Sepultura – Roots (1996)

Jäähyväiskiertueella vaikuttava legendaarinen brasilialainen thrash metal -kone Sepultura julkaisi helmikuussa 1996 kuudennen studiolevynsä ”Roots”. Kyseinen albumi oli viimeinen, jolla esiintyi yhtyeen legendaarinen kokoonpano Max Cavalera (g, voc), Andreas Kisser (g), Paolo jr (b) sekä Igor Cavalera (dr), joten kyseessä on monille varmasti rakas, ja samalla mahdollisesti katkera tapaus. Mutta mitä levylle päätyi? Otetaan selvää.

Sepulturalla oli selkeä idea ”Rootsia” työstäessä: naittaa yhteen bändin kotimaan Brasilian musiikkimaailman vaikutteet sekä thrash metalli. Toki yhtye päätti höystää soppaa myös muilla mausteilla, kuten groove metallilla, jonka kanssa oli flirttailtu jo edellisellä pitkäsoitolla ”Chaos A.D.” (1993), sekä sitten jollain uudella, eli nu-metallilla, joka terminä oli tässä vaiheessa vielä uusi.

Tuottajaksi saatiin juuri nu-metallin kanssa kannuksensa ansainnut Ross Robinson (Korn, Slipknot, Limp Bizkit) ja levyllä vaikutti myös melkoinen kattaus vierailevia artisteja, kuten Mike Patton (Faith No More, Mr. Bungle, Fantomas), Jonathan Davis (Korn), David Silvera (ex-Korn) ja House of Painista sekä Limp Bizkitistä tuttu DJ Lethal.

”Roots” on reilun 72 minuutin kestosta johtuen hengästyttävä tapaus. Kappaleet vaihtelevat loistavista nu-metal raivonpurkauksista, kuten pelin avaavat ”Roots Bloody Roots” ja ”Attitude” bändin brassi-juurien ylistykseen (”Ratamahatta” ja ”Itsári”). Thrash-juuria ei unohdeta, sillä useammat riffit muistuttavat tiukasti bändin menneisyydestä.

Toisaalta Sepultura on uuden ja jännittävän äärellä, sillä tarjotulla hurjalla svengillä varustettu turpaanveto oli jotain erilaista mihin oli tässä vaiheessa metallimaailmassa totuttu. Tähän kun lisättiin päälle brasilialaisen etno-musiikin vaikutteet, oli tämä rytminen myrkky sekoitettu valmiiksi.

Samaan aikaan ”Roots” aiheutti myös parranpärinää vanhan liiton Sepultura-faneissa, mikä toisaalta on ymmärrettävää. Levy on todella erilainen, kun sitä verrataan yhtyeen aiempaan tuotantoon. Toisaalta albumin puolustukseksi on sanottava, että se on erilainen kuin mikään vastaavan kokoluokan hevilevy ennen tätä. Kokonaisuutta voi siis joko rakastaa tai sitä voi vihata, mutta se tuskin jättää kuulijaa kylmäksi.

Itse olen jossain hieman välimaastossa, sillä osa bändin kokeiluista toimii erinomaisesti, mutta toisaalta osaa en ymmärrä lainkaan. Mutta sen tajuan, että ”Roots” on todella omaperäinen albumi, jonka kunnianhimoa ei voi kuin arvostaa.

Kaupallisesti LP oli komea menestys. Albumi nousi suurilla markkinoilla esimerkiksi Saksassa sijalle seitsemän, Englannissa sijalle neljä ja USA:ssa bändin uran korkeimpaan sijoitukseen 27. ”Roots” nappasi täällä koti-Suomessa parhaimmillaan listasijan viisi.

Max Cavalera jätti Sepulturan vuoden 1996 lopussa, joten emme koskaan saaneet vastausta siihen, mitä tämä kokoonpano olisi keksinyt ”Rootsin” jälkeen. Toki Cavaleran myöhemmin perustamaa Soulflyta sekä uudempaa Sepulturaa kuunnellessa voi saada jotain ideoita siitä, mitä olisi voinut tulla, mutta minulle tämä kokoonpano oli Sepulturan paras.

Neljä miestä, joiden kädenjäljestä syntyi lopputulos, joka oli enemmän kuin osiensa yhteenlaskettu summa.

8+/10

Ilkka Järvenpää

1. Roots Bloody Roots
2. Attitude
3. Cut-Throat
4. Ratamahatta
5. Breed Apart
6. Straighthate
7. Spit
8. Lookaway
9. Dusted
10. Born Stubborn
11. Jasco
12. Itsári
13. Ambush
14. Endangered Species
15. Dictatorshit
16. Canyon Jam (hidden track)