Belphegor – Totenritual (2017)

Itävaltalainen Belphegor on kaikessa pahuudessaan tehnyt yksitoista pitkäsoittoa, joista viimeisin on nyt käsillä oleva ”Totenritual”, jonka julkaisu on 14.9.2017, julkaisevana tahona Nuclear Blast. Historiaa salzburgilaislähtöisillä demoneilla on jo 24 vuoden verran ja ovat tasaisesti julkaisseet kursailematonta, mustaa kuolometallia, jossa blast-liipaisin on herkällä ja kielisoittimia sahataan armotta Saatanan nimeen. Itselleni yhtyeen alkutaival on jäänyt hieman pimentoon, mutta on viidellä viime julkaisullaan ansainnut paikkansa soitetuimpien orkestereiden joukkoon.

”Baphometin” alkutahdit kertovat, että nyt on tosi kyseessä. Suoranaista pahuutta vyöryy kuuloreseptoreihin ja pelkäisin ellen olisi niin hyvää pataa kaverini Saatanan kanssa. Melodista, Baphometin ylistystä pursuava kertosäe saa hyvin tukea biisin todella raskaista osioista ja ainakin levyn alku lunastaa sille asetetut odotukset. Keskiaikaiset astalot siirretään syrjään ja Saatanan nimeen uhrattavat työnnetään liukuhihnalla sirkkeliin ”The Devil’s Sonin” alkaessa. Räväkkä, yksi levyn parhaista raidoista ei säästele blastissa ja on kauttaaltaan raaka ja synkän melodinen veto, jonka päättävä akustinen osio kertoo uhrattavien yksinkertaisesti loppuneen.

”Totenritualin” edetessä huomaa, että yhtye on siirtynyt hieman raskaampaan suuntaan, kun raskaat ja hidastempoiset riffit jyräävät kuulijan maan rakoon, unohtamatta kuitenkaan yhtyeelle totuttua melodista revittelyä. Toinen merkille pantava seikka, minkä voi levyn nimestäkin päätellä on sen rituaalihenkisyys, joka ilmenee manausta muistuttavilla vokaaliosuuksilla, joita toistetaan kaapuihin pukeutuneena samalla, kun isossa kulhossa keitellään kristittyjä.

Muuten levy on tasaista tykitystä instrumentaali ”Totenbeschwöreriä” lukuun ottamatta, jonka rauhallisessa painostuksessa lattian peittävät irtoraajat nostetaan vuotamaan viimeiset veret Saatanan kunniaksi rakennetulle alttarille. Muita esille nostettavia vetoja ovat ”Embracing A Star, jossa tunnelma vaihtelee sujuvasti hartaan rauhallisen fiilistelyn ja täysiverisen viiltelyn välillä, sekä levyn päättävä nimikkoraita, joka on käytännössä puolitoista minuuttia silkkaa murhaa, loppuaikana kolistellaan luita ja huohotellaan uhrattujen sielutkin Saatanan tykö.

Mitä enemmän ”Totenritualia” kuuntelee, sen paremmalta ja eheämmältä se kuulostaa. Omaan rekisteriin tämä nousee yhtyeen kirkkaasti tasapainoisimmaksi ja parhaaksi julkaisuksi, samalla myös ehdolle vuoden paras levy-kahinoihin. Suosittelen kaikille saatanallisen kuolometallin ystäville sekä kaikille, joiden elämä on vaan yksinkertaisesti liian ”dandyä”.

9½ /10

Tore Pedersen

Belphegor Facebookissa: https://www.facebook.com/belphegor/?fref=ts

Biisilista:
Baphomet
The Devil’s Son
Swinefever-Regent Of Pigs
Apophis-Black Dragon
Totenkult-Exegesis Of Deterioration
Totenbeschwärer
Spell Of Reflection
Embracing A Star
Totenritual

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here