Viime keväällä uuden levyn ”Apocalypse Again” julkaissut, ja samalla pitkän hiljaiselon rikkonut Thunderstone kiertää tällä hetkellä Suomea Sonata Arctican levynjulkaisukiertueen lämppärinä. Kiertueen kotimaan osioon tuli pieni lisäys Club Teatrian kiinnittäessä bändit uuden tilan avajaisiin Tornioon 21.1.2017. Metalliluola oli paikan päällä tutkailemassa tapahtumaa, jossa samassa yhteydessä avautui myös tilaisuus haastatella Thunderstonea niin avauskeikan jälkitunnelmista, kuin myös yhtyeen kuulumisista sekä tulevaisuuden suunnitelmista.
Teatrian uuden Tornion keikkatilan avajaiskeikka on nyt takana. Millainen fiilis jäi?
Jukka Karinen (koskettimet): No oli älyttömän hienoa saada korkata avaus. Kannatti olla lämppäri tänään!
Pasi Rantanen (laulu): Kyllä vain. Todella hyvä meininki oli!
Titus Hjelm (basso): Me ollaan aivan kuin Hurriganes.
Teidät taidettiin ottaa hyvin vastaan?
TH: Ihan hyvin. Ei olla ikinä täällä käyty, niin siihen nähden ei ollut mitään odotuksia.
JK: Tuossa tuli tosi moni keikan jälkeen sanomaan että ”miksi mä en ole kuullut teitä aikaisemmin, tehän olette ihan helvetin hyvä bändi”.
TH: Niin se on vähän hämmentävää kun olemme kuitenkin olleet melkein yhtä kauan kuin Sonata Arcticakin tässä kehissä. Olemme paljon kuulleet sitä niin kaiketi se sitten vähän menee näin alueellisesti Suomessakin, kyllä nyt Helsingissä kuitenkin kaikki hevi-ihmiset tietää. Näköjään ei niin täällä, mutta sitä vartenhan me täällä ollaan.
PR: Onhan siinä sekin juttu, että viimeksi kun olimme todella aktiivisia oli vuosi 2009.
Mitä ajatuksia Teatrian uusi tila teissä herättää keikkapaikkana?
PR: Todella hyvä.
Nino Laurenne (kitara): Aivan loistava! Ja tekniikka on kiitellyt mestaa. Soundit toimivat todella hyvin.
PR: Paras PA toistaiseksi tämän legin aikana.
NL: Viiniä ja hampurilaistakin on eli ei valitettavaa.
TH: Sielu lepää.
Miltä lähitulevaisuus nyt näyttää kun pitkä tauko on selätetty?
NL: Maaliskuun lopussa lähdetään Euroopan rundille ja jotain festareita käydään läpi sitten kesällä. Ja kaiketi tämän vuoden puolella aloitetaan myös seuraavan levyn esituotanto. Eli levy on ainakin tulossa.
TH: Aina pitää seuraava tehdä. Niin kauan kuin on kivaa.
NL: Se on kyllä aina ollut tämän bändin motto.
TH: Nyt on ollut hauskempaa kuin vuosiin. Eihän me viime vuosina ollaan mitään tehtykään niin senkin takia jo. Tässä hommassa on sekin, että pystyy vain tiettyyn pisteeseen asti tekemään asiat itse. Loppuosa on sitten kiinni niistä ihmisistä, joiden kanssa teet työtä ja taustaorganisaatiosta. On käynyt hyvä tuuri siinä mielessä, että on hyvät tyypit kehissä ja asioita tapahtuu koko ajan. Kaikista tylsintä on kun äänität maailman parhaat levyt, mutta sitten ei tapahdu mitään. Meillä siitä ei onneksi tarvitse huolehtia. On ollut hienoa soittaa keikkoja Suomessa; vaikka äsken puhuttiinkin, että on paljon ihmisiä, jotka eivät ole meitä kuullut aikasemmin. On myös ollut niitä, jotka on meitä odottanut monta vuotta ja olleet todella innoissaan kun olemme uudestaan lavoilla. Ja tietysti siitä, että Pasi on taas kehissä. Oikeastaan pelkkää positiivista on ollut levynjulkaisusta lähtien.
Aiotteko pitää tyylisuunnan seuraavalle levylle?
JK: Ei olla kyllä yhtään mietitty tuota vielä.
TH: Eikä yleensäkään tuollaista mietitä.
JK: Ne sävellysasiat yleensä tapahtuu pienissä sievissä jossain keskellä metsää mökillä eli sieltä tulee mitä tulee.
TH: Kyllä. Ei oikeastaan koskaan ole ollut linjanvetoja ja näin se tulee jatkumaan. Otetaan biisi mukaan jos se sopii, tietysti kaikki kappaleet eivät sovi tälle bändille. Sitten ne on jätetty sinne..
JK: …Bonusraidoiksi.
TH: Tai jopa kauemmaksi. Siitä se on kiinni, että niiden pitää kuulostaa meidän bändiltä. Silloin kun teimme ”Dirt Metal”- levyä – missä tietysti oli eri miehitys – niin silloin homma kuulosti sillä levyllä oikealta. Ja se oli tietysti joillekin meidän faneille vaikea tapaus kun se oli aika paljon rankempaa. Mutta sitten kun Pasi tuli takaisin, niin nämä uudet biisit kuulostivat oikealta ja sopivilta.
Miten yhtyeen nykyinen kokoonpano on toiminut?
TH: Ihan hyvin, no paitsi tuo Atte (Palokangas, rummut) nyt on hirveä sekä ihmisenä että soittajana (naurua). Mutta muuten ihan hyvin toiminut.
PR: Atte on semmoinen juro ja tylsä.
TH: Kauhean kokoinen siitin sillä kyllä on. No tosissaan on toiminut todella hyvin. Ja onhan tämä kokoonpano ollut kasassa jo ainakin 2,5 vuotta.
JK: 2013 tuli Atte ja 2012 oltiin Pasin kanssa mökillä.
TH – Siis viisi vuotta sitten? Ei saatana. Tässähän alkaa olemaan vanha jo. No koska meillä oli ensimmäinen keikka tällä kokoonpanolla?
JK: Vuonna 2014 ja Dark River.
TH: No se oli oikein. On tässä nyt paikalleen jo asetuttu eikä tarvitse jännittää tai pelätä. Tai no aina pitää vähän jännittää ja pelätä kun meillä on kuitenkin tuo Jukka (naurua).
Onko uudelle levylle jo aikataulua päätetty?
JK: Jos hihasta ravistaa niin ensi vuonna tulee.
TH: Biisejähän on tällä hetkellä kasassa nolla ja riippuu siitä miten niitä päästään tekemään. Toki tämä vuosi on vasta alussa ja toki levy-yhtiölläkin on asiaan sanottavaa. Ja tietenkin meidän on saatava ne biisit valmiiksi. Joskus olisi kiva jos olisi aina se parikymmentä kappaletta joista valita, mutta jostain syystä se ei ole vielä toistaiseksi toteutunut.
Mitä odotatte tulevalta Euroopan kiertueelta?
TH: Päällimmäisenä sitä, että päästään Eurooppaan. 10 vuotta kulunut edellisestä kerrasta. Pistokeikkoja ollut kyllä, mutta ei sellaisia mitä nyt on tulossa. Ja ollaan menossa esimerkiksi Irlantiin, missä ei olla vielä koskaan oltu.
PR: Herätellään jengiä.
TH: Aina on ollut hyvä vastaanotto siellä eli kiva on mennä. Kasassa on hyvä jengi ja on mukava mennä Sonatan kanssa, kun on saman henkistä yleisöä. Se on vähän eri juttu jos kiertäisi jonkun Slayerin mukana. Voisi olla paljonkin ihmisiä, mutta ne eivät sitten olisi välttämättä sitä meidän fanikuntaa. Sonatan jätkät ovat myös todella mukavaa porukkaa, mikä on tärkeää. Voit olla samassa takahuoneessa ihmisten keskellä joita et vihaa, joten tämä on tosi hyvä paketti. Ja jos asiat menevät kuten nämä neljä päivää ovat nyt menneet, niin tulossa on varmasti erittäin hyvä kiertue.
Riittääkö näiltä neljältä päivältä mitään ns. eeppisiä tarinoita kerrottavaksi?
TH: No olen juonut jokaisena päivänä n. kuusi alkoholitonta olutta, eli siitä tulee tosi eeppiseen kuntoon jo. Hei onko tässä mitään eeppistä tapahtunut?
JK: Ollaan tultu Lappiin, eikös se ole aika eeppistä?
TH: Onhan se eeppistä myös kun miettii Irlantia ja muita maailmanvalloituksia, niin on tämä meidän ensimmäinen Lapin keikka kuitenkin.
JK: Mikäs oli se Hullu Poro juttu silloin?
TH: No niin eli tavallaan ensimmäinen, mutta oikeasti toinen kerta.
NL: Eeppisesti toinen.
TH: Eli vähän vähemmän juhlitaan kuin ensimmäisellä kerralla kun tämä on tavallaan toinen kerta. Ei tässä iässä ja näillä kilometreillä enää jaksa hirveästi sekoilla, alkaa vain hävettämään itseään kun kusee jonnekin pöydälle. Ei se enää ole niin hauskaa kuin joskus nuorena. Onneksi meillä on tuo Miiro (teknikko). Se tykkää pissaleikeistä, voin antaa numeron jos teillä on jotain samanlaisia intressejä (naurua).
JK: Pyydellään anteeksi kun ei ole sikailtu (naurua).
TH: Tällaista tämä on.
PR: Pahoittelut kun ei ole sikailtu niin kuin Oulussa tapana.
TH: En tajua.
NL: No kato, se sika ja mies.
TH: Ai niin, sikailtu kuin Oulussa! No meillä on kyllä suunnitelmissa hieroa itsemme sianpaskaan ja ajaa sitten 40 km suoraan ojaan (naurua).
PR: Mehän olimme kyseisenä tapahtumayönä Oulussa.
TH: Yhdistäköön joku pisteet.
PR: Täällä muuten haisee sianpaska.
TH: Kuten huomaat niin ei tarvitse edes alkoholia, että jutut on tämmöisiä. Mutta niin sen tulee ollakin. Ja tulee olemaan.
Vielä terveisiä Metalliluolan lukijoille?
TH: Kiitoksia keikoilla käyneille. Ja on ollut positiivista huomata, että tukea on ja myöskin uudet ihmiset kiinnostuvat. Ei muuta kuin tervetuloa keikoille todistamaan keikkakuntoa! Se on paras tapa kokea tämä orkesteri. Keikat on helvetin hyviä – varsinkin jos tuo kosketinsoitinkanava on kiinni (naurua)
NL: Koska kiipparit ei ole metal.
TH: Eikä mettal.
PR: Tervetuloa keikalle!
TH: Ja kiitokset tosiaan tuesta tässä vuosien varrella. Sen ehkä vielä voi paljastaa, kun ensimmäisen levyn julkaisusta tulee tänä vuonna kuluneeksi 15 vuotta ja kun 10-vuotispäivän aikoihin ei oikein bändin kanssa tapahtunut mitään, niin olemme suunnitelleet 15-vuotisbileitä tässä jossain vaiheessa. Niistä sitten vähän myöhemmin lisää. Paikkaakaan ei vielä oikein voida tässä kertoa, mutta tiedotetaan siitä sitten kyllä.
Haastattelu: Jari Ala-Kahrakuusi
Kuvat: Yhtyeen promokuvat & Juhani Hiltunen/Rokkineuvos.fi
Metalliluolan raportin kuvineen Club Teatrian avajaisista saa lukuun linkistä.
