Queensrÿche – The Warning (1984)

Siunattuna vuonna 1984 harva metallidebyytti-LP teki samaa vaikutusta kuin Queensrÿchen ”The Warning”. Takana oli toki ”Queensrÿche”-EP, joka jo edellisenä vuonna oli kappaleensa ”Queen Of The Reich” johdolla nostanut yhtyeen suuremman yleisön tietoisuuteen. Tämä oli siitä huolimatta vain alkusoitto, sellaisella voimalla ja vimmalla bändi iskee jo nimikkoraita ”Warning” sanoman läpi stereoista. Ja kyseessä ei ole edes albumin hienoin hetki.

Queensrÿchea kutsuttiin jo varhaisessa vaiheessa ”ajattelevan miehen metalliksi”. Vuoden 1984 raskaan musiikin maailmassa termi on ymmärrettävä, sillä vaikka jäsenten hiuksiin oli selvästi suihkutettu sprayta reilulla kädellä, mistään Mötley Crüesta tai edes Dokkenista tässä ei ollut kyse. Queensrÿche halusi erottua joukosta ja profiloitua muuksi kuin pelkäksi perusglam- tai metalliyhtyeeksi.

Tämä myös yhtyeen taustaryhmässä ymmärrettiin ja Sunset Stripin sijasta debyytti-LP taltioitiin Lontoossa tuottaja James Guthrien kanssa. Guthrie oli työskennellyt aiemmin mm. Pink Floydin, The Moviesin, Judas Priestin sekä Bay City Rollersin kanssa, joten meriittiä löytyi. Studiona toimi legendaarinen Abbey Road, joten puitteet olivat kunnossa.

Bändi otti levylle inspiraation George Orwellin 1940-luvun klassikkoteoksesta 1984. ”The Warning” ei ollut varsinainen teema-albumi, mutta biisit loivat kirjaa mukailevia maailmoja omien tarinoidensa kautta. Majesteettinen täysosuma ”Rage For Order”, konseptilevyjen kuningas ”Operation: Mindcrime” sekä kaupallinen suurmenestys ”Empire” olivat vielä edessä, mutta ”The Warning” on jo valmis paketti suuruusluokkaan kaikilla osa-alueillaan.

Lyriikoista paria kappaletta lukuun ottamatta vastannut Geoff Tate kuuluu kiistatta raskaan musiikin laulajien eliittiin ja 1980-luvulla lähes koko Queensrÿchen materiaali on kuin oppikirja siitä, kuinka metallia esitetään tunteella, voimalla sekä käsittämättömällä ääniskaalalla. Kitaristit Chris DeGarmo ja Michael Wilton vastasivat sävellyksistä, ja ensin mainitun melodisempi ulosanti yhdistyi hienosti jälkimmäisen progressiivisempaan otteeseen.

”The Warningin” ytimessä vaikuttavat metalliklassikko ”Take Hold Of The Flame” sekä lähes 10-minuuttiseksi eepokseksi kasvatettu ”Roads To Madness”, joissa Tate tekee uskomattoman vokaalisuorituksen. Huolimatta bändin selvästä halusta liikkua eri alueille albumi on peruselementeiltään vielä selvästi heavy metallia. Hetkittäin mieleen tulee Iron Maiden edellisen vuoden ”Piece Of Mind” -levyllä ja toisaalta amerikkalaisen varhaisen voimametallin muut pioneerit Fates Warning, Omen, Armored Saint sekä Metal Church.

Legendaarinen Michael Kamen teki levylle orkesterisovituksia, jotka erityisesti ”Roads To Madness” -päätösraidassa nostavat kappaleen vielä korkeammalle tasolle. Guthrien tuotanto on perustasoltaan terävä ja tuolloin usein albumeja vaivannut suttuisuus ja epätarkkuus loistavat kokonaan poissaolollaan.

Levyn julkaisu ei ollut ongelmaton. EMI:n määräyksestä jo lukkoon lyöty biisijärjestys muutettiin ja tämä tehtiin yhtyeen selän takana. Nimikappale siirrettiin levyn lopusta sen avaajaksi. Alun perin avaajana toiminut ja selvästi jo muutoksen tuulia ennakoinut ”N M 156” sijoitettiin A-puolen päätökseksi. Lisäksi budjetin ylittyessä, levy-yhtiö määräsi uudelleen miksauksen, jota bändi ei hyväksynyt. Taten mukaan miksaajalla ei ollut mitään käsitystä Queensrÿchen soundista, ja koko yhtye vihasi lopputulosta.

40 vuotta myöhemmin, albumi kuulostaa yhä erinomaiselle, vaikka bändin turhautumisen miksaukseen ymmärtää kohdissa, joissa Scott Rockenfieldin rummut lässähtävät turhan voimattomasti. Pääasiassa kaikki on kohdallaan, ja jäätävän soittotaidon kautta vahva biisimateriaali pääsee oikeuksiinsa.

”The Warning” ylsi peräti 61. sijalle Billboardin listoilla, jota voi pitää erittäin onnistuneena saavutuksena. ”Take Hold Of The Flame” oli hitti useassa maassa ja erityisesti Japanissa yhtye iski ostavan yleisön hermoon heti lähtötelineissä. Lukuisat kiertueet lämmittelijänä  Iron Maidenille, Diolle, Acceptille, Kissille ja Judas Priestille nostivat Queensrÿchen profiilia merkittävästi pedaten tulevaa suosiota.

Queensrÿchen ensimmäinen studiolevy ei saa aivan kärkiarvosanaa, sillä yhtyeen kolme seuraavaa pitkäsoittoa ja vuoden 1997 aliarvostettu ”Hear In The Now Frontier” paransivat vielä tästä. Erityisesti peilattuna vuoden 1984 raskaan musiikin useita klassikoja synnyttäneeseen universumiin, ”The Warning” seisoo ylpeästi joukon mukana ja saattaa hyvin olla kyseisen vuoden kovin debyyttisuoritus.

8½/10

Ville Krannila

1.Warning
2.En Force
3.Deliverance
4.No Sanctuary
5.N M 156
6.Take Hold Of The Flame
7.Before The Storm
8.Child Of Fire
9.Roads To Madness