Vikings & Lionhearts: Amon Amarth, Machine Head & The Halo Effect @Black Box, Helsinki 21.9.2022.
Hannu Juutilainen ja Riku Juutilainen
Kuva: Hannu Juutilainen
Amon Amarthin ja Machine Headin ”Vikings & Lionhearts” -nimeä kantava yhteiskiertue pysähtyi Helsingin Jäähallin Black Boxiin syksyisenä keskiviikkona.
Ilta ei ollut loppuunmyyty, mutta paikalla oli silti runsas joukko metallinnälkäistä yleisöä hankalasta esiintymispäivästä huolimatta. Mustilla verhoilla rajattu Jäähallin permanto tarjosi hyvät puitteet yhtyeiden näyttäville esityksille. Black Box -konsepti on toimiva, sillä suuressa hallissa bändit saavat soittaa suurella lavalla, ja istumakatsomot peittävät verhot luovat tilasta intiimin. Yleisilme on kuin suurella rock klubilla.
Illan avasi ex- In Flames -soittajista koostuva ruotsalainen The Halo Effect. Dark Tranquillity -vokalisti Mikael Stannen johdolla yhtye hakee jalansijaa melodisen death metallin saralla ja houkutteli illan ensimmäisenä esiintyjänä vaikeassa paikassa lavan edustalle suhteellisen runsaan yleisöjoukon. Ennen keikan alkua vaikutti sille, että useat olivat The Halo Effectista enemmän innoissaan kuin illan pääesiintyjäkaksikosta.
Vuonna 2019 perustettu superkokoonpano nousi lavalle pitkän rumpuvetoisen intron saattelemana ja kappaleet soljuivat eteenpäin mukavasti. Stanne kertoi rakastavansa Suomea ja kiitteli yleisöä useaan otteeseen tunteiden ollessa pinnassa. Musiikki sisälsi paljon hyvää, mutta vain noin puolen tunnin setistä ei lopulta sen suurempaa muistijälkeä jäänyt.
Valomieheltä olisi toivonut muutakin kuin ankean vihreää ja nyt osin todella pimeässä soittaneen bändin esitys oli visuaalisesti tylsähköä seurattavaa. Vasta setin viimeinen veto, vuoden 2022 ”Days Of The Lost” -debyyttialbumin avaava ”Shadowminds” pisti kunnolla yleisöön vauhtia.
1990-luvun alussa perustettu ja sittemmin muun muassa Wacken Open Airin pääesiintyjänä ollut jenkkipoppoo Machine Head tarjosi näyttävyyttä jo aivan eri malliin, kuten odottaa saattoi. Lavaa hallitsivat käännettyjen neliöiden ja suorakaiteen muotoiset screenit yhtyeen vanhaa logoa mukaillen.
”Machine Fucking Head” -lakana pudotettiin ja ei mennyt kauan, kun yleisö yltyi lakanan tekstin mukaiseen ”chantiin”. Viimeinen jäljellä oleva perustajajäsen Robb Flynn johdatti bändin vuodesta 2019 vaikuttaneen nykykokoonpanon lavalle ja keikka tärähti käyntiin vakuuttavasti.
Flynn heitti ensimmäisen oluen yleisöön jo ennen kuin pelin avannut, aivan vastikään julkaistun ”Of Kingdom And Crown” -pitkäsoiton single ”Become The Firestorm” edes alkoi ja pittiä vaadittiin heti kärkeen. Sellainen myös saatiin.
Oluita lensi yleisöön tasaiseen tahtiin, mutta arvaan, että niistä oli enemmän harmia kuin huvia. Myöhemmin Flynn bongasi eturivistä intensiivisesti vierestäni keikkaa seuranneen puolalaisen superfanin ja tällä kertaa tarkoitus oli heittää olut juuri hänelle juotavaksi asti. Heitto ja koppi osuivat tyylikkäästi maaliin.
Konsertin alkupuoli tarjosi vahvaa Slayer-tyyppistä turpaanvetoa ja paikoin massiivinen, lähes koko permannon leveyden täyttänyt pitti pyöri yleisössä. Tuotanto muistutti erityisesti Panteraa sekä Lamb Of Godia.
Välispiikki “Helsinki, Finland, are you ready to lose your minds today? Show me the lionheart of Finland!” tiivisti tunnelman hyvin. Keikan aikana nähtiin vähintään pari crowdsurffaajaa järjestyksenvalvojien saadessa töitä. Keulakuva kehotti lisäksi kaikkia ottamaan paidat pois yllättävän monen noudattaessa käskyä kuuliaasti.
Machine Head soitti huomattavan kovaa ja tappavan terävä, huippuunsa hiottu sekä hieman teollinen soundimaailma kajahti puhtaasti puolalaiskitaristi Voggin esittäessä teknisesti taitavia sooloja. Kontrasti ”I Am Hell (Sonata in C#)” -kappaleen törkeän kitarariffin ja akustisen näppäilyn välillä oli hurja, pyrojen naulatessa biisin loppuhuipennukseensa.
Keikan keskivaiheilla kuultu akustisesti käynnistynyt hidastempoinen ”Darkness Within” ja sitä edeltänyt Flynnin pitkä puhe muodostuivat vedenjakajaksi, eikä jostain syystä alun intensiteettiin enää loppupuolella ylletty. ”Darkness Within” päättyi kuitenkin komeaan yhteishoilaukseen. Machine Headia vaivasi materiaalin tietynlainen epätasaisuus ja esitysten välissä oli paikoin omituisen pitkiä taukoja. ”Burn My Eyes” -debyytin klassikot ”Old” sekä ”Davidian” keräsivät setin parhaat suosionosoitukset.
Amon Amarthin historia juontaa juurensa ruotsalaisbändi Scumin alkulähteille aina vuoteen 1988. Vuonna 1992 Scum-nimi vaihdettiin nykyiseen muotoonsa innoittajana ollessa J.R.R. Tolkienin ”The Lord Of The Rings”. Kuvitteellisesta tulivuoresta nimensä napannut ryhmä on toiminut viikinkiteemaisen melodisen death metallin lipunkantajana. Matka on ollut pitkä, sillä ensimmäinen demo julkaistiin 1994, EP 1996 ja täyspitkä albumi 1998.
Huomattavan suurta suosiota nauttiva Amon Amarth nähtiin viimeksi Suomessa vuonna 2019 ruotsalaisten veriveljien Arch Enemyn sekä Hypocrisyn kanssa. Konsertti toteutui niin ikään Helsingin jäähallin Black Boxissa Metalliluolan ollessa myös tuolloin paikalla.
Sanoitusten hengessä Helsinkiin oli rakennettu hieno esiintymislava. Myös tällä kerralla rumpukorokkeena toimi suuri viikinkikypärä ja lavan sivuja koristivat vuorotellen muinaiset viikinkipatsaat, viikinkilaivan keulat sekä valtava käärme. Taustakangas täytti koko lavan myös sivujen osalta ollen illan näyttävin. Valtaisat liekit lisäsivät ilmettä (ja lämpötilaa) useiden kappaleiden aikana.
Iron Maidenin ”Run To The Hills” -intronauhan alkaessa tiesi keikan alun lähestyvän. Murskaavan riffin omaava ”Guardians Of Asgaard” saatiin tulille heti kättelyssä. Yllättävän suoraviivaisen avauksen jälkeen sekä esiintyjät, että yleisö olivat liekeissä. ”Deceiver Of The Godsin” aikana lavalla piipahti karvainen örkki luomassa tunnelmaa.
Illan settilista jakautui tasaisesti yhtyeen 2000-luvun albumien kesken. Tuoreimmalta vuoden 2022 elokuussa julkaistulta ”The Great Heathen Army” -pitkäsoitolta kuultiin hieman yllättäen vain kaksi kappaletta. Peräkkäin esitetyt nimibiisi sekä ”Heidrun” toivat kuitenkin vaihtelua edelliseen Suomen keikkaan verrattuna. Mielenkiintoisesti edellinen albumi ”Berserker” (2019) oli parhaiten edustettuna kolmen esityksen verran.
”Surtur Rising” (2011) -albumin poiminta ”Destroyer Of The Universe” oli biisi paikallaan. Illan parasta antia oli faneille omistettuun uuteen albumiin kuulumattoman ”Put Your Back Into The Oarin” alkajaisiksi vallinnut ukkosmyrsky sekä viikinkilaivan soutu. Aiemmin vain videolta ihmetelty ohjelmanumero oli paikan päällä unohtumaton, kun valtaosa katsojista osallistui soutuun lattialla istuen.
Amon Amarth kommentoi “Put Your Back Into The Oar” -singleä:
“Much has been said about fans coming to our shows to have fun and doing the ’epic Viking row.’ Well, we thought it was a good idea to write a song about it! This one is for you, the fans, wherever you are – and may Odin guide you as you row to your destiny in uncharted seas!”
”Cry Of The Black Birds” albumilta ”With Oden On Our Side” (2006) lisäsi vettä myllyyn. Suurimmaksi osaksi setti soitettiin tutuksi ja turvalliseksi todettua kaavaa noudattaen kaksikon ”Raise Your Horns” ja ”Twilight Of The Thunder God” pistäessä illan ansiokkaasti pakettiin. Ensiksi mainittu ”Jomsviking”-albumin ”anthem” sai sekä juoma- että pirunsarvet nousemaan ilmaan ja kertosäe on helposti mukana hoilattava. Kyseessä on yksi viikinkiteemaisen metallin tarttuvimmista teoksista ja kappale roikkuu syystä striimaustilaston kärjen tuntumassa.
”Twilight Of The Thunder God” on luultavasti Amon Amarthin tunnetuin biisi, josta toinen ruotsalaisyhtye Sabaton on levyttänyt coverin ”Carolus Rex” -albumilleen. Lavasteisiin saatiin vielä muutos, kun samannimisen albumin kansikuvasta tuttu merihirviö nousi vallitsemaan maisemaa. Lavalla pahaenteisesti heilunutta hirviötä käytiin moukaroimassa ja näin viimeinen taistelu voitettiin uhmakkaasti.
Laulaja Johan Hegg puhui tuttavallisesti suomea ja oli ilo kuulla hänen suustaan sanat ”mitä kuuluu”, ”hyvä” sekä ”kiitos paljon”. Hän myös totesi, että Helsingissä ovat Pohjois-Euroopan villeimmät metalheadit. Ehkä tuo kohteliaisuus pitää oikeasti paikkansa ja yleisö kiitti samalla mitalla.
Kokonaisuutena Amon Amarth tarjosi jälleen tasapainoisen ja viihdyttävän keikan, joten kotimatkalle saattoi lähteä hymyssä suin. Toivottavasti seuraavaa Suomen esitystä ei tarvitsisi odottaa taas kolmea vuotta, vaan tämä ruotsalaisryhmä nähtäisiin esimerkiksi Tuska-festareilla ensi vuonna. ”See you very, very soon”, Hegg totesi loppukumarrusten aikaan. Jäämme innolla odottamaan, mitä tuleman pitää.
