Thrash metallin nousukiidossa 1980-luvulla amerikkalaisen ensimmäisen ”neljän suuren” jälkeiset toisen aallon bändit usein jäävät kevyemmälle arvostukselle, kun genren pioneereja listataan. New Jerseyn kuningas Overkill on tahkonnut urallaan levyjä tasaisen tappavaan tahtiin ja vaikka yhtyeen meriitit on aina tunnustettu, aivan korkeimmalle korokkeelle vaikuttajien joukossa heitä ei ole sijoitettu.
”Feel The Fire” oli Overkillin debyyttialbumi ja ilmestyi thrashin etulinjassa seisseen Megaforce-labelin kautta 40 vuotta sitten. Ennen tätä bändi oli jo herättänyt huomiota alan piireissä neljän kappaleen ”Overkill”-EP:n myötä. Tuottajaksi täyspitkälle oli saatu The Rods -yhtyeen Carl Canedy ja taustajoukoissa vaikutti Jon Zazula. Kannessa on bändin siluetti liekkimeren edessä ja asetelma ei paremmin olisi tässä kohtaa voinut olla.
Alkuperäinen kokoonpano käsitti voimakkaan ja persoonallisen äänen omanneen vokalisti Bobby “Blitz” Ellsworthin, kitaristi Bobby Gustafsonin, basisti D.D. Vernin sekä rumpali Rat Skatesin. Nelikko oli hionut tuossa vaiheessa jo useamman vuoden yhdessä esiintymisen aikana soittonsa sekä yhteispelin huippuunsa. Lisäksi bändi imi vaikutteita vahvasta 1970-luvun lopun punk aallosta, jonka yhtymäkohdat moniin thrash -ryhmiin olivat selkeitä. Bändin nimi otettiin Motörheadin toisen LP:n nimikappaleesta. Motörhead itsessään toimi yhtenä selvimmistä inspiraatioista ja varhaisvuosinaan Overkill esitti suurinta osaa ”Overkill” ja ”Ace Of Spades” -levyistä keikoillaan.
Yhtä lailla punkin sekä Motörheadin rinnalla mallia on otettu Iron Maidenin varhaiskaudelta, joka sopi kuvioon, sillä vokalisti Paul Di’Annon vuosien 1980–1981 Maiden-materiaalissa on myös punk-sävyjä.
Kappalelistasta on vaikea nostaa yhtä kohokohtaa, mutta ”Hammerhead” sekä ”Rotten To The Core” ovat jääneet elämään Overkillin settilistoissa vielä tälle vuosikymmenelle saakka. Viimeksi mainittu käynnistyy Blitzin maanisella naurulla ja etenee tiiviillä rytmillä sekä riffeillä saateltuna lähes viisi minuuttisen kestonsa läpi. Gustafson taikoo kitarastaan muutaman tarttuvan ja lyhyen soolon mausteeksi.
”Overkill” (alkuperäissävellys, ei aiemmin mainittu Motörhead-kappale, jonka Overkill myös myöhemmin nauhoitti) haastaa kaikki aikakauden metalliesitykset, ja biisissä on Judas Priestin kymmenen vuoden takaisen ”The Ripper” -klassikon sävyjä. Ellsworthin repivä laulusuoritus on loistava ja sovitus myrskyää eteenpäin useiden eri tempovaihdosten saattelemana.
Samoin levyn nimikappale ”Feel The Fire” esittelee matkallaan useita käännöksiä ja voisi olla Iron Maidenin vuoden 1981 ”Killers” -LP:ltä nostettu. Tämä on pelkästään positiivinen asia. Blitz kiljuu ”There’s nothing I despise more than a bitch, burn her tonight!” ja Gustafson viimeistelee kylmät väreet mahtavilla soolokuvioilla.
Päätöksenä saadaan lopulta kunnioittaa vanhoja sankareita, kun käsittelyyn otetaan amerikkalaisen punk legenda Dead Boysin vuoden 1977 biisi ”Sonic Reducer”. Tulkinta sopii Overkillin soundiin täydellisesti, tässä kannattaa erityisesti kuunnella Rat Skatesin rumpufillejä, joita on lukuisia. Skates sekä Verni soittivat ennen Overkillin perustamista 1970-luvun puolella punk-kokoonpanossa, ja tämä tausta kuuluu esityksessä.
”Feel The Fire” ei ollut ilmestyessään huippumenestys, mutta sai sen verran arvostusta, että Overkill vaihtoi yhtiötä Megaforcelta Atlanticille seuraavana vuonna. Tämä oli vielä tuolloin merkittävä saavutus, sillä ajanjakson äärimetallia ei usein nähty maailmanlaajuisen levy-yhtiön rosterissa.
Erillisen lisensointisopimuksen kautta yhtye päätyi levyttämään Megaforcelle vuoden 1991 ”Horrorscope”-LP:lle saakka. Ahkera kiertäminen samalla merkillä vaikuttaneen Anthraxin kanssa sekä lämmittelijänä ”Reign In Blood” -kiertueella Slayerille Amerikassa avasivat ovia pidempikestoiseen menestykseen. Bändi esiintyi myös useiden crossover-vaikutteisten kokoonpanojen kuten Nuclear Assault ja Liege Lord kanssa, jota kautta fanikunta sai laajempaa perustaa.
Overkill ei ole koskaan saanut ansaitsemaansa arvostusta aivan thrash metallin kärkijoukoissa, ja osittain tähän lienee vaikuttanut yhtyeen armoton julkaisutahti, miehistönvaihdokset sekä myöhemmillä levyillä ajoittain vallinnut materiaalin tason heilahtelu. Tästä huolimatta bändin ensimmäisen vuosikymmenen tuotanto on eri vaikutteiden sekä oman persoonallisen kosketuksen yhteen erinomaisesti muovaama kokonaisuus, jossa ”Feel The Fire” saattaa olla se kaikkien kirkkain timantti. Kyseessä on yksi genren parhaista debyyttijulkaisuista.
9/10
Ville Krannila
1.Raise The Dead
2.Rotten To The Core
3.There’s No Tomorrow
4.Second Son
5.Hammerhead
6.Feel The Fire
7.Blood And Iron
8.Kill On Command
9.Overkill
10.Sonic Reducer
