkin vielä enemmän irti, ja mielenkiinto pysyy yllä viimeisiin säveliin saakka.
“Quiet Complaint” käynnistää levyn jyhkeällä särömassalla. Hyökkäävä aggressio käy iholle uhitellen ja suoraan. Kappaletta kuljettava pomppuhevi-henkinen mättö häiritsee allekirjoittanutta hieman, mutta kertosäe on valloittava. Melodia ja varsinkin kitarariffi ovat niin tarttuvia, että ne saavat kappaleen nousemaan Suomen melodeath-massasta esille kirkkaasti. Oikeastaan kaikki levyltä omiksi suosikeiksi nousevat kappaleet, kuten videosinkkunakin julkaistu “Last Of Us”, “We Form The Broken” ja “Times We Had” miellyttävät korvaa samoista syistä.
Kokonaisuutena ”Heal” on näppärä paketti, joka tarjoaa monenlaista tarttumapinta-alaa erilaisille metallin kuluttajille. Aivan vuoden 2017 kärkikahinoihin ei levy itsellä yltänyt, mutta livevetoja odotan kyllä tältäkin yhtyeeltä innolla.
8/10
Raisa Krogerus
1.Quiet Complaint
2.The Last Of Us
3.Architects
4.We Form The Broken
5.Remnants
6.Six Feet Savior
7.Times We Had
8.Divinia
9.Requiem Of Our Last Days
Möröistä blues rockiin ja punkkiin seikkaileva nörtähtävä kameranainen. Jos en ole keikalla, niin olen todennäköisesti puuhaamassa hevosen kanssa, pelaamassa tai lukemassa Terry Pratchettia tai Jane Austenia muutama kissa sylissä.
 Metalliluolan arvio, Raisa Krogerus.){kind=link}