Metallica julkaisi cover-versioita sisältäneen tupla-albuminsa ”Garage Inc.” marraskuussa 1998.
Bändi halusi kolmen vakavan levyn ja lähes vuosikymmenen kiertämisen jälkeen tehdä jotain helpompaa sekä rennompaa. Yhtye ei haaskannut aikaa Poor Touring Me –kiertueen päätyttyä syyskuussa 1998 ja oli jo seuraavana päivänä studiossa taltioimassa kymmentä uutta cover-versiota tulevalle levylle.
Biisit kasattiin toisaalta Metallicaa inspiroineesta vahvasta NWOBHM –kauden materiaalista ja toisessa ääripäässä olivat bändin punk-, country sekä pop-vaikutteet. Tuottajana toimi yhtyeen luottomies Bob Rock ja levytykset saatiin kasaan kolmessa viikossa. Kyseessä oli virkistävä poikkeus ”Load”– ja ”Reload” levyjen kolmen vuoden prosessille.
Tarkoitus ei ollut ainoastaan kopioida alkuperäismateriaalia vaan puristaa biisit Metallica-mankelin läpi, mikä käy selväksi heti avaajana kuultavasta reilun kahden minuutin Discharge-lainasta ”Free Speech For The Dumb”. Ajatuksena oli kasata yhteen vuonna 1987 julkaistun ja katalogista jo tuolloin deletoidun ”The $5.98 E.P.: Garage Days Re-Revisited” -EP:n lisäksi kaikki teemaan liittyvät B-puolet vuodesta 1984 alkaen ja lisäksi levyllinen uutta materiaalia. Nimi johdettiin 1987 EP:n ja ”Master Of Puppetsin” ”Damage Inc.” –kappaleesta.
Levy erityisesti uuden materiaalin osalta osoittaa tästä huolimatta yhtyeen monipuolisuuden ja lahjakkuuden, vaikka jokainen tulkinta ei omiin kuulohermoihin se mieluisin valinta olisi. James Hetfieldin hallitsema ja singlenä suuren suosion saanut ”Turn The Page” olisi voinut hyvin olla Metallican 1990-luvun puolivälin omaa materiaalia, Bob Segerin vuoden 1973 ”Back in ’72” -albumipoiminnan sijasta. ”Tuesday’s Gone” kumpusi epäilemättä keulamiehen nuoruuden vaikutteista. Hetfield soitti myös levylle normaalia enemmän soolokitaraa ja Jamesin rooli levyn jokaisessa tulkinnassa on suuri.
Yhtye julkaisi ”Whiskey In The Jarin” albumin toisena singlenä ja kappaleesta muodostui massiivinen hitti. Monet unohtavat, että Thin Lizzyn versio on peräisin irlantilaisesta kansanlaulusta ja jo vuonna 1967 lauluyhtye The Dublinersin toimesta modernimpaan formaattiin puserrettu. Vasta Phil Lynottin tulkinta teki siitä musiikin valtavirtaan yltävää materiaalia.
Misfitsin vuoden 1984 single ”Die Die My Darling” taipuu Metallicalta liian helposti eikä Black Sabbathin harvemmin kuultu ”Sabbra Cadabrakaan” tarjoaa mitään elämää suurempaa. Nick Caven hillitty ”Loverman” sen sijaan oli selvästi rohkeampi valinta ja jälleen kerran Hetfieldin läsnäolo biisin sovituksessa sekä sanoituksissa on vahva. Enemmän turvallisia latuja kulkevan ”The More I Seen” jälkeen kuullaan hetken hiljaisuuden päätteeksi lyhyt pätkä Robin Trowerin ”Bridge Of Sighs” –kappaletta. Biisi olisi voitu esittää kokonaisuudessaan, sen verran mielenkiintoisesta valinnasta on kyse.
Kansitaide esitteli yhtyeen mekaanikkoina ja takana bändin vuoden 1998 kasvokuvat oli yhdistetty 10 vuoden takaisiin vartaloihin ”Garage Days Re-Revisited” – EP:ltä. Bob Rockin ”kind of produced” –lähestymistapa on saanut biiseihin livemäisen soundin, mutta Ulrichin tutun epävireinen rumpujen hakkaus vie monen muun Metallican levyn tavoin huomiota negatiivisempaan suuntaan. Ilman Kirk Hammettin slide kitaraa olisi myös pärjätty.
”Garage Inc.” sisältää useita hienoja hetkiä, mutta vastaavasti yhtä paljon sekoilua eri ääripäiden kolahdellessa vähemmän sopusointuisesti yhteen. Diamond Headin vuoden 1980 ”Lightning To The Nations” nousee selvästi Metallican tärkeimmäksi yksittäiseksi vaikuttajaksi, harvalla cover-albumilla on neljä kappaletta samalta alkuperäisesittäjältä ja vielä samalta levyltä poimittuna.
25 vuotta myöhemmin kuunneltuna ”Garage Inc.” sopii soundinsa ja useiden biisivalintojen osalta aikakauteensa kokonaisuuden sekavuutta myöten. Parhaiten tuntuu toimivan Hetfieldin ääni, joka polveilee monipuolisten sovitusten läpi vakuuttavan vahvalla ja tunteikkaalla otteella.
Teksti: Ville Krannila
Alla katsottavissa levyn kansitaidetta sekä musiikkivideot kappaleista “Whiskey In The Jar” ja “Turn The Page”:
