Uransa joitakin vuosia sitten ”The End”-kiertueelle lopullisesti paketoineen Black Sabbathin esikoisalbumi ilmestyi 50 vuotta sitten uuden vuosikymmenen alkuhämärissä, jolloin heavy metallia käsitteenä ei ollut vielä olemassa. Oli toki joitain kappaleita kuten Led Zeppelinin ”Communication Breakdown” sekä Creamin ”Crossroads,” jotka jo suuntasivat valoa tälle suunnalle.
Vaikka ”Black Sabbath” on tullut napattua levylautaselle lukemattomia kertoja vuosien varrella, on sen ulkoasua edelleen aina hetkeksi pysähdyttävä ihastelemaan. Levyn kansi on edelleen uhkaavan kaunis ja mystisellä tavalla toimiva, tämän voisi ottaa seinälle suurena canvas-tauluna. Levyn aloittava ukkonen ja tuomion kellot samoin tuntuvat nousevan suoraan kannen maailmasta ja kyseessä on täydellinen avaus albumille. Itse ”Black Sabbath” aloittaa homman ja turha tätä biisiä on esitellä sen enempää. Kappale nousee levyn ja koko heavy metallin alkujuurien kulmakiveksi.
Boris Karloffin kauhuelokuvasta nostettu yhtyeen nimi ja samoin elokuvasta poimittu musiikin painostava ote olivat jotain täysin käsittämätöntä aikanaan. Lopuksi vielä tempoa nostetaan ja Tony Iommi rullaa ensimmäisen kymmenistä tulevista kuningasriffeistään. Ei ollut ihme, että Sabbath sai nopeasti saatananpalvojien maineen ja vanhemmat olivat kauhuissaan lastensa uudesta fanituksen kohteesta.
Toisena kohokohtana on tarttuva ”N.I.B.”, joka ei usein kuullun teorian mukaan juonnu sanoista Nativity In Black vaan tuli rumpali Bill Wardin parrasta. Myös singlenä julkaistu cover-veto ”Evil Woman” kuulostaa hyvin istuvalta Sabbathin melodisempaan tyyliin, vaikka bändi itse teki biisin vastahakoisesti ja pakon sanelemana. Vielä ”The End” -kiertueen settilistassa keikkunut ”Behind The Wall Of Sleep” on sekin säilyttänyt mystisen tenhonsa, vaikka alkuperäisen levyn soundimaailma saa toivomaan enemmän raskautta ja nopeampaa poljentoa.
Bändi oli omien sanojensa mukaan bluespohjainen yhtye ja tämä levyllä myös kuuluu hyvässä sekä pahassa. Biisit kuten ”Warning” ja ”Wicked World” olivat jamittelupohjalta rakennettuja bändin vain soittaessa sen enempää miettimättä mihin kappale oli matkalla. 1970-luvulla tällaisella materiaalilla oli paikkansa, mutta nykypäivänä kuunneltuna ja erityisesti Sabbathin myöhempään tuotantoon verrattuna, osa biiseistä laahaa pahasti. Ozzy Osbournen laulu on musiikin tapaan raakaa ja hiomatonta, eivätkä sovitukset eivät lähde liitoon samalla tavalla kuin aiemmin mainitut kohokohdat.
Black Sabbath kehitti aikanaan heavy metallin ja sen myötä tällä levyllä on paikkansa. Sen asemasta historiallisena teoksena ei voi kiistellä. Sen sijaan puhtaasti musiikillisena kokonaisuutena se ei ole Sabbathin diskografiassa edes parhaassa kolmanneksessa. Vain paria vuotta myöhemmin yhtye julkaisi loistavan levyn ”Master Of Reality,” josta suosittelen aloittamaan 1970-luvun metallin alkujuuriin tutustumisen.
7+/10
Ville Krannila
1.Black Sabbath
2.The Wizard
3.Behind The Wall Of Sleep
4.N.I.B.
5.Evil Woman
6.Sleeping Village
7.The Warning
8.Wicked World
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}